Mitä ajattelet äidistä, joka tekee lapsia vuoden ikäeroin?ev

Eipä tuo ole lasten eikä äidin etu. Väsynyt, aina raskaana oleva äiti ja pienet lapset. Aika surkea yhtälö.

ite en jaksais vaikka nuorimmat meillä 1,5v ikäerolla.

tai sitten onko käynyt vahinko ja sitten on niitä tyyppejä jotka näyttävät siltä että tehdään lapsia ettei tarvi mennä töihin..

Tällä hetkellä yksi lapsi saa mun jakamattoman huomion osakseen.

Ainakaan en sääli. No jos lapsia on tosi paljon saatan leimata mielessäni lestadiolaiseksi.

Miten hän jaksaa?

Tunnen yhden äidin, joka ikänsä puolesta päätti yrittää mahdollisimman pian uutta raskautta, että ehtisi saada vielä sisaruksen esikoiselle ennen vaihdevuosia. Onnistuivat heti!

hauskaa lukea näitä!

itekin oon 4 lapsen äiti, lapset hyvin pienillä ikäeroilla.

kuitenkin mulla on ammatti, työttömänä en ole ollut kuin 3kk opiskelujen jälkeen.

töihin menen taas kun nuorin on 2v. (enempää lapsia ei tule)

en ole vl.

ja kasvavat itsekseen kiinni toisissaan, äidin siellä taustalla vähän lämmitellessä ruokaa...



Totuutta kannattaisi kysyä ensin, sillä todella usein muutaman vuoden ikäerolla lapsista voi tulla parempia kavereita ja vielä usein hyvät ystävät tulevat yhden sisaren jäädessä väliin.

Ja ei se kyllä ihan niinkään mene, että kaksi vauvaa menee siinä missä yksi. Kokemuksella voin sanoa, että on paaaaljon helpompaa kun sisarilla on sen verran ikäeroa, että vanhempi on jo omatoiminen.

Muiden perheitä en pelkkien lapsimäärien/ikäjakaumien perusteella arvostele, joten suoraan en tuohon osaa vastata mutta oman kertomukseni voin kertoa.

Syitä miksi meillä tehtiin monta lasta pienillä ikäeroilla on monia:



- Lapset tulevat paremmin toimeen keskenään ja on paljon kavereita. Omassa lapsuudenkodissani (ja monilla ystävilläni ja sukulaisillani) on ollut 3-5 vuoden ikäeroja, eikä kukaan ole ollut varsinaisesti ystävä sisaruksensa kanssa. Isommat jaksavat välillä katsoa pienempiä ja tykkäävätkin näistä, mutta pääasiassa isommat tykkäävät tehdä juttuja oman ikäistensä kanssa. (ja minusta se on ihan normaalia, hassua jos ekaluokkalainen tahtoisi vain leikkiä vauvan kanssa!)



- En tahdo että isommat sisarukset joutuvat hoitamaan pienempiä. Näin olen nähnyt tehtävän joissakin perheissä ja minusta se on sairasta. Ja jotkut vielä kehuskelevat että meidän 15v. Maija osaa tosi hyvin hoitaa lapsia kun on pienestä pitäen hoitanut omia sisaruksiaan!



- Tahdon elää elämäni jaksoissa enkä yrittää sotkea kaikkia keskenään. Aluksi oli lapsuus, sitten teinivuodet, villi nuoruus ja opiskelu, kodin hankkiminen ja kotiäitiys ja sitten työelämän haasteet ja tulevaisuudessa sitten isovanhemmuus ja vanhuus.

Tahdon paneutua tekemääni asiaan kunnolla, enkä todellakaan tahdo olla kotiäiti lopun ikääni, saati tehdä lapsia ja sitten lykätä heidät heti hoitoon jotta voin tehdä niitä kymmeniä muita asioita joita elämässä on samalla hetkellä. Omalla tyylilläni olen nelikymppisenä jo isojen/täysi-ikäisten lasten äiti, joka voi rauhassa luoda uraansa, matkustella ja elellä miten tykkää.

