Lue keskustelun säännöt.
Olenko äitinä muita huonompi, koska mummu osallistuu lastemme elämään aktiivisesti?
26.06.2007 |
Tai siis onko äitiyteni jotenkin kyseenalaista tämän takia?
Meillä siis mummola on parin talon päässä ja juuri sairaseläkkeelle jäänyt mummu kaipaa seuraa. Käy siis meillä lähes päivittäin, koiramme saavat silloin touhuta yhdessä, saatetaan lähteä porukalla ulos kävelylle tai muuten vaan touhuilla kotona. Laitetaan usein ruokaa yhdessä ja mummu voi viihdyttää lapsia kun siihoilen. 3v esikoinen nauttii mummun kanssa leikkimisestä ja usein mummu ottaa pojan luokseen touhuamaan, jonkun kerran on jäänyt yökyläänkin. Lisäksi mummu onn tarvittaessa hoitanut 6kk kuopusta jos minulla on ollut jotain esikoisen asioita hoidettavina. Minusta ihan kiva juttu kun lapset saavat läheisen suhteen isovanhempiin.
Äitikavereilta taas kuulee tämän takia vähättelyä jatkuvasti. En kuulemma tiedä äitiydestä mitään koska oma äitini käy meillä kylässä ja auttelemassa. Jonkun mukaan en saisi edes kutsua itseäni kotiäidiksi koska en hoida lapsiani yksin. Koskaan en saa valittaa väsymyksestä tms. Olenko siis äitinä ala-arvoisempi tuon mummun takia ja pitäisikö minun kieltää häntä käymästä jotta saisin kutsua itseäni kotiäidiksi?
Kommentit (25)
kun joku " antaa isovanhempien olla osana lasten elämää" . Siis tunnetteko jonkun, jonka vanhemmat auttaisi lastenhoidossa tai haluaisi olla lastenlasten kanssa, mutta joku kieltäisi. En ole koskaan kuullutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kyllä minä ainakin ajattelen sinunlaisistasi että kovin helpolla pääset. Ei se tietenkään ole huono asia, mutta kun itsellä ei ole mahdollisuutta minkäänlaiseen apuun niin kyllä musta tuntuu hassulta kun joku mun kaveri valittaa miten rankkaa on kun pitää " koko ajan" olla lapsen kanssa. Kateuttahan se tietysti on, ja ihmettelyä siitä jos joku ei osaa olla tyytyväinen mihinkään.
Vierailija:
kun joku " antaa isovanhempien olla osana lasten elämää" . Siis tunnetteko jonkun, jonka vanhemmat auttaisi lastenhoidossa tai haluaisi olla lastenlasten kanssa, mutta joku kieltäisi. En ole koskaan kuullutkaan.
Tosin heidän kohdallaan nämä isovenhemmat ovat appivanhempia (siis lähinnä anoppi) jonka ei haluta antaa olla lasten elämässä mukana niin aktiivisesti kuin he haluaisivat. Tosin mikäli kavereihin uskomista, lienee vikaa näissä isovanhemmissakin...
ja ennen akikkea lapsilla mummo.
Mieti hetken miten keskustelut kavereidesi kanssa tuppaavat menemään. Meinaan että toki jokaisella on omat murheensa eikä niitä sovi vähätellä sen takia että itsellä on vaikeampaa mutta sinun tilanteessasi kannattaa aina hetken miettiä kenelle valittaa vaikka väsymystään.
Jos esimerkiksi ajattelee että sinulla on kaveri joka on yksin pitkää paivaa kotona koliikkivauvan ja uhmaikäisen kanssa, ilman että saa apua keltään. Yöt hyvin rikkonaisia eikä päivälläkään meinaa saada levättyä kun kotityöt painaa päälle. Jos siihen sinun kaltaisessasi (ihanassa!) tilanteessa oleva äiti tulee valittamaan kuinka väsynyt on kun vauva heräsi muutaman kerran yössä... Se voi tuntua kaverista lähinnä irvokkaalta.
En toki sano että näin toimisit tai ettei sinulla olisi lupaa valittaa. Mutta siis suosittelisin vaikka säästämään nuo valitukset jollekin lapsettomalle tai isommat lapset omaavalle ihmiselle. Itse ainakin lapsettomana jaksoin silmät selälläni kauhistella kuin kaverit kertoivat kuinka joutuivat vauvoineen heräilemään monta kertaa yössä. Tuntui tuolloin ihan käsittämättömältä!
vaan apua on koko ajan tarjolla, niin ettei pääse väsymään. Ehkäpä ystäväsi ovat kateellisia sinulle. Ja onhan se toki vähän siitäkin kiinni, miten asiat esittää. Nyt en tarkoita tietenkään sinua, mutta kyllä itseäni ärsyttävät sellaiset ihmiset, joilla on apuvoimia koko ajan olemassa, ja sitten he tukiverkottomille ihmisille muistavat valittaa, miten hirveän rankkaa heillä arki on lasten kanssa.