Lapset on opetettava pienestä pitäen käyttäytymään. Nykyvanhemmat eivät osaa laittaa lapsiaan kuriin.

Varsinkin sen huomaa kun poistumme omalta asuinalueeltamme.



Järkytys on todellakin suuri.

eräs nuorena lapsensa saanut äiti. Vieläpä yh.



Uskallan tästä alkuasettelusta huolimatta väittää, että lapseni ovat hyvinkasvatettuja. Nuorempi, 4-vuotias, antaa paikkansa julkisessa kulkuneuvossa iäkkäälle henkilölle ilman, että minun täytyy asiasta sanoa mitään. 6-vuotias on erittäin huomaavainen ja tunnistaa toisten tunnetilat ja on heti valmis reagoimaan empaattisella tavalla.



En ota koko kunniaa tästä itselleni. Lasten kasvattaminen ei ole edes yksinhuoltajan kohdalla yhden henkilön harteilla, ei vaikka olin pitkään kotonakin ja lapset ovat olleet päivähoidossa vasta 1,5 vuotta.



Eräs pääasia menestykseen on ollut tietynlainen tasapaino. Lapselle on taattava stressitön elämä. Ei siis mitään " joka päivä eri harrastus" -aikataulua alle kouluikäiselle, eikä vauvoja joka päivä ostareille tuntikausiksi tms. Mutta toisaalta lasten on päästävä mukaan julkisille paikoille, mutta ei liikaa lasta rasittaen. Lapset ovat olleet mukanani hyvin monenlaisissa tapahtumissa, riennoissa, vieraisilla jne. Lapsi oppii käyttäytymään tietyssä tilanteessa vasta sen koettuaan ja mieluusti useamman kerran. Eka käynti museossa on lyhyt ja " älä koske" -komentoa joutuu usein toistamaan. Pikku hiljaa lapsikin kuitenkin oppii miten siellä käyttäydytään, ja sitten onkin vanhemmalle helpompaa.



Koko maailma kasvattaa lapsiamme. Erityisen tärkeinä tietenkin lähimpien ihmisten esimerkki. Korkea koulutus ei ole vankin tae hyvistä tavoista tai sielun sivistyneisyydestä. Iäkkäämmillä on usein hyviä opetuksia kerrottavanaan. Joskus on hyvä pysähtyä pohtimaan, miten oikein itsekin lapsiaan kasvattaa. Meillä pohdiskelu on johtanut siihen, että lapsille ammennan humaaneja arvoja, ilman uskonnollista sitoutumista.

Vierailija:

Lapselle on taattava stressitön elämä. Ei siis mitään " joka päivä eri harrastus" -aikataulua alle kouluikäiselle

pianonsoiton nelivuotiaana. Eikä vaikuta järin sekopäältä.

että monet aikuiset kauhistelee sellaista käytöstä, mikä vain jollain tavalla poikkeaa omien lasten käytöksestä. Eikä silloin välttämättä ole kyse huonosta käyttäytymisestä, vaan toiset lapset vaan on vilkkaampia - ihan hyvän käyttäytymisen rajoissakin.



Ja sitten on tosiaan joukko suvaitsemattomia aikuisia, jotka ei kestä edes nähdä lasta ravintolassa, vaikka se istuis kuinka paikoillaan.

Ennen vanhaa sentään osallistuivat talon töihin kykyjensä mukaan ja olivat hyödyksi. Nyt vaan häiriöksi. Mokoma pullamössösukupolvi.

ja juoksevat sitten parisuhdeterapiassa kun ovat niin väsyneitä arkeen. Parissa tuttavaperheessäni on avioliitto vaakalaudalla ja sanonpahan vaan, että suurin tekijä ovat mahdottoman villit lapset, joilla ei ole oikein minkäänlaista kuria. Minä on jaksaisi sellaisten lasten kanssa kuin pari päivää.

Esikoinen meni päiväkotiin, niin tätien ekoja kommentteja oli " ei noin kiltti tarvi olla" .

toivon ed. näkeväni kaupassa iloisia ja juoksentelevia lapsia, koska kertoo siitä, että heillä ei ole ainakaan mitään ihmeellisiä ongelmia.

Tervetuloa vaan ap kasvattamaan tätä erityislasta, jolle ei ihan heti menekkään ohjeet perille. Ei lapsen huono käytös esim. kaupassa aina johdu siitä, etteivät vanhemmat osaa kasvattaa. Taustalla voi olla muutakin. Erityispiirteet eivät läheskään aina näy päällepäin.

Jos lapsi juoksee pitkin kirkkoa tms. lapsi on tuotu liian pienenä väärään paikkaan. Lapsen pitää saada liikkua ja touhuta, mutta aikuisen ei pidä viedä lasta hiljaisuutta vaativiin paikkoihin silloin, kun lapsi ei jostain syystä, esimerkiksi väsymyksen vuoksi, jaksa pysyä paikoillaan. Olen asiasta samaa mieltä. Lapselle pitää opettaa käytöstapoja, mutta aikuisen pitää osata tietää milloin ja missä se opettaminen tapahtuu, ja tarvittaessa poistaa lapsi paikasta jossa hän ei kykene sillä hetkellä rauhoittumaan. Elämä on oppimista. Jos joku lapsi jossain meuhkaa, en todellakaan ajattele että onpa huonot vanhemmat, vaan että toivottavasti lapselle opetetaan edelleen käyttäytymistä.

Vähän kulunut vain.

Ei oikein ota tuulta.

Lapsia ei saa nujertaa. Antaa heidän juosta pitkin kauppaa ja ravintoloissa roikkua toisten pöydissä.

Lapselle tulee traumoja jos sitä kieltää.

aikuisina hankalaa kun ei ole opetettu tapoja. Kun ne rahat tulee sitten vastaan aikuisena jos niitä ei ole lapsina opetettu.

Aikuiset saavat kännätä ja vanhukset narista, mutta lapset saavat näkyä muttei kuulua. Ja koiria ei saisi olla missään.

JA jos tulevat meille riehumaan, niin nujerran ne varmasti.

Joten tuskinpa sinusta nro 10 on ketään neuvomaan siinä, mikä on hyvää käytöstä.

Vierailija:

Aikuiset saavat kännätä ja vanhukset narista, mutta lapset saavat näkyä muttei kuulua. Ja koiria ei saisi olla missään.

Joku despoottiprinsessa, jolle on taottu kalloon koko pieni ikä, miten ihmeellinen hän on, voi kyllä olla tosi rasittava.

En minäkään pidä siitä jos lapsi ei osaa käyttäytyä, mutta jos jotakuta aikuista risoo taaperon pelkkä olemassaolo ja " lajityypillinen" käyttäytyminen ravintolassa, niin aikuinen pysykööt kotonaan.