** ELOKUISTEN ma-ke **

Huomenta,

tänään 29 + 6 ja h-hetkeen aikaa (luultavasti) vajaa 1 1/2 kk! Kolmen työpäivää tämän jälkeen jäljellä ja sitten alkaa kauan kaivattu loma. Olo on ollut tosi hyvä, olen siivonnut ja pyykännyt viikonloppuna oikein olan takaa sekä osallistunut vähän puutarhahommiinkin.



Elma06 kyseli viikonlopun pinossa, miten olen saanut sektiolupauksen näin aikaisessa vaiheessa. No, tässä eskoisen synnytys lyhennettynä vuodelta 2003. Viikolla 37 synnytystapa-arvioinnissa havaittu vauvan olevan kookkaan puoleinen, arvio 3 800 g ja kaksi lääkäriä tutkittuaan minut oli sitä mieltä, että neli kiloinen vauva ei mahdu tulemaan alakautta äidin kapeiden lanteiden vuoksi. No, sitten 38 + 0 sisälle yliopistolliseen keskussairaalaan ja aloitettiin kypsyttely Cytotec-tableteilla. Niitä laitettiin 4 kertaa päivässä kunnes kolmantena päivänä lapsivedet meni. Siitä sitten saliin ja elämäni kaameimmat 14 tuntia edessä. Tuskat olivat sanoin kuvaamattomat alusta asti, edes epiduraali ei auttanut. Supistuksia lisättiin useaan otteeseen lääkkeellisesti. Ponnistin liki kaksi tuntia (en muista itse tuosta ajasta juuri mitään) ja lapsen sydänäänet laskivat muutamaan kertaan pariksi minuutiksi 60. Kiireellinen imukuppiveto ja syntyi kinainen tyttölapsi 3690 g ja 52 cm rv 38 + 3. Lapsi tehohoitoon matalien sokeriarvojen vuoksi (4 pv). Itse olin aivan shokissa synnyttäneiden osastolla. No, kotiuduimme viikon päästä sairaalaan menosta ja kotiin pääsyn jälkeen ei ole ollut mitään ongelmia.



Ajattelin, että jos synnytys on aiemman kaltainen kidutus ikinä en moiseen liemeen enää itseäni saata. Kunnes mies sai käännytettyä pääni esikoisen täytettyä kolme vuotta. Menin heti raskauden alussa yksityisen neuvolan asiakkaaksi (kävin samassa neuvolassa myös esikoisesta, samalla kätilöllä). Puhuimme pelostani ja kaameasta kokemuksestani heti alumeteriltä lähtien ja neuvolasta lähettivät minut viikolla 23 tapaamaan yksityisen lääkäriaseman synnytyslääkäriä. Lääkäri totesi, että enään ei tarvitse pelätä käynnistystä, joka teki synnytyksestäni niin epäinhimillisen kokemuksen. Neuvolakorttiin kirjoitettiin pro sektio ja sovittiin, että menen tapaamaan tätä leikkaavaa lääkäriä sairaalaan 31.7., neljä viikkoa ennen laskettua aikaa. Lapsi leikataan n. 38 + 0.



Joten tässä syy miksi olen nyt menossa keisarinleikkaukseen, jos lapsi ei sitä ennen päätä itse syntyä alakautta. Lääkäri totesi, että esikoisen kohdalla on tehty virhearvio ja olen joutunut kokemaan jotain erittäin ikävää kypsymättömän tilanteen takia. Näitä kuulemma sattuu aina silloin tällöin säästö syistä, käynnistys on sairaalalle paljon edullisempi vaihtoehto kuin sektio.



Nyt olen siis hyvällä mielellä odottamassa tulevaa leikkausta. Yhtään ei pelota, haavakipu on haavakipu, joka ei jätä henkisiä traumoja kuten edellisestä synnytyksestä jäi.



Ihanaa maanantaita kaikille!