keksiikö muiden miehet lomilla " sääntöjä" lapsille?

minun mieheni keksii noita sääntöjä myös lomien ulkopuolella. Siis aina, kun joku asia alkaa tarpeeksi ärsyttämään.

Ehkä miehesi ei vain törmää noihin asioihin arkena tarpeeksi usein?

Suurin osa meidän perheen lasten säännöistä on kyllä ihan yhdessä sovittuja, mies kun osallistuu lastemme elämään myös arkena, ei vain lomalla.

Mekin ollaan sovittu yhdessä säännöt, mutta sitten kun miestä nyppii ihan mikä hyvänsä asia niin se reagoi siihen kieltämällä lapsilta jotain -- niinkuin he olisivat oikeastaan hänen ärtymyksensä takana.

Ja sitten suuttuu minulle, kun en tue häntä näissä asioissa.



Meillä on vielä tosi rauhalliset lapset, jotka ei mitenkään mesoa tai sotke tahallaan juuri koskaan. Minä en heiltä kylpyammeessa veden läiskyttelyä rupea kieltämään.

koko perheellenne noilla nihilistisillä säännöillään.



Ei tuosta voi olla seurauksena muuta kuin se, että niin sinä kuin lapsetkin odotatte kieli pitkällä sitä, että loma loppuu ja iskän työt taas alkavat. Eipä kuulosta rennolta isällä itselläkään.



Keskustelun paikkaa pukkaa.

Onhan noita sääntöjä, mutta kyllä niistä myös yhteisestikin on sovittu. Joihinkin " suostun" miehen mieliksi, kun tiedän että se on miehelle niin tärkeää, esim. välioven kiinni laittaminen ulkoa tullessa.

Ja " et nyt enää tyhmempiä juttuja keksisi?" tms. jotakin vastaavaa. Meilläkin mies yrittää aina välillä jotakin ihan idioottia, kuten jos lapset eivät syö illalla hänen keittämäänsä puuroa, pitää se syödä aamulla. Siihen minä olen sitten ihan lasten läsnäollessa sanonut, että ei varmasti tarvitse syödä. Ja naulaan vielä ehkä enemmänkin nauloja arkkuun " sä alat muistuttamaan ihan äitiäsi, lopeta jo!" . Siitä voi toki joskus tulla rähinää kuinka meidän pitäisi olla samalla linjalla lasten kasvattamisen kanssa, mutta typerissä asioissa en ole. Minä kuitenkin niitä lapsia hoidan arkisin ja lähes muutenkin.

a eli kotona ollessaan.

Lapsien edessä vanhempien pitää olla yhtä mieltä.



Meillä ei mies keksi tyhmiä sääntöjä lomalla erikoisesti, mutta joskus ihan normaalina päivänä. Kun lapsi on läsnä ja kysyy sitten esim. minulta, niin sanon, että " ei käy kun isä jo kielsi" . Myöhemmin saatan sitten naputtaa miehelle, että oliko pakko keksiä jotain noin idioottimaista sääntöä.

1) lapset eivät saa koskea televisioon, koska heillä voi olla rasvaiset kädet (ihan tavallinen TV meillä, ei plasma, minä pesen TV-ruudun)



- ei saa muutenkaan koskea. Meillä tosin on plasma, mutta siitä huolimatta eivät saaneet koskea tavalliseenkaan.



2) lapset eivät saa koskea keittiön kaappeihin, koska voi tulla sotkua



- onko teillä lapsille keittiössä omaa laatikkoa tai kaappia mihin saa koskea? Meillä on ollut taaperosta asti ja se helpottaa elämää. Isompien lasten ottaminen mukaan esim. tiskikoneen tyhjentämiseen ja astioiden kaappiin laittamiseen mukaan aiheuttaa sen, ettei muuten tule hinkua kaivella keittiön kaappeja.



3) kylpyammeessa ei saa läiskytellä vettä (koska seinille roiskuu -- vesieriste tehtiin juuri viime vuonna ammattilaisilla, 10 vuoden takuu)



- läiskyttely sallittu, sehän on lapsista ihaninta. Meillä sääntönä, että vain toiselle puolelle ammetta saa läiskytellä ja kaataa vettä. Pysyy sen " kuivempi puoli" kun jostain syystä tässä talossa viemäri on ihmeellisesti asennettu, kaadot on vähän pielessä.

että kyllä mä olen antanut niiden loiskutella/ottaa itse maitoa/laittaa telkkarin päälle luvan saatuaan. Ja olen selittänyt miksi sen sallin. Joskus mies myöntyy, joskus huonolla tuulella ollessaan vetää herneet nenään. Usein hän selittää oman näkemyksensä ja me päädymme kompromissiin. En kyllä alkais kyseenalaistaa miehen auktoriteettia ja älyä ihan 6-0 lasten edessä vaan mieluummin etenen hienovaraisesti.



Meidän lapset on jo isoja joten ei nekään ihan helpolla niele sitä jos jokin aiemmin sallittu kielletään. Viimeksi esim. mies yritti kieltää 5-vuotiaalta veden kantamisen parvekkeella, " koska parketille voi roiskua" . Minä selitin, että olen sen sallinut koska ensinnäkin lapsi tykkää siitä ja toisekseen olen opettanut hänet tekemään sen varovasti. Mies myöntyi, mutta täytyy tunnustaa, että minä kävin salaa pyyhkimissä roiskuneita vesiä lapsen perässä, kun mun systeemi ei ihan toiminutkaan...