TOUKOJEN vko 25

sitä on leivottu koko päivä ja siivottu...sunnuntaina olisi tytön ristiäiset.Onneksi mulla oli kummityttöni (14v) apuna isomman tytön (1v2kk)kanssa.Sekä ystäväni ,joka käy kahden viikon välein siivoomassa kämppää.Hän on töissä perustamassamme siivousringissä ja on hyvä ystäväni siis 17vuoden takaa, voin luottaa häneen ja vaikka jättää yksikseen touhuilemaan tai alsten kanssa-siis kahden viikon välein.Itseasiassa hänestä tulossa nyt vauvamme kummikin.Itse jo olen hänen (13v) tyttärensä kummi.



Vauvan ilmavaivoista; ketkä annatte myös pulloa : kokeilkaa ihmeessä Nuk first choice tuttipulloa ja tuttia!! Aivan mahtava keksintö ja toimi meidän tytölle!Cuplatonit ja relat ei auttaneet pätkääkään.Kolmena iltana, nyt kun pullo ostettiin, ei ole vatsanväänteitä ollut vaikka kuinka paljon pulloa olisi juonut.Ihanaa-sekä meille vanhemmille, että tietysti vauvalle=))

Juu itkuhälytin vikisee...ei tuo vauva nyt nuku!!isompi ukko päikkäreillä ja ajattelin jo saavani omaa aikaa kun vauvakin nukkui,mut ei näköjään kauaa...huoh...se tästä...MOIKKA ja hyvät juhannukset!!

Masennus alkaa olla aika lailla mennyttä kalua, liekö jotain hormoneja olleet kun mun päätä sekoitti. Nyt on jo suht normaali olo. :) Kävin kyllä eilettäin psykologilla (vai olikohan psykiatri) juttelemassa mun tuntemuksista (viikon takaisista), mutta hänen mielestään minä olen ihan täysjärkinen ja tervehenkinen ihminen, ettei koe tarvetta terapiaan. En kyllä koe minäkään, vaikka viikko sitten tuntui siltä.



On ollut niin paljon touhua tässä pirpanassa, ettei ole yksinkertaisesti kerennyt miettiä mitään ikäviä ajatuksia enää. Neitillä on nimittäin kauheat mahavaivat, rytmi on tosin toistaiseksi saatu siten, että päivät huutaa ja yöt nukkuu. Olen tyytyväinen, että yöt nukkuu, mutta ei se huuto päivälläkään ole maailman mahtavinta. Ja ei lopu millään, mahaan sattuu, oliskohan koliikkia, siltä vaikuttais. :( Ja nyt kun piti vielä alkaa antamaan niitä JekoVittejä, niin mitähän siitä seuraa.. lisää huutoa. Ikävä vaan katsoa kun toiseen sattuu niin kipeää. Disflatyl on meillä käytössä, tuntuu auttavan jonninverran, pierettää tyttöä. Ajattelin jos veis vyöhyketerapiaan. Mitä aatoksia siitä kellään?



Neiti painoi viime viikon maanantaina 2900g (syntyessään oli siis 2630g), saas nähdä mitä painaa ens neuvolassa 4.7. Mut hyvin on paino noussut, eikä lisämaitoa ole toistaiseksi pitänyt antaa.



Me ostettiin sitten asunto, rivarikolmio. Aika päästäkin tästä yksiöstä hiiteen. Siellä vaan pitää eka tehdä pikku pintaremppa, no, riittääpä siinä sitten touhua ja ajateltavaa. Tuntuu kivalta, tollee ensiasunto.



Painostako täällä vielä jutskaillaan. Minä laihduin vielä laitokselta pääsyn jälkeen kolme-neljä kiloa, en tiedä oisko tuon imetyksen " vika" , vai eikö sitä itse kerkeä enää syömään. Aina kun yritän haukata leivästä, neiti huutaa ku syötävä..:D No, nyt tuntuu että painonlasku on pysähtynyt, toivottavasti ei nousuun lähde, kun ei vielä voi sinne kuntosalillekaan lähteä rehkimään. Vaunuttelemassa ollaan vähän käyty, mutta eihän sekään mitään " kunnon" reeniliikuntaa ole, mitä ennen raskautta harrastin.