Ja samaten kotiäitivuosia ei kerry niin paljon, kun hoitovapaat ja äitiyslomat yhdistyvät päällekkäin eivätkä tule peräkanaa.



- Minulla ja miehelläni on molemmilla ollut tiukka ikäraja, jonka jälkeen lapsia ei enää tehdä. Ja koska molemmat tahtovat suuren perheen, on selvää että kovin suuria ikäeroja ei voi tehdä.



Tässä meidän syymme, toivottavasti tämä auttoi jotakin arvostelijaa näkemään hieman laajemmin.

Valitettavasti vain ei ole vieläkään tärpännyt. Esikoinen on nyt 1v4kk.

Tosin häntäkin jouduimme tekemään 2,5v...

Ajttelen, että vahinko taisi olla jos ikäeroa alle 1,5v. Tai sitten ajattelen että taloudellisista/urasyistä tekivät lapset ihan pötköön. Jos äiti, jo lähemmäs 40v. en ajattele muuta kuin että tekivät kiireellä, koska ikää jo noin paljon.

Me halusimme paljon lapsia pienillä ikäeroille, mutt saimme vain 3, joilla on 3-4v ikäerot.



Ihmettelen kysymyksen muotoa " tekee lapsia" . Tietenkin niitä joutuu tekemään, mutta eihän se kovakaan tekeminen aina riitä...

Ei kuulu minulle muiden ihmisten lasten ikäerot. Ootte te kyllä vittumaisia ämmiä, joilla ei oo omaa elämää, kun pitää ihmetellä muiden.

Meillä esim. on 11 lasta (eikä olla vl;D) Vanhin ja kolmanneksi vanhin ovat tällä hetkellä juuri samankokoisia (ulkopuolisina väittäisin kaksosiksi), Toiseksi vanhin on selvästi pisin eli häntä pidettään ilmeisesti vanhimpana.



Neljäs ja viides lapsi ovat taas täsmälleen saman pituisia (kaksosiako hekin?), samoin on sitten myös kuude s ja seitsemäs (hekin kaksosia?) ja sitten on nuo neljä nuorinta, jotka vielä erotta eri-ikäsiksi, mutta kukapa noista osaa sanoa että mikä ikäero heillä on toisiinsa nähden?



Ulkopuoliset siis ilmeisesti " arvostelevat" meidänkin perhettä että oho onpas siinä 3 kakasot peräkkäin ja silti on vain lisää lapsia tehty!? Todellisuudessa meillä ei ole yksiäkään kaksosia ja ikäerot lapsilla ovat 1,5-2,5v. luokkaa. Aina kun kaikki ei ole ihan sitä mitä se ulkopuolisen silmin näyttää:D



Niin ja sanottakoon vielä että KAIKKI lapsista ovat olleet suunniteltuja ja hyvin rakastettuja:) Itse olen jaksanut pikkulapsiajan (sekä siihen sekoittuneet taapero/koululais/murkku/teiniajat) erittäin hyvin ja eikäpä nuo lapset olenäyttäneet kärsineen sisaruksistaan! Päin vastoin! Esim. eilen juuri toiseksi vanhin lapsista (poika, 15v.) totesi että:" Äiti, just tänään taas tajusin että kyllä olis ihan hirveetä olla perheen ainoa lapsi!" ...



Rakasytakaa siis lapisanne , olipa niitä yksi tai monta ja antakaan toisten rakastaa omiaan, ilmamn että se teitä häiritsee:)



Niin ja vielä vastaus ap:n kysymykseen. En ajattelisi yhtään mitään sen kummempaa kuin yksilapsisita perheistäkään...Jos lapset olisivat siististi puettuja ja iloisia niin olisin onnellinen heidän puolestaan...heillä kun olisi varmasti upea perhe, olispa siinä sitten yksi, kaksi, kolme tai vaikka 15 lasta!:) Kyllä sen lapsen hyvinvoinnin ja huolenpidon aistii ihan lasta katsomalla! Toisilla vanhemmilla riittää energiaa huolehtia monesta lapsesta, kaikilla ei sitten valitettavasti edes siitä yhdestä:(

henkinen hyvinvointi lähtee sisältä. Sitä ei voi lapset tai mies korjata.