Olemmeko ainoita perheita jossaei juoda alkoholia juuri lainkaan?

Alkoholi tuotti ongelmaa meille, vuosia sitten ja jouduimme kirjaimellisesti kuseen, nyt ollaan omasta halusta täysraittiita ja voin sanoa että tämä valinta on ollut oikea ja mahtava.

Parisuhteemmekaan ei ole ikinä voinut näin hyvin. Mutta mehän olemmekin alkoholisteja, emmekä tiedä mitä kohtuukäyttö on:(

meillä ei kotona juotu alkoholia meidän lasten nähden. Toki tiesin, että isäni juo sitä salaa. Minusta oli ihanaa, varsinkin teininä, mennä ystäväni kotiin, missä hänen vanhempansa joivat olutta ihan päiväsaikaankin. Humalassa eivät koskaan olleet, mutta jotenkin se rento suhtautuminen alkoholiin oli toisenlaista ja olin salaa kateellinen kaverilleni, kun meillä taas juotiin aina piilossa. Tunsin, että vanhempani eivät ole rehellisiä.

Kuten joku sanoikin jo, niin ihan hyvin lasten kanssa voi käyttää alkoholia... Meidän perheessä kukaan ei ole humalassa lasten aikana (mies sitä ehkä kerran vuodessa firman juhlissa, minä en ikinä juo humalaan), mutta silti käytetään alkoholia. Siideri perjantai-iltana (no nyt on putki päällä juhannuksen kunniaksi ja ollaan juotu sekä eilen ja tänään yhdet!) ja ehkä kerran kuussa viiniä ruoalla.



Että silleen käytetään lasten aikana alkoholia. Kukaan ei ole humalassa ja mies ajokunnossakin tuon siiderinsä jälkeen, mun pitäisi ehkä tunti odotella. Ei pidä olla niin mustavalkoinen. Alkoholinkäyttö ei tarkoita humalaa.

eikä ole tarkoitusta alkaa ottaan olutta edes lasten kasvatuksen varjolla.

Meillä myös aina joulun jälkeen toimii viinatarjoilu:). Meiltä saa hakea joululahjapullot ilmaiseksi pois.

Ja miksi emme juo? siksi, ettei vois vähempää kiinnostaa. On vain vuosien varrella jäänyt kokonaan.

Noh, ehkä tästä lapset kärsii kun ei näe vanhempien alkoholinkäyttöä, mutta uskon sen olevan maailman lasten traumoista yksi pienimpiä. Voin kustantaa heille aikuisina psykiatrin istunnot jos siitä kovin iso taakka tulee.

on teemalla " usein, mutta vähän kerrallaan" . Saatamme siis useampana iltana viikossa (ehkä kolmena iltana, joskus neljänäkin) juoda lasillisen viiniä tai mies yhden oluen, mutta siis vain sen yhden.



Nyt juhannuksena olemme ns. irrotelleet: molempina päivinä joimme ruoan kanssa yhden lasillisen viiniä kumpainenkin ja illalla toiset. Lasilliset olivat 12 cl. Ai niin, ja mies otti oluen saunan jälkeen. Ja minä, hui sentään, imetänkin vielä.



Nimim. Kivisadetta odotellessa

Onko asia sinulle jotenkin ongelmallinen?

Asia on minusta niin, että jos tietää itse, mitä tekee niin ei tarvitse uhoilla asiasta mistään palstalla. Mutta jos asian kans ei ole sinut, pitää asennoitua siihen juuri teinimäisesti ja epäkypsästi " otan tänään vinkkua, kivittäkää nyt minut" .

Eli monessa asiassa menee niin, että kukaan ei syyllistä, mutta itse syyllistyy kun asian kanssa ei ole sinut.

Tee itsellesi selväksi suhteesi alkoholiin niin ei tarvitse sen kanssa uhota. Jos haluat joskus ottaa lasin viiniä niin otat. Erikoista minusta on se asenne, että " katsokaa, MINÄ otan lasin viiniä, mitä siihen sanot, HÄH" .

Tahti on noin 2krt/vuosi =o)