Mä olen niin rasittunut lasteni hoidosta :((

hoitoon? Tuon ikäinen nyt kaipaa jo kavereita/oman ikäistä seuraa. Tsemiä!

Kysymys: Onko sulla yhtään omaa aikaa?

Vastaus: Ei ole yhtään omaa aikaa.

Kysymys: No voisko sitä omaa aikaa järjestää vaikka niin, että kummallakin vanhemmalla olis oma vapaailta viikossa?

Vastaus: Ei voi.

Kysymys: Niin miksi ei voi?

Vastaus: Ei voi, kun äiti ei voi ottaa omaa aikaa.



Mitäs tässä voi sitten sen jälkeen enää tehdä?

Mutta vissiin olen liian kauan uhrannut kaikkeni lapsilleni, etten tunnu toipuvan tästä rasituksesta ollenkaan. ap

Lapsesi ovat pieniä ja sanot, että olet uhrautunut jo niin kauan. Olisit jättänyt ne lapset tekemättä. Hölmömmänkin täytyy tajuta, että jollainlailla ne lapset pyörii jaloissa seuraavat 20v. Vanhin lapseni on 22v ja vieläkin ( jos lapsella kinkkinen tilanne) kannan hänestä huolta ja joskus valvon öitä.

Veikkaan kyllä että provoilet...

Onko sinulla lastenhoitoapua?



Vie lapsia kerhoon- moni on vielä tämän viikon auki...



Ja leikkipuistoihin- HKI tarjoaa ilamisen ateriankin



---



Ps. itse olen hankkinut maksullista lastenhoitoapua ja siivousapua- auttaa!!!

Lapseni ovat vasta 3v ja 2v. Kaksi vuotta olen ollut yh. Tunnen, että sinä aikana olen antanut kaiken itsestäni lapsille. Nyt on alkanut hermo kiristämään ja huomaan lapsistakin että kaipaavat enemmän toimintaa mitä itse jaksan/pystyn tarjoamaan. Siispä; haen lapsille hoitopaikan ja menen töihin. Alunperin tarkoitus oli hoitaa kotona siihen asti kun kuopus täyttää kolme. Vaan miksi kärvistellä kotona jos tuntuu että kaikkia vaan kiukuttaa?

Mun ahdistukseni ja väsymykseni loppui siihen, kun totesin, että ei auta kuin antautua. Viettää nämä vuodet, kun lapset on pieniä, täysin heidän ehdoillaan. Unohtaa omat menot.

Ennen tuskailin, kun en saanut siivottua tai kuntoiltua kun kukaan ei koskaan voinut olla lasten kanssa. Nykyään laitan vanhemman fillaroimaan tai seisomalaudalle ja pienemmän rattaisiin, ja lähdetään lenkille. Siivous onnistuu hyvin, vaikka lapset vieressä onkin. Väsymys on vähentynyt, kun unohdan oman aikani, ja nukun kun lapsetkin nukkuu, jos väsyttää. Jätän väliin tv-sarjat yms.

Olen yh, eikä isä tapaa lapsiaan. Ei siis ole iskäviikonloppuja tms. Isän vanhemmat eivät asu Suomessa, omat vanhempani asuvat kaukana meistä. Kesällä käymme mökillä vanhempieni kanssa, ja se on lepoa minullekin kun maisema vaihtuu ja on muutama ylimääräinen silmä- ja käsipari katsomassa lasten perään.

Kun vanne alkaa kiristää päätä, menemme pihalle. Kävelylenkki rentouttaa kummasti :)

Elämäni on nyt tällaista, se ei muuksi muutu, joten turha valittaa. Pian lapset on isompia, menen töihin ja he päiväkotiin, ja saan taas olla hetken ilman heitäkin.

Mihinkään maksullisiin lastenvahteihin ei mulla ole varaa, kotihoidontuella kun olen, mutta kaikki sujuu ja joka paikkaan pääsee kyllä lastenkin kanssa. Ja niihin paikkoihin joihin ei pääse (kuten baarit) en sitten mene. Olen onnellinen, ja tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeni, ja syynä siihen on se, että hyväksyin tietyt faktat. Turha itkeä sellaisen perään, mikä ei juuri nyt ole mahdollista!

meillä sama tilanne, sama ikäero, samat hankaluudet. tultiin justiin esikoisen psykologin luota, diagnoosi: huono itsetunto. masennus uhkaa jos ei pian toimita. pitäisi järjestää kummankin lapsen kanssa erikseen laatuaikaa, kärsivät noin pienestä ikäerosta kun joutuvat jakamaan vanhempiensa huomion noin pienenä. voivat pahoin mikä aiheuttaa tyytymättömyyttä, kiukuttelua ja häiriökäyttäytymistä, ylivilkkautta yms.

Meillä myös 2 ja 3v pojat, mutta ovat enemmänkin toinen toisensa puolella. Lapset tietysti erilaisia... Pakko ollu unohtaa tiptop huushollit ja oma laatuaika monesti kuukaudessa. Olen tässä ihmetellyt, että toisilla se jaksaminen pettää helpommin kuin toisella. Myös ihmiset erilaisia. Eli neuvoisin ihan laittamaan listan paperille, että mitä ap oikeasti haluat ja mikä auttaisi? Sit miettimään miten ne jutut toteuttaa... Meillä käytetään silloin tällöin MLL hoitajaa jotta mulla ei pää räjähdä! Vaikka pari tuntia joskus, sen kestää meidänkin kukkaro.