jättäisitkö miehesi, jos hän antaisi 1-vuotiaan pudota portaista?

Lapsi muksahtanut pari kertaa sohvalta miehen läsnäollessa? Härreguud! (Eiköhän ne sieltä sohvalta tuu putoilemaan kerran jos toisenkin jatkossakin ja joskus jopa ihan omasta tahdostaan;)



Ja mies kerran peräti nukahtanut? Se on ihan inhimillistä, ihminen ei ole robotti.



Lapset kestävät ihmeen paljon, eikä joka pyllähdyksestä kannata avioeroa harkita.

Miehesi todennäköisesti on ihmisiä, jotka luottavat tuuriinsa ja onneensa. Minua ärsyttää tällaiset ihmiset ja ymmärränkin hyvin että se ajaa ap:n miettimään vaikka mitä. Se on silti niin pieni vika, etten menisi sen takia eroamaan. AP:n ei auta kyllä luottaa jatkossa miehensä lastenhoitotaitoihin ennen kuin lapset ovat isompia.

Ja varmaan mies saisi olla ainakin viikon ihan tulisilla hiilillä, että tuskin uskaltais kotiinsa tulla. Mun mielestä tuollaisia vahinkoja ei kerta kaikkiaan saa sattua. Sohvalta tai sängyltä nyt putoaa jokainen lapsi, mutta pitkät portaat on kyllä selvästi isompi juttu. Silti en kyllä vielä tuosta osaisi eroamaan alkaa. Vaan kyllä tekisin miehelle selväksi, että en enää luota sen lapsenhoitokykyihin.

meidän lapsille sattuu ja tapahtuu koko ajan jotain.

Toinen on jopa pudonnut portaissa vaikka itse seisoin vieressä. Ja toinen on ehtinyt polttaa sormensa hellaan vaikka seisoin vieressä laittamassa ruokaa. Molemmat ovat tippuneet sohvalta ja sängystäkin useampia kertoja ja muitakin haavereita on sattunut vaikka kuinka paljon.



Lapset ovat niin nopeita liikkeissään, että kaikkia vahinkoja ei pysty estämään vaikka miten vahtii haukkana ja seisoo vieressä 24/7.

Lapseni isällä on myös rennompi ote. En jaksa muistuttaa ja naputtaa, vaan olen vapaaehtoisesti ottanut valvonta vastuun. Mies esim. jättänyt 2-v pihalle hetkeksi ilman valvontaa ja suit sait - lapsi livistänyt.

Olen varmaan näitä edellä haukuttuja ylikontrolloivia tyyppejä, mutta yritän, että lapselle (joka luonteeltaan utelias ja menevä) ei sattuisi isoja haavereita.

Siltikään en häntä hyvänen aika jättäisi. Taidat olla kireä kuin viulunkieli!



Miksei teillä ollut turvakaidetta portaiden päässä?

Suuttuisin kyllä, mutta tosiaalta vahinko voi sattua, vaikka olisit ihan vieressä vahtaamassa. Syyllisyys on tarpeeksi paha rangasitus, ei siihen enää toisten osapuolen haukkuja tarvita.



Olisiko portti portaiden ala- ja yläpäähän mitään???

No ei. Mutta tämä ketjua on siis taas tyhmyyden huippu, joten ei tohon voi mitään fiksuakaan vastata.



Jätä se omahyväisyytesi ja herää elämään.

Siis ihan oikeastiko joku miettii vahinkojen takia oman puolisonsa jättämistä? Taitaa olla hieman muut syyt takana kuin joku sohvalta muksahtaminen tai portaista putoaminen. Eihän mies kuitenkaan työntänyt lasta portaisiin tai töninyt lasta sohvalta (hei haloo, sohvalta, pudotusta tosiaan se noin 30cm).



Ei tulisi pieneen mieleenikään tuollaisten takia pohtia jättämistä, saati edes mököttämistä. Vahinkoja sattuu kaikille, varsinkin kun lapset touhuavat menemään sata lasissa koko ajan niin ei voi olettaa että säilyisivät kolhuitta.

kapuamaan avoportaita jotka olivat täynnä romua mm. vasaraa, sahaa jne ja portaiden alla puisia laatikoita ym roskaa sikin sokin. Ja tämä vain esimerkkinä yhdestä vaaratilanteesta johon hän päästi lapset asenteella: eihän ne nyt tyhmiä ole. Eivät ole ei, mutta lapsia ovat. Eivätkä osaa huolehtia itsestään kuin aikuiset saatikka ajatella aikuisten lailla.