Tämä juhannus onkin meillä perin rauhallinen, jospa grillattua ruokaa söis näin keskikesän kunniaksi. Hyvää juhannusta kaikille mammoille ja perheille! Yritämme täällä pärjätä huutavan pienen nyytin kanssa..



sämpyläinen ja pikkupirpana 23 pv



ps. Onko kukaan havainnut, että jostain syömisistä on tullut masuvaivoja vauvalle? Meinaan, maitotuotteet, kahvi, sipuli, ruisleipä..? Tähän kaipaisin neuvoa.. mietin, että tuskin on mistään minun syömisestä johtunut, jos koliikkia kerran on..? Siihenhän ei varsinaista syytä ole, kai.

Hei kaikille!



Olen uusi täällä; odotusaikana taisin laittaa itseni sinne esittelylistaan, mutta muuten olen ehtinyt lähinnä vain satunnaisesti lueskelemaan. Vieläkö mahtuu mukaan?



Nopsaan itsestäni: Olen 31-v. 2 lapsen äiti. Esikoistyttömme syntyi 4/2005 (nyt 2v2kk) ja tämä toukokuinen poika 12.5 (huomenna 6 vkoa). Asumme pääakaupunkiseudulla, ja perheeseen kuuluu lisäksi mieheni ja koiramme. Olen ollut hoitovapaalla esikoisen syntymästä saakka, ja - jos tämä lähtee jossain vaiheessa sujumaankin näiden kahden kanssa.. - aion ollakin vielä pari-kolme vuotta kotona.



Minulle toisen lapsen syntymä oli kyllä aikamoinen shokkikokemus - tai paremminkin elämä kotiintulon jälkeen. Koin varmaan aika samanlaisia juttuja kuin mistä Sämpyläinen (ehkä joku muukin?) on tainnut kirjoittaa. Olen ollut aika hukassa riittävyyteni kanssa (miten musta on äidiksi molemmille?!?) ja pari-kolme ekaa viikkoa itkeskelin melkein koko ajan. Oli siinä esikoisraukalla ihmettelemistä! : ( Käytännön asiat tuntuvat edelleen aika kaoottisilta, mutta kyllä tästä koko ajan eteenpäin mennään. Minäkin epäilin synnytysmasennusta, mutta nyt en enää usko, että siitä olisi kyse.



Tämä toukokuisemme on ollut ärhäkkä tapaus. Aluksi hän itki/huusi aina valveilla ollessaan, mutta nykyisin onneksi vain iltaisin. Onhan sekin aika raskasta, mutta esikoinen nukkuu jo silloin, joten voimme " keskittyä" vain vauvan lohdutteluun. Esikko oli vauvana samaa sorttia, ja siksi nyt tajuaa ehkä paremmin, että tää menee kyllä ohi. Mutta olihan se vähän karvas pala, että meille syntyi toinenkin pikku huutajainen!! : )



Sämpyläiselle pitikin tulla kertomaan, että me käytettiin poikaa vyöhyketerapiassa 5 kertaa (noin 3-viikkoisesta noin 5-viikkoiseksi), ja meistä se auttoi ainakin vähän! Juuri ne päivähuudot loppuivat samoihin aikoihin, ja vauvasta tuli selvästi tyytyväisempi. Ilma tulee nyt vaivattomammin ulos sekä paukkuina että röyhtäisyinä, eikä kakka ole vihertävää (merkki siitä, että vatsassa/suolessa on ollut ilmaa) kuin harvoin.



