Onko toisen miehen ajatteleminen (haaveilu) uskottomuutta?

Miltä tuntuis, jos miehes palstailis jossain Suomi24:lla ja pohtisi samaa. Mitä sanoisit?

Ainakaan nyt ajatus ei tuntuisi pahalta, kunhan tulisi joka päivä kotiin minun ja lasten luokse. Eikä siis pettäisi. Mutta jos tapahtuisi oikeasti en tiedä mitä ajattelisin...

Miltä tuntuis, jos miehes palstailis jossain Suomi24:lla ja pohtisi samaa. Mitä sanoisit?

paitsi jos haaveiden kohde Johnny Depp. Silloin se on tervettä :-)

on jo mielessään tehnyt hänen kanssaan huorin.

vaikken itse Deppistä haaveilekaan. Leffatähdet ym. julkiset idolit on eri asia kuin työkaveri tai naapurin mies - niiden haaveiden toteutuminen ei ole mitenkään mahdollista ja ne ovat siksi vaarattomia. Tosin, jos George Clooney tulisi vastaan seuraavalla Italian-lomalla, niin...

Joskus kuvittelen seksistä naisen kanssa ei se tee minusta lepakkoa. En pystyisi oleen silti naisen kanssa sillai.. ;)



Tai joskus ajattelen jotain seksijuttuja joissa joku olis tosi rankka mulle, en silti halua sitä oikeasti tehtävän.



Kaikkia fantasioita ei ole tarkoituskaan toteuttaa, mutta mielikuvitus on ihan hyvä juttu. Varmaan miehesikin haluaa jotain toista naista? Teot ja sanat ratkasee, ei se että haaveilee jostain.



Toisaalta: jokanen itse määrittelee mikä on pettämistä tai pervoa. Et voi sanoa että peppuleikit on pervoja -yleisesti- vaan omasta puolestasi.

Voit päättää omasta puolestasi mitä ajattelet hyvänä ja huonona. Teot sitten määrittelet yhdessä kumppanin kanssa: onko pettämistä katselu, kosketus ja missä määrin mitäkin.

Ajatukset on silti vapaita! Ei niissä se toinen henkilö aktiivisesti touhua kanssasi.

Kyllähän se tietty voi vähän kirpasta jos ajattelee, että oma mies haaveilee seksistä naapurin Pirkon kanssa. Mutta niinhän se tekee joka tapauksessa. Niin teen muuten minäkin.

Eri asia on, jos jatkuvasti haaveilee muista tai asiasta tulee pakkomielle.

Täysin normaalia.



Osa luonnollista ihmisyyttä.

ja vaalit ajatusta.. siis jos este on vain se ettei voi toteuttaa haavettaan, silloin mielessä tehty on jo uskottomuutta.

Mutta jos ihan maallisesti vaan niin se ei riko välejä omaan mieheen vaan saattaa antaa voimia kestää sen tylsimyiksen kanssa. Jos ei voi olla onnellinen edes haaveissaan niin sitten äkkiä masentuu tai alkaa purkaa raivoaan ja ahdistustaan ääneen.



Itse olen uskovainen ja olen antanut itselleni luvan haaveisiin. Tiedän kyllä senkin olevan periaatteessa väärin, mutta se on synti jolle en voi mitään, ilman sitä en vaan voi elää. Vien sen Herran eteen ja pyydän häntä Kristuksen veren tähden olemaan katsomatta tätä heikkouttani. Aktiivinen pettäminen on sitten eri juttu. Siitä on aina mahdollista kieltäytyä ja sen tähden se on mielestäni eri tason synti.

Tämä toteamus on tehty tyhjäksi kauan sitten.





Esim. sinä toivot että joku tulisi kaivamaan sinun nenää. Mutta et sinä voi mennä kaivelemaan toisten neniä vaikka itse toivoisit sitä itsellesi. Saattais tulla nyrkki silmään.



Makaat sairasvuoteella ja toivot että joku tulisi hellimään kuin pientä lasta. Et voi olettaa että kaikki haluavat niin. Osa ihmisistä haluaa sairastaa rauhassa ilman hössötystä joka vie valtavasti energiaa.



Jos minun mieheni kertoo fantasioistaan muille ihmisille. Miksi minun pitäisi loukkaantua siitä. Se kertoo minulle vain siitä, että hän ei luota ehdottomaan rakkauteen vaan ehdolliseen.

joka katsoo himoiten toiseen, on jo harjoittanut sydämmessään haureutta . Siis sydämentila ratkaisee..



Et sinä voi asettaa jumalalle ehtoja milloinka ja mitä hänen pitää antaa sinulle anteeksi.



Jos liitossa menee huonosti, siihen pitää hake apua. Se on sinun velvollisuus avioliittoasi, itseäsi, miestäsi ja jumalan asettamaa avioliitto-instituutiota kohtaan. Toisista haaveilu ei varmasti paranna liitosi tilaa.

On uskottomuuttaa jos tunnet halua johonkin tiettyyn tyyppiin ja vaalit ajatusta.. siis jos este on vain se ettei voi toteuttaa haavettaan, silloin mielessä tehty on jo uskottomuutta.