Asioista käytiin varmaan miljoonia riitoja yhdessäolomme aikana.



Omiin kokemuksiin peilaten ymmärrän ap:tä oikein hyvin vaikka emme mekään eronneet pelkästään tuon takia, oli siinä suhteessa pielessä muutama muukin asia.

ja itseäni kyllä suututtaa ja rasittaa. En todellakaan luota mieheeni lastenhoidossa. Esim. molemmat lapset ovat hänen " hoitaessaan" tippuneet (toinen sängystä, toinen aika korkealta turvakaukalosta), toinen lapsista melkein hukkui kun isä ei ollut pitänyt huolta että laittaisi uimaan mennessä kellukkeet selkään (jouduin itse pelastamaan hyppäämllä isosta altaasta, olimme hotellisssa ja minä pienemmän kanssa lasten altaassa). Mies raivostuu aina, kun muistutan tai huomautan lasten turvallisuudesta, häntä ei koskaan saisi kritisoida. Itse en kohta enää uskalla antaa miehen viedä lapsia edes leikkipuistoon kun tiedn, ettei yhtään katso perään.



Avioeroa en ole ottanut, mutta olen TODELLA pettynyt mieheeni isänä (ei muutenkaan hirveän kiinnostunut lasten kanssa olemisesta, tiedän, että rakastaa heitä mutta yhdessä tekeminen ei kiinnosta).

" (ei muutenkaan hirveän kiinnostunut lasten kanssa olemisesta, tiedän, että rakastaa heitä mutta yhdessä tekeminen ei kiinnosta)."



Meillä lapset ihan oikeasti voittivat avioerossa: elämästä tuli rauhallisempaa ja riidattomampaa. Isä viettää heidän kanssaan hieman enemmän aikaa, ihan oikeasti.



Turvallisuuskysymyksistä sekä lasten perushoidosta ja kasvatuksesta olemme keskustelleet ammatti-ihmisiä apuna käyttäen (minun vaatimuksestani). Ja tuloksia on kyllä saatu eli isän silmät ovat jo hieman avautuneet. Eli parempaan suuntaan ollaan menty koko ajan.



Ilmeisesti monet miehet eivät kykene ajattelemaan asioita lapsen näkökannalta. Ja he tarvitsevat siihen hieman apua. Vaimolta sitä on vaikea ottaa koska se tuntuu arvostelemiselta ja käskyttämiseltä.

Elleivät sitten hyvin kaukaisia. Ihan siitä syystä, että mieheni on ulkomaalainen (länsimaalainen) eikä taida olla sukulaisia, jotka olisivat olleet suomalaisen kanssa naimisissa!



Kyse ei siis ole kulttuurieroista tms. vaan miehen persoonallisuudesta. Mutta tosi on, että hän on osoittautunut täysin erilaiseksi isäksi, kuin mitä kuvittelin hänen olevan ennenkuin lapsia saimme :(

Vierailija:

...Sanoin meneväni alas siivoamaan ja pyysin katsomaan lasten perään. ... Kun sitten olin puhelimessa äitini kanssa...

---

Minäkään en pidäihmisistä, joihin ei voi luottaa ja joita täytyy hyysätä kuin lapsia.

Tässä tapauksessa kärsivät vain mies ja lapsi, mutta silti ap tekee itsestään nyt niin marttyyria, että vetäisin turpaan jos livenä tapaisin. Ilmeisesti ap haluaa jättää miehensä jostain ihan olemattomasta syystä, ja on nyt päättänyt käyttää tätä pientä onnettomuutta surkeana tekosyynä. Siitä vaan, mitä se meitä liikuttaa.

Ämmä jaaruaa puhelimessa ja laittaa lapset siksi aikaa jemmaan yläkertaan, jossa ei edes ole turvaporttia? Miehesi pitäisi jättää sinut.

Rakastan miestäni. Jos tuollaista tapahtuisi, hän olisi tapauksesta aika rikki, ja yrittäisin lohduttaa häntä parhaalla mahdollisella tavalla.



Ap, sinulla on surkea parisuhde. Vaikutat itsekeskeiseltä ihmiseltä, ja vaikka miehesi ei sitä ehkä nyt ymmärrä, hän varmasti olisi onnellisempi jonkun muun kanssa.

Otattepa tosissaan nämä jutut ja ihan höyryätte siellä näppistenne takana. Portaista tippuminen miehen " valvonnassa" on tosi asia, mutta en nyt sentään äijää sen vuoksi jättäisi. (Monen muun syyn vuoksi voisin kyllä...)



terveisin AP