Lue keskustelun säännöt.
Apua! Miten tässä kannattaisi toimia?
25.06.2007 |
Mieheni kanssa meni huonosti, oli erilaisia arvoja, välinpitämättömyyttä, röyhkeyttäkin, tuntui että kasvamme erillemme. Sinnittelimme kolmen lapsemme takia.
Tapasin nuoruuden rakkauteni jonka kanssa tiet erosivat aikanaan tavallaan vahingossa. Rakastuin uudestaan ja hän minuun. Meille kehittyi suhde, ensin vain henkinen, sitten myös fyysinen. Tuo " elämäni rakkaus" lupasi odottaa minua sen minkä ajan tarvitsen. Lupasi että edetään hitaasti.
No nyt on sitten edetty siihen pisteeseen että miehelleni kerroin että meidän juttu on ohi ja minulla on toinen. Mies itki vuolaasti, pyysi anteeksi kaikkea mitä on ymmärtämättömyyttään(!?) tehnyt ja kyynelsilmin aneli että yritetään vielä. On nyt lyhentänyt työpäivänsä, osallistuu arkeen ja tuli jopa mukaan minun ja lasten yhteiseen harrastukseen. Huomioi minua kovasti ja nyt tuntuu että arki näiden pienten askeleiden avulla taas pelaa. Mies on toiveikas ja uskoo että jään hänen luokseen eikä perhe eroa. On valmis antamaan anteeksi ja pyytää samaa puolin ja toisin.
No, nyt tuo nuoruudenrakkauteni jota olen tavallaan koko elämäni rakastanut, odottaa että hetkenä minä hyvänsä jätän perheeni ja tulen hänen luoksensa pysyvästi.
Enkä enää tiedä mitä tahdon ja mikä on oikein!!
Olen nyt menossa rauhoittumaan yksikseni minilomalle loppuviikoksi mutta en tiedä selkeneekö ajatukset siinäkään.
Kommentit (9)
Tilanne on ristiriitainen. Ota tarpeeksi aikaa, äläkä tee hätiköityjä ratkaisuja suuntaan äläkä toiseen.
Tee vaikka paperille lista " plussista ja miinuksista" . Sillä voisit saada asioita hiukan järjestykseen päässäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan enää tiedä mitä itsekään haluan.
Tilanne on sietämätön sekä itselleni että miehille.
Ahistaa ja oksettaa =(
ap
siis jos väkivaltaa tms ei kuitenkaan ole ollut " vain" erilleen kasvamista.
tiedän niin hyvin tuon tunteen, mutta en osaa auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata odottaa, että uusi suhde saa elämästäsi aikaan täydellisen sadun. Eroaisitko siis miehestäsi, jos ei olisi uutta odottamassa?
Sen lisäksi kannattaisi mennä johonkin avioliittoleirille, tänäkin kesänä niitä on tarjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa hienolta, miten miehesi on tsempannut perheenne eteen. Tee sinä samoin.
Helppo sanoa näin, tiedän. Mutta voiko olla, että projisoit kaikki parisuhdeunelmasi nuoruudenraukkauteesi? Miten kauan idylli jatkuisi, jos alkaisitte elää arkea yhdessä?
lähtisitkö, jos tämä nuoruudenrakastettusi ei sinua odottaisi.
Voi nimittäin käydä niin, että kun vihdoin lähdet, hän ei enää sinua otakaan.
Tai vaikka ottaisikin, ei yhteiselosta tule mitään.
Ja sitten ei miehesikään enää halua sinua takaisin.
Pystytkö elämään sen asian kanssa. Yksin.