Itelläni on sama ongelma. Kun omassa parisuhteessa menee vähän kehnommin, astuu tämä haavemies toisinaan kuvioihin. En varmaankaan pystyisi / osaisi / uskaltaisi pettää miestäni. Mutta meillä valitettavasti tunne on molemminpuolinen. Pidänkin huolen, että silloin, kun on vähän hankalaa kotona, en aseta itseäni alttiiksi houkutuksille. En siis uskalla luottaa itseeni sataprosenttisesti.

Sen kuitenkin voin sanoa, että mun puolesta oma mieheni saa haaveilla vaikka naapurista tai työkaveristaan, jos se hänen oloaan helpottaa. Minä itse en kykene haaveilemaan miehestäni tällä hetkllä lainkaan. Tiedän, että olo helpottaa jonkin ajan päästä. Silloin luovun tästä haavemiehestäni taas. Ja, minä en haaveile oikeastaan niinkään seksistä, tuesta. Mietinkin onko tämä suurempi pettämisen aste, kuin pelkän seksin haaveilu...

Siis pitkässä parisuhteessa on luonnollista että niitä ajatuksia/ ihastumisia joskus tulee. Minä lähden siitä, että ne eivät missään tapauksessa johda konkreettisiin tekoihin, mutta silti voin joskus mielessäni nauttia fantasiasta. Saman sallin miehelleni, tietenkin. Eri asia olisi, jos huomaisi että tietty tyyppi pyörii aivan jatkuvasti mielessä, niin että oikeasti voisi olla kiusaus viedä ajatus teon asteelle.



Meillä on parisuhde toiminut hyvin jo 15 vuotta näillä eväillä. Ei ole mustasukkaisuuskohtauksia tms. ja molemminpuolinen luottamus pelaa.

Ehkä jos nyt jatkuvasti ja ihan pakkomielteisesti fantasioisi, niin sitten.. Mutta yleensä noilla mielihaluilla on taipumus hiipua.

Jumala ei pysty noudattamaan itse asettamiaan sääntöjä luoduilleen. (Totta hänen ei kai tarvitse)



Hän ei täytä rakkauden kriteerejä. Hän on sadistinen ja julma luoduilleen. Hän ei tunne armoa luotujaan kohtaan jos he eivät pysty uskomaan palvomaan ja kumartamaan häntä.



Hän kieltää tappamasta mutta tapattaa oman lapsensa sanomalla sitä suureksi rakkaudeksi. Raamattu on täynnä esimerkkejä siitä miten toinen sääntö/vaatimus kumoaa toisen.



Hän tekee uskovaisista ylpeitä öykäreitä jotka osoittelevat sormella lähimmäisiään, tuomiten jopa toisten ajatukset.







Vierailija - 8.10.2008 10:26 (ID 809081)





¤¤¤14. taisipa sulla unhotua että Raamatussa on että



joka katsoo himoiten toiseen, on jo harjoittanut sydämmessään haureutta . Siis sydämentila ratkaisee..



Et sinä voi asettaa jumalalle ehtoja milloinka ja mitä hänen pitää antaa sinulle anteeksi.



Jos liitossa menee huonosti, siihen pitää hake apua. Se on sinun velvollisuus avioliittoasi, itseäsi, miestäsi ja jumalan asettamaa avioliitto-instituutiota kohtaan. Toisista haaveilu ei varmasti paranna liitosi tilaa.¤¤¤

Luottamuspula mieheen on suurin syy, valitettavasti. Joskus kun tuntuu pahalta, luonani vierailee ajatustasolla keksitty mies tai pari. Nykyään hekään eivät enää auta, en nauti vaikka tekisin mitä. :(

välillä unelmoidaan lottovoitosta, välillä maailmanympärysmatkasta.. Suomesta ei varmaan sellaista miestä löydy, joka ei olisi varattunakaan joskus vähän unelmoinut jostain seksipommista.. Minäkin päikkäreillä usein mietin mieheni työkaveria, joka on oikea komistus, mutta sellainen naistennielijä, että en tosiaan oikeasti ryhtyisi mihinkään tämmöisen ihmisen kanssa, mutta mielessäni voin luoda hänestä erilaisen.. Eli ei tosiaankaan ole pettämistä.. Tai sitten joka ikinen maailman asukas on pettäjä..

Koska vain täydellinen luomus voi periä taivasten valtakunnan, eli se ihminen jonka jumala loi, eli Aatami ja Eeva + jälkeläiset olisivat olleet luonnoliset perijät, mutta jotka kuitenkin luopuivat oikeudestaan.

Mutta jumala antoi rakkaudestaan ihmiselle mahdollisuuden saada ikuisen elämän ja elää onnellisina, mutta koska siis epätäydellinen ei voi periä täydellistä, tarvitiin siihen sovittaja eli välittäjä joka siis sovitti sen mistä Aatami luopui.

Jeesus antoi vapaaehtoisesti itsensä sovintouhriksi ihmisten puolesta, häntä ei pakotettu eikä painostettu. Hän tiesi että saa elämänsä takaisin ja olemalla uskollinen kuolemaan saakka hän antoi meille täydellisenä ihmisenä mahdollisuuden elää. Siis eikö se ole suuri rakkauden osoitus?