Muita joiden lapsilla 1v4 kk ikäero?
Moikka
Täällä poika on 2v10kk ja tyttö 1,5 vuotias. Menoa riittää, koko ajan saa olla silmät ja korvat kaikkialla. Helppoa ei tosiaankaan ole, kun on kaksi noinkin pientä mutta kuitenkin eri kehitysasteissa olevaa lasta.
Kyläilyt ovat hankalia kun molemmat menee missä sattuu ja vaaratilanteita on sitten koko ajan!
Jossain vaiheessa tuntui että olikin seesteisempää mutta nyt kun pienestäkin tuli taapero niin hoh hoijaa...
Kommentit (4)
mulla lapset 1,9v ja 7kk eli ikäeroa 1,3v.jäin yksin lasten kanssa kun nuorimmainen oli 4kk...isää ei lapset kiinnosta,tulee katsomaan ehkä kerran kk ja viipyy tunnin,pari..voin kertoa että rankkaa on ollut ja kun olen hoitanut kodin ja lapset lähes yksin jo ennen eroa ja nyt valvonut putkeen lähes kaksi vuotta..
rakastan lapsiani yli kaiken ja olen heistä ikionnellinen,mutta välillä on päiviä kun tuntuu ettei vaan millään jaksa..silmät ei meinaa pysyä auki ja olo on kuin humalassa...taapero on uhmakas ja kexii kaikki mahdolliset temput,vaavi itkeskelee ja kitisee ja molemmille pitäisi riittää aikaa ja tehdä jokapäiväiset ruoat ja siivoukset...
mutta pakko se vaan on jaksaa eteenpäin ja ajattelen niin että kun tuosta hiukan kasvavat,on toisilleen kaverit ja vielä tulee aika kun saan nukkuakkin...toivottavasti...olen aina ollut hyvin kiinni lapsissa,en ole koskaan päässyt edes kauppaan yksin...mies ei lapsistaan koskaan ole välittänyt,eikä heidän kanssa ollut.
Lapset ovat nyt tyttö 2v8kk ja poika 1v4kk, joten aika samoissa mennään ja tiedän hyvin mikä meno on päälla!! Vaikeaksi en tätä kuitenkaan koe, ja samaisen ikäeron tekisin uudestaankin jos sitä pitäisi miettiä. Vaikka päiviä toki on, jolloin voisin lähettää lapseni maan ääriin, mtuta niitä on kuitenkin harvassa.
Kyläilyt ja puistoilut on meilläkin hieman meneviä.. Kylässä käydäänkin vain lapsiperheissä (tai lapsille sopivass apaikssa jossa ei kokoajan tarvii olla kieltämässä) ja puistossakin vain jossa on aidat. Oma piha on ihan mahdoton, pienempi ei pysy siinä ollenkaan.
Se on kuitenkin lyhyt aika kun lapset ovat pieniä, ensi kesänä meno on jo aivan toista. Esikko oli viime kesänä saman lainen meniä kun kuopus nyt, ja nyt on jo paljon rauhakkisempi (vaikka uhma nostaakin päätään päivittäin).Uskoo kuitenkin mitä sanotaan ja ymmärtää vaaran paikatkin.
Meillä lapset nyt 3,5v ja 2v. Vauhtia ja tohinaa riittää. Silloin kun ollaan kaikki terveitä alkaa homma sujua jo tosi kivasti. Valitettavasti vain molemmilla pojilla on aikalailla allergioita ja muutenkin sairastetaan paljon.
Meillä selviytymistä on auttanut ainakin seuraavat asiat.
- Kantoliina oli aivan ehdoton kuopuksen vauva-aikana. Itkuisen sylivauvan kanssakin pystyi hoitamaan esikoista ja kotitöitä
- Aluksi hoidin aina esikoisen ensin eli vauva joutui odottaa vuoroaan mutta eipä ainakaan ollut mustasukkaisuutta.
- Laitoksella vauvaa katsomaan tullessa esikoinen sai vauvalta lelulahjan jota oli toivonut jo kovin aikaisemmin
- Kannattaa ottaa apu vastaan mitä tarjotaan alussa ainakin
- Kannattaa miettiä jo ennen toisen lapsen syntymää tarvittavat muutokset esikoisen hoitoon (siis jos halutaan vaihtaa nukkumajärjestelyjä tai vaikka opettaa lapsi nukahtamaan itse) niin ettei vauva vie niitä vaan vanhemmat jo ennen vauvan syntymää
- Itse kielsin esikoiselta kovan metelöinnin vauvan nukkuessa niin että sanoin aina että ei metelöidän koska ottaa äidin korviin kipeää ei siis vauvan syy ettei saa huutaa päättömästi
Nyt kun lapset on isompia meillä on auttanut
- Tasapuolisuus mahdollisuuksien mukaan mutta on myös opetettu että esim. synttäreillä saa vain sankari lahjoja ei aina molemmille kaikkea yhtäaikaa
- Kannustus omatoimisuuteen (syömisessä, pukemisessa jne)
- Sylittelyhetket, eli kun itsellä on aikaa kannattaa heti istahtaa ja pyytää lapsia syliin halittavaksi (tai vaikka lukea hetki) näin sylipula ei pääse känkättämään
- Laitan usein lapsille leikin alkuun. Siis aloitan vaikka autotallin rakentamisen dubloista toiselle ja toiselle keksin jonkin pikkuauto leikin. Sitten voin itse vaikka tiskata tai olla koneella ja tarvittaessa vain kysellä esim. ajaako volkkari sohvan alle parkkiin jne. jolloin lapsi jatkaa leikkiä taas hetken itsenäisesti.
Tsemppiä, kyllä kahden pienen kanssakin pärjää.
t. Kahden lapsen äiti
Eipä ole vielä, mutta kohta on lapset juuri tuolla ikäerolla. Jaksaisitteko kertoa elämästä kahden pienen kanssa sekä vauva- että taaperovaiheessa. Kaikki vinkit olisivat myös tervetulleita. Itse olen tietenkin äärimmäisen onnellinen, että saamme lisää lapsia, mutta esikoinen on erittäin vaativa ja myöskin perussairas, joten mitään ruusuisia kuvitelmia tulevasta ei ole.