surettaa ajatus, ettei ikinä enää vauvoja...

elämän sulostuttaja niinkun sanovat..

Hirveän vaikea on päästä yli tästä, olisin niin kovasti halunnut isomman perheen. Niisk.

se vain ei tapahdu nappia painamalla ja hetkessä. Jokaisella on oikeus surra sitä vauvaa, jota koskaan ei syntynyt edes.

että en enää ikinä tule raskaaksi!

lastenkodeissa on aids-orpoja, joita kukaan ei tahdo adoptoida etelä-afrikassa esi-isien takia tms. Onnistuukohan sieltä adoptointi tänne suomeen miten?? Siis tämä niille, ketkä kärsii lapsettomuudesta..

Meillä viisi lasta ja ikääkin 37v. Nuorin 5vkk ja tosi ihana, joten surettaa kun vauva-aika hurahtaa nopeasti. Nyt järki päähän ja ei enempää :) Mieskin suhtautuu jotenkin eri tavalla tähän meidän viimeiseen, lämpimämmin.

Ikää jo 37v. Kovasti haluaisin vielä vauvan.... mut järki sanoo et ei enää.... vaikea tilanne.

työni on antoisaa ja rahaa olisi enemmän. Yhteistä aikaa enemmän, matkojakin ehkä. Isompien lasten kanssa kulkeminen vaivattomampaa, isommille enemmän aikaa.



Vähän ehkä hukassa itseltäni, kuka olen, mitä haluan ?



Vauvan maailmaan olisi niin ihana taas uppoutua ja " unohtaa kaikki muu" ?



Miehen työ vie meidät ehkä uudelle paikkakunnalle ja saan aloittaa " alusta" työni. Se ehkä hieman syö myös työhön sitoutumista tällä hetkellä. Nuorin siis kohta 2-v. ja vanhempainraha olisi kohtuullinen. Isommilla äiti kotona koulusta palatessa (fakta: menevät kavereiden perässä puistoon, kun kotona pitää hissutella pienten päiviäunien vuoksi).





Voi miten sitä ihannoikaan raskasta vauva-aikaa, kun yöllä ei ole tarvinnut hetkeen valvoa eikä vaippojakaan kulu jatkuvalla syötöllä !



Se on nämä ihmisen lisääntymisen vaistot ! (ja laiskuus saamattomuus ja työn vieroksunta ?!). Se nyt vaan on niin palkitsevaa hoitaa omia pieniä (jos se ei ole ihan 24/7).



Maalailkaa nyt auvoisaa tulevaisuutta ilman vauvoja (prkl kun lapsetkin on poikia, että valovuoden päässä odottavat lastenlapsetkin on mimiöiden takana !).



Oma ihana vapaus ja MINÄ itse ?!

olla raskaana, tuntea synnytystuskia eikä hoidella puolikuolleena pikkuvauvaa.

Minä olen raskaana, vaikka en olisi ikinä uskonut. Koko ajan oli sellainen tunne, etten tule koskaan kokemaan uutta raskautta ja tässä sitä ollaan.

Odottelen alkaako aamupahoinvointi lainkaan, huolettaa nyt tämä raskaus.

En kai ikinä pääse huolettomaan olotilaan.