Lisäksi me käytetään pojalla disflatylia ja rela-tippoja. Kannan häntä myös paljon kantoliinassa - osin tosin siitäkin syystä, että en osaa laittaa häntä nukkumaan sänkyyn tai vaunuihin! (hölmöä!) Ts. niissä vauva ei nuku kuin ehkä muutamia minuutteja tai max. puoli tuntia! Meillä oli uniongelmia myös esikoisen kanssa, joten mulla on varmaan jonkin sortin traumoja kaikenlaisista nukuttamisjutuista...



Itse en ole huomannut ruoka-aineista johtuneita masuvaivoja, mutta " varmuuden vuoksi" en käytä niitä neuvolasta saadussa listassa olevia tuotteita (just ruisleipä, kaalit, herneet, suklaa : (, kahvi : (, valkosipuli...). Teetä olen juonut pari kuppia päivässä, ja mitään maidotonta-munatonta dieettiä en ole ruvennut ainakaan vielä kokeilemaan.



Ai niin, D-tippoja me ei olla vielä edes aloitettu (!). Huudot ovat olleet sen verran pahoja, että päätettiin vielä odotella hetki. Sittenkin meinataan aloittaa rauhallisesti (saatiin tähän neuvolan tuki), eli ekalla viikolla vain 1 tippa/päivä, toisella viikolla 2 tippaa/päivä jne.



Me vietetäänkin täällä juhannusta vauvan kanssa kaksistaan kotona, ja mies+esikoinen ovat mökillä sukulaisten kanssa. Ajattelin, että en yksinkertaisesti jaksa lähteä ihmisten ilmoille, kun koko ilta (yleensä n. klo 21-24) menee huutavaa vauvaa rauhoitellessa. Täytyy ajatella, että ensi vuonna on sitten varmaan jo tosi hauskaa taas!



Olen huomannut, että te useamman lapsen äidit tunnutte kokevan tämän vauva-arjen jotenkin paljon iloisemmin ja rohkeammin kuin minä. Miten te sen teette?! Koetteko kaaosta vai sujuuko kaikki " omalla painollaan" ? Miten muut sisarukset suhtautuvat? Kyselen tällaisia, koska mietin, olenko itse jotenkin epänormaalin tasapainottomassa tilassa?!



Hauskaa juhannusta kaikille

toivottelee

Ompunäiti ja " veikkavauva" 12.5.

jos sopii?



Olen seuraillut jo odotuspalstan puolella tarinoitanne, ja vertaistuen toivossa ilmaantuisin nyt mukaan. Eli itsestäni seuraavaa...Asun Kanta-Hämeen alueella mieheni ja kahden tyttömme kanssa. Esikoinen on noin 3,5-vuotias ja pienempi syntyi toukokuussa 31.5. Itse olen 29-vuotias.



Olen myös kokenut noita samoja riittämättömyyden tunteita kuin esim. ompunäiti ja itkeä tihrustanut useina päivinä..Varmaan väsymystä, elämänmuutosta, hormoneja. Uusin tulokkaamme on myös aika itkuinen tapaus, tai oikeastaan karjuva tapaus pahimmillaan. Huuto alkoi jo synnytyssalissa ja jatkuu vaan..Onneksi nukkuu yleensä yöllä pitkän pätkän ja illastakin. Mutta kaiken valveillaoloajan on tyytymätön/kivulias :( Esikoinen oli ihan toisenlainen, helpompi tapaus.



Synnytyksestä toipuminen on mennyt hyvin, mikä auttaa tässä rumbassa. Pelottaa vaan kun miehen töihinlähtö lähestyy, kuinka jaksaa kahden vaativan lapsen kanssa, niin tyhmältä kuin se kuulostaakin. Kyllähän sitä jaksaisi kun saisi nukkua ja vaikka syödäkin välillä. Saas nähdä.



Ei mekään viitsitty juhannukseksi lähteä minnekään tuon huutavan nyytin kanssa, joten kotosalla ollaan! Nyt vauva nukkuu (ihanaa) ja isompi iskän kanssa ulkona. Kahvit tippumassa - pieniä elämän iloja. Mutta hyvää juhannusta kaikille ja käykäähän kertomassa kuulumisia kun aina ehditte!

