Lue keskustelun säännöt.
Mikä yllätti ensisynnyttäjää!
18.06.2007 |
Siitä alkaa olla jo kolme vuotta, mutta hyvin on muistissa!
Ensinnäkin: allekirjoittanut ei voi ymmärtää naisia, jotka puhuvat synnytyksestä: piece of cake, ihan helppoo, vähän niinku menkkakipua. Voi herranen aika. Täytyy sanoa, että vähällä ne toiset pääsee.
Oma synnytys kesti 16h, supistukset säännölliset ihan alusta saakka, mutta kohdunsuu ei alkanut avautumaan (= en voinut saada epiduraalia). Ensin Petidiniä lihakseen -> jäätävä heikotus, kylmä-kuuma hiki ja oksensin n.2h. Ilokaasusta myös todella huono ja heikko olo -> oksensin ja teki pahaa niin maan perk.....sti. Kun lopulta sain sen epiduraalin (2h ennen ponnitusvaihetta), kerkesi se n. tunnin auttamaan kun se piuha irtosi eikä sitä enää suostuttu uudestaan laittamaan.
Ponnistusvaiheessa toinen kätilö runnoi mahan päällä ja toinen yritti vetää lasta ulos. Siinä ohessa kuulin kärkevää vinoilua siitä " miten yksikään lapsi ei ole maailmaan ilman kipua syntynyt" ja " et voi olla noin kipeä" .....
Se kipu oli sitä luokkaa, että luulin halkeavani kahtia. Huusin, karjuin ja itkin.
Kukaan ei kertonut siitä, miten KIPEÄ on synnytyksen jälkeen, kuinka rasittavaa on ravata lyspsyhuoneessa tyhjentämässä räjähdytilassa olevia rintoja vähän väliä, kuinka kipeetä kävely tekee ja kuinka kauan ne jälkikivut kestää. Kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen söin Diclomex-kipulääkettä.
Shokki oli sekin, että lapsi heräsi ensimmäiset 5kk:tta 10-20krt syömään ja/tai huutamaan ja samaten ensimmäiset 5kk:tta huusi lähes joka ilta n.3-4h. Yhden kerran muistan ikuisesti kun vauva huusi klo. 18.00-24.00 ihan hysteerisesti. N. 10 min piti taukoa kun miehen kanssa ei enää mitään muuta keksitty kuin kylvettää vauvaa. Sen aikaa oli hiljaista.
Että tällasta...
Kommentit (44)
Siis että pitää oikein rehvastella ja kilpailla sillä kuka jaksaa mitäkin saamarin kotitöitä/maatalon töitä tehdä heti synnytyksen jälkeen. Jostain luin, että Kiinassa vastasynnyttänyt äiti ei juurikaan tee muuta kuin imetä ensimmäisen kuukauden aikana, saa siis olla vaikka vuodelevossa jos haluaa, ja sukulaisverkosto hoitaa kaikki kotityöt. Joskus voisimme ottaa oppia sieltä suunnasta.
Vierailija:
Vierailija:
Jännä asia oli myös se, että juuri synnyttäneen äidin odotettiin olevan hirveän " reipas" . Kaikki halusivat kertoa kuinka olivat kotiutumispäivänä tehneet suursiivouksen ja leiponeet pakkasen täyteen pullaa. Ja tietysti muiden (eli minun) pitäisi pystyä samaan. Olin raasu kuvitellut, että vastasyntyneen äiti saisi osakseen jonkinlaista pientä hemmottelua tai ainakin luvan levätä, mutta ei ei... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se että supistuksia tuli (käynnistyksen jälkeen) jatkuvalla syötöllä ja ne olivat todella kipeitä. Luulin tosissani että kuolen siihen paikkaan.
Syntymän jälkeen yllätti se että vauva ei huutanutkaan täyttä kurkkua, esikoinen vain märisi itkun sijaan.
Toisella kertaa synnytys olikin sitten todella helppo mutta vauva huusi jo ennen kuin oli kokonaan ulos päässyt ja sitä on jatkunut siitä hetkestä saakka ;)
synnytyksessä yllätti se kahtiarepivä kipu. Olin mennyt synnyttämään sillä mielellä, että kyllä sitä saunassakin on synnytetty. Tuntui, etten ikinä selviä ja ettei vauva ikinä synny. Lamaannuttavaa repivää kipua. Toisessa synnytyksessä yllätti helppous. Kaunis tapahtuma, kun olin etukäteen pelännyt raastavaa kamalaa kipua ja tajuttomuutta.
En koe olevani kipuherkkä yleensä tms , joten ihmetyttää noi menkkakiputuntemukset. Itse olin liki tajuton kivusta. Yllätyin kuitenkin siitä, että synnytyksen jälkeen olin miltei heti kunnossa. Pari tuntia ja ei mitään ongelmia. Olisin voinut lenkille lähteä. Yllätyin myös sitä,e ttä ponnistaminen ei oo ollut vaikeeta kertaakaan, vaikka perätilankin oeln ulostanut.