Lue keskustelun säännöt.
Oiskos nyt hyvä sauma vierottaa tutista:
25.06.2007 |
Lapsi täyttää kohta 2 vuotta ja olin ajatellutkin sen vieroituksen tälle kesälle.
Välillä tyttö on harrastanut sitä, että heittää tuttia tahallaan sängystä. Ihme kyllä, tähän mennessä se on uskonut, kun olen sanonut, että tämä oli vika kerta, kun nostan tutin, et sen jälkeen sit nukkuu ilman tutia.
No nyt se sit viskas sen kiellon jälkeenkin ja hokee nyt " ilman tutia" . Pitäiskö nyt sit viedä homma loppuun asti?
Sanokaa, onko se iso homma ja kauan siinä kestää, tai teillä on kestänyt. Nyt oon itse tosi väsynyt ja surullinen, niin en ole varma, jaksanko tapella montaa päivää...
Kommentit (7)
Pelkään, että tulee vaikea homma, kun lapsi on lähiaikoina jostain syystä kinunnut tuttia päivisinkin, vaikka ei oikeastaan koskaan ole syönyt tuttia kuin unilla. Mutta kai tää taistelu kannatta nyt käydä, kun ei ole päiväkotiinkaan menoa...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan on tosi huono hetki, mutta tää tilanne nyt oikeestaan velvoittaa...
ap
Aloin puhumaan tytölle että eihän isot tytöt syö tuttia. Sitä tein jonkin aikaa, en siis painostanut, aina välillä vain sanoin niin.
Sitten viikon ajan kysyin joka ilta tytöltä että joko heitetään tutti roskiin. Vastaus oli aina EI
Sitten viikon kyselyjen jälkeen tyttö sanoi JOO, kävi itse heittämässä tutin roskiin. Ja se oli siinä, ei itkenyt tutin perään eikä ole kaivanut sitä yhtään sen jälkeen.
Nyt se nukkuu. Kerran kävin peittelemässä sen tonne sänkyyn ja sanoin, että se on reipas tyttö ja osaa nukkua ilman tuttia. Sillon se vähä protestoi, mutta eipä juuri ees itkeny, omiaan vaan höpötteli. Mutta siis: puoli tuntia sitten se heitti sen tutin. Täytyy nyt pitää huoli, että ei oo huomenna yhtään tuttia näkysällä, niin ei mee homma pipariks...
ap
Huusi noin 10 min ennen kuin nukahti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollut tosi kova tutin perään aina, tosin nyt 6kk ollut vain yksinomaan unitutti. Ihmeen helposti meni, öihin ei ole vaikuttanut mutta nukahtaminen on hankalampaa, ei silti mitään itkuraivareita. Muutama viikko kyllä pohjustettiin puhumalla että " sitten kun, niin viedään pupuvauvoille tutit" .
Mutta alkoi se tuttirumbakin olla ärsyttävää, ison tenavan kanssa. Me veimme yhteisymmärryksessä tutit oraville, puun alle. Sirlä oravaäiti ne haki poikasilleen ja toi purkillisen pähkinöitä tilalle.
Aina, kun tutteja kaipasi, juteltiin, että ovravavauvat niitä nyt käyttävät. Toimi ihan hyvin se keino! Tietty yöllä ei paljon lohduta, mutta aika äkkiä meni sekin vaihe.