..juu,kyllä se kestämistä ja pinnaakin välillä koettelee kahden pienen kanssa kotosalla (luit varmaankin jo oman vuodatu-tekstini taannoin?)!

..mutta, täytyy sanoa et on parempia päiivä ja sitten niitä huonompia päiviä...mutta, olen ajatellut et täytys koettaa vaan mennä päivä kerrallaan eikä edes ajatella että kuinka monta kuukautta/vuotta tätä vielä kestää?!



Mikähän mahtaa olla pikkuisenne itkunne syy??Täysimetätkö?Mietin vaan että jos on pelkästään rintamaidolla saako maitoa tarpeeksi?itse joudun antamaan korviketta lisäksi.Vai kärsiikö masuvaivoista?



Onneksi meilläkin yöt menee aikas kivasti:3-3,5h:a vauveli nukkuu syöttöjen välejä.Ja yö aikaan-ainakin toistaiseksi-vielä piisannut tissuttelu ettei tarvii nousta maitoa lämmittelemään.



Mukavata juhannuksen jatkoa!

Otetaan ilo irti pienistä asioista=)



tytöt: 1v ja 2kk:tta, sekä 6viikkoa

Ompunäidille. Täällä useamman lapsen iloinen äiti. Juhlapäivistä aina hirveä stressi, joka laukeaa sit jossain vaiheessa, eilen jaksoin mummulaan, jossa heittäydyin sänkyyn (ja itkin). Isovanhemmat lähtivät isompien lasten kanssa mökille ja päikkäreiden ja hiljaisuuden (ah, ihanaa!) jälkeen mies ja minä vauvan kanssa myös mökille iltasaunoille. Pienempien kanssa kotiin yöksi. Että ei tarvitse jaksaa ja imetyshormonien ja väsymyksen piikkiin saa laittaa aika paljon.



Uuden vauvan tultua rutiinit aina vähän muuttuu. Kolmen lapsen kanssa oli tuskaisaa, kun on vain kaksi kättä. Mutta nyt taas neljän kanssa en oikeastaan ole vielä kokeillut. Tai no, aaton aattona käytiin kaupassa, mutta siippa tuli perässä kantamisvaiheeseen, joka alkoi jo vihannestiskiltä kolmosen, 3 v, kanssa.



Nottas ettäs. Sitä pitää vaan rohkeasti lähteä liikenteeseen ja varautua siihen, että aina ei mene hyvin. Tässä vaiheessa sain lahjaksi vauvan hoitolaukun ja sehän on erittäin kätevä!!!



Parturissa kävin keskiviikkona ja parturini antoi pisteitä hehkustani (naama punoittaa) ja säteilystä (typerä pöllämystynyt hymy, kun saa olla vain). Että äitiys kuulema sopii mulle. Kiitos. Että äitiys sopii äidille, vaikkei sitä itse aina huomaisikaan. Itse ajattelin, että ollaan oikein pandaperhe, kun kaikilla renkaat silmien ympärillä unenpuutteesta. Mutta pianhan tuo korjautuu :-) Raskausaikaiset kuvat on järkkyjä näin jälkikäteen, huulet sinisinä ja silmät hailakkana ilman meikin riventä. Nyt on sentään päivettynyt.



Nyt ei taas muista, mikä oli viestin pääpointti ja kirjoitinko sen jo, mutta jussia kuitenkin. Kolmivuotiaan määritelmä siitä mitä on juhannus: että on kukkia :-) Kukkia teille kaikille

Minna ja vauva 29 pv

Ihanaa, vauva nukkui klo 24-06 ja 07-11, joten täällä ollaan kuin uudestisyntyneitä taas. Eilen en antanut d-vitamiinia, en tiedä olisiko vaikutusta asiaan. Tiltulle: on rintamaidolla, välillä tarjottu pulloa kun on mietitty maidon riitävyyttä niin ei huoli. Ja paino oli viimeksi noussut ihan hyvin. Että olisiko niitä mahavaivoja, senku tietäisi :) Meillä oli aika takkuista imetyksen alku, rintakumeilla nytkin mennään. Niin ja luin sen sun " vuodatuksen" , sama meininki varmaan täällä kun mies palaa töihin..



Joo onneksi on perspektiiviä nyt toisen lapsen kohdalla enemmän, tietää että vauvat huutaa enemmän tai vähemmän ja ne kasvaa. Että eteen tulee toisenlaisia ongelmia ja ilojakin tietty.



Yritetttiin äsken vauvaa kantoliinaan, viihtyy siinä yleensä, muttei nyt. Nukahtaminen tuntuu olevan hankalaa välillä ja väsymystä pitää huutaa. Mutta menen nukuttamisyrityksiä jatkamaan!



Lumi + tytöt

..siitä vyöhyketerapiasta! Itse oon aina pitänyt sitä vähän " huuhaana" mutta nyt kun kaveripiiriin on näitä lapsia siunaantunut, ja kahdella on ollut koliikki tai muuten massuvaivaa, ja molempia on vyöhyketerapia auttanut jo heti ekan kerran jälkeen huomattavasti, oon päättänyt että suosittelen sitä kyllä kaikille!!!

Varmasti on tosi yksilökohtaista, mutta molemmat kaverit kertoi että heti tosiaan ekasta kerrasta huomasi eron, ja mitä useammin kävi, sitä helpommaksi vauvan olo tuli, ja lopulta parku loppui kokonaan:)

Eli aina voi koittaa! Mitään ei häviä!! Toivottavasti pian helpottaa!!!!!!



Tervetuloa mukaan ompunäiti ja lumi@!!!



Emmi just nukahti..meen vielä telkun ääreen...



Mirage ja Empula 2kk + 1pv

Nyt nopeasti tulin....vauva nukahti(kai?) vihdoin ja viimein...isompikin nukkunut jo reilun puol tuntia päikkäreitä!!Olis tiskien laittoa koneeseen,mut nyt en jaksa:( luovutan ja jätän homman väliin:D alkaa pikkuhiljaa tottua et ei ehdi/jaksa aina heti laittaa paikkoja kuntoon. niin joo OMPUNÄITI ja LUMI@ kiva kun tulitte mukaan :D mukava saada lisää väkeä porukkaan,toukoilla kun taitaa olla kovasti hommia ja kiirettä et enään ei tekstiä tuukkaan yhtä ahkerasti mitä raskausaikana!!mä jostain kummasta revin aikaa et ehdin täälä edes lukemassa kävästä...no mies on meillä vielä kesälomalla et sitä komennan sitte sen verran et ehdin ees hetkeks istahtaa koneelle;)



OMPUNÄITI meidän pojille tuli ikäeroa n.1,5v ja kyllä mullakin on sellanen olo välillä et tää on yhtä kaaosta enkä millään pysty pitämään perhettä/kotia kasassa:( mulla nuo kotihommat on sellanen " pakkomielle" et kämppä pitää olla järjestyksessä ja en tykkää sekasotkusta....sitte saatan suuttua ja hermostua ku en ehdi/saakkaan tehdä hommia kaikessa rauhassa ja siinä järjestyksessä mitä yleensäkki. esikoinen on ollu kauhean kiukkunen mulle vauvan tulon jälkeen ja välillä mun pinna palaa ku se karjuu niin kovaa/kerjää huomioo ja sit pitäs vauvaa imettää niin toinen riehuu ja potkii sängyllä sen minkä ehtii...huoh juu kyl on sellanenki kaaos meininki välillä,mutta hyvin tää on mennyt;) mut älä ihmettele et useemman lapsen äidit kaikki ollaan niin iloisia...en mä koe olevani iloinen aina:( mun tunteet aaltoilee ja mielialat vaihtelee paljon!! hih mut on tää sillä lailla paljon nautinnollisempaa tää vauva-arki ku esikoisen aikana...sillon odotin vaan aina et vauva kasvaa ja alkaa nukkua yöt. nyt osaa enemmän arvostaa vauva-aikaa ja ajattelen positiivisemmin yövalvomisia ym. .....tää on niin lyhyt aika niin yritän nauttia mahdollisuuksien mukaan:D ja pinnani mukaan;) heh



On tää äitiys hassua;) ihanaa,mut välillä niin raivostuttavaa,pelottavaa,stressaavaa jne. mut kummasti sitä vaan pärjää:D



VATSAVAIVOISTA ja SYÖMISISTÄ....kyllähän sitä sanotaan et tietyt ruuat/juomat voi aiheuttaa vatsavaivoja.mä en oo niin tarkkaillut syömisiä paitsi et oon jättäny mausteet vähemmälle ruuasta ja kahvia yritän olla juomatta suuria määriä!! ja se suklaa...njam niin hyvää ku se onkin nii eiikkös sekin oo vähän vatsavaivoja aiheuttavaa,jos paljon syö?no sitä oon vähentänyt enkä kai mä kilokaupalla sitä oo ikinä syönytkään:D



joo mut nyt mentävä....vauva se vaan vieläkin " örisee" eikä oo kunnolla nukahtanut!meidän vauva on muuten tosi kovaääninen...iha niiku veljensäkki vauvana...muris ja öris ku karhu aina venytellessä ja muutenki heiluessa;) ihana mut yöllä vähän ärsyttävää ku saattaa unissaan venytellä ja ähertää hetken aikaa niin äänekkäästi et mä herään kattomaan et joko syödään. tällästä tänne;)



kaikille paljon jaksuja ja mukavia hetkiä vauvojen/isompien lasten kans:D



toymama&pikku-ukko huomenna tasan 1kk

ristiäiset ohi!Vieraita+oma perhe lukien 25.Tyttö sai nimekseen Sonja Annika.Neiti kastetoimituksen ajan ihan iisisti, mutta isosisko Sanni (1v2kk)meinasi tympiintyä sylissä oloon...niin pitkään paikallaan ja muutenkin outo tilanne kun koko " vieraslauma möllötti" edessä...

Nyt taidetaan koettaa Sannia päiväunille..aina ei onnistu!

Hei,



MInäkin ilmoittaudun. Odotus-aikana luin joskus toukovauvoja, mutta en silloin kirjoitellut.

Nyt innostuin kirjoittamaan, kun huomasin Ompunäidin kirjoituksen, jolla näyttää olevan samanlaisia fiiliksiä kuin minulla, ja joita olemme jo jakaneet toisessa ketjussa.



Meillä kuukauden vanha tyttö, ja 2,5v-esikoinen.

Asutaan pääkaupunkiseudulla. Olen hoitovapaalla, eikun nyt siis tietenkin äitiyslomalla. Omasta iästä sen verran, että 30 on tullut jo kauan sitten täyteen.

Missäs päin Ompunäiti asut?

ja kiitos kaikille tervetulotoivotuksista! Mulla on hetki hiljaista aikaa, kun molemmat lapset nukkuvat. Esikoinen nukahti taas onneksi itsekseen, vaikka kaipailikin mua silittämään selästä. Voi sitä ressukkaa, äiti ei pysty enää mihinkään niin kuin ennen : (.



Andina, mekin asutaan pääkaupunkiseudulla, Länsi-Helsingissä : ). Ehkä vois joskus tavata, kunhan tämä elämä tästä jotenkin lutviutuu? Mua lohduttaa pelkkä ajatuskin siitä, että joku toinen on samassa tilanteessa ja miettii samanlaisia juttuja. Onneksi teit sen toisen aloituksen!



Jaahas, vauva ei tänään pysykään unessa. Täytyy mennä.

Tsemppiä!

t. Ompunäiti