Jos olisit saanut pelkkiä tyttöjä tai poikia, olisitko pettynyt?
Meillä molempia ja voin sanoa, että lievä pettymys olisi ollut, jos olisin pelkkien tyttöjen tai poikien äiti :/ Ikävä sanoa, mutta näin on. Eräs tuttavaperhe sai kolmannen (ja viimeisen) poikansa ja äidistä näkee, että pettymys oli, vaikka lapsi onkin rakastettu ja toivottu.
Kommentit (54)
Mä olisin äärettömän pettynyt jos kaikki lapseni olisivat olleet tyttöjä, mutta pojista en olisi ollut. Nyt mulla on 1 tyttö, joka on esikoinen ja sitten 2 poikaa.
On kiva että, on molempia, mutta jos sukupuolen sais valita, niin valinta ois poika.
kun katselen kahta poikaani, jotka leikkivät ja viihtyvät hyvin yhdessä, en voi olla muuta kuin tyytyväinen...!
Mies kun ei halua kun nämä kaksi lasta, joten siksi tämmöisen toiveen toteutuminen olisi ollut ihanaa...
Itseni puolesta en olisi, ja tämä täysin rehellinen vastaus.
En ole pettynyt. Olen jotenkin enempi " poikatyyppinen" luonteeltani ja jo profiloitunut olemaan poikien äiti, etten edes tiedä miten tyttölasten kanssa olisin :D Voin tehdä lasteni kanssa kaikkea sitä, mitä olen aina haaveillut tekeväni. Minulla on ihanat pojat ja Jumala ne on kaikessa anteliaisuudessaan ne minulle antanut.
olin sitten tyytyväinen kun sain pojankin. Miehelle oli ihan sama, että kumpia tulee, mutta on nyt onnellinen isä, kun meillä on lapsia molempaa sukupuolta. Onhan se rikkaus kun saa nähdä tytön ja pojan kasvavan. Poika on jotenkin putkiaivoisempi, selkeämpi kuin tyttö.
Varsinkin, kun paivittain nakee, kuinka paljon poika merkitsee miehelleni. Tyttoakin toki rakastaa paljon, muttei " osaa" olla ja viihtya ihan yhta hyvin kuin pojan kanssa.
Nyt on 2 tyttöä ja vaikka en enää aiokaan tehdä lapsia, voisin kuitenkin toivoa vielä pari-kolme tyttöä lisää.
Poikia en haluaisi. Jos olisi nyt 2 poikaa, olisin tosiaankin varmaan aika pettynyt.
Luultavasti antaisin tytön huostaan jos se olisi yhtään niin ärsyttävä kuin HH ja VT.
jos pelkkiä poikia: ehkä, en osaa sanoa.
t. 2 tyttöä ja 2 poikaa
En ole pettynyt, välillä ajattelen että olisihan se tyttökin kiva ja ehkä sellainen vielä tuleekin. Minäkin olisin pettyneempi pelkkiin tyttöihin, siis miehen puolesta.
en tiedä miten sitä rakastaisi jos tytön sijaan olisikin poika
Sen sijaan ihmettelen ap:n kysymystä, sillä jos hän itse kerran on tyytyväinen omaan tilanteeseensa (on molempia sukupuolia), niin on aika outoa, että hän miettii muiden ihmisten perheasioita.
Tuntuu vähän siltä, että ap on omassa elämässään kuitenkin jäänyt jotain paitsi ja on nyt salaa onnellinen toisen perheen OLETETUSTA pettymyksestä, mikä taas kertoo jotain ap:sta itsestään...
En ole koskaan toivonut poikaa, tytärtä sitävastoin PALJON.
Ja ihanaa että mulle on tytär suotu, toivottavasti se saa joskus SISKON! Siskot rules!
Vaikka olisivat olleet molemmat samaa sukupuolta en olisi heihin ettynyt, mutta varmaan jonkinlaista surua ja haikeutta tuntenut sitä kohtaan etten saanut sitä toista sukupuolta. Varsinkin jos se tyttö olisi jäänyt puuttumaan.
Sen sijaan olisin kovastikin pettynyt jos olis vain poikia.
Sanomattakin on selvää, että tärkeintä on, että ylipäätään on saanut lapsia, ja vieläpä terveitä. Eli tämä sukupuolikysymys on aika pikkuruinen pettymys kuitenkin.
Mutta olisin ollut pettynyt, jos olisi tullut vain tyttöjä tai vain poikia. Mutta eipä tuo karvas kalkki olisi luultavasti kauan kurkussa puristanut.
Vaikka ei saisi toivoa tiettyä sukupuolta niin usein vanhemmat kuitenkin toivoo.
Minä halusin kovasti että esikoinen olisi poika. En osaa sanoa miksi. Pojan sain ja alettiin yrittämään toista lasta. Toivoin taas poikaa, kaveriksi esikoiselle. Poika tuli.
Saattaa olla että lapset on nyt tehty, olen kuitenkin nuori joten muutaman vuoden päästä voisi harkita kolmatta jos olosuhteet sallii (työ/taloudellinen tilanne, isompi asunto jne). Silti ei haittaisi vaikka poika tulisi, tyttö voisi olla kuitenkin mielenkiintoista vaihtelua ;)
En ole pettynyt. Kun näen pieniä tyttöjä, eivät ne herätä minussa mitään viboja. En tosin ole mikään emotyyppi, jolla olisi vauvakuumetta tai joka haluaisi suuren perheen. Näen lapsen lapsena - en tyttöjä enkä poikana.
Olen miettinyt, miksi joku ylipäätään haluaa tyttöjä. Tältä palstalta olen lukenut ajatuksia. Mutta itse henkilökohtaisesti en voi niihin samaistua.
Jotenkin ymmärrän tämän siltä kantilta, että mies haluaa pojan, jonka kanssa pelata palloa ja mennä ongelle. Nainen haluaa tytön sen vuoksi, että voi käydä shoppailemassa ja lakata kynsiä. (tämä on siis havaintoni ystäväpiiristäni).
Mies, jolla ei ole pallonpeluuviettiä, ei ole erityisen kiinnostunut saamaan erityisesti poikaa. Nainen, joka ei kaipaa kävelykumppania, ei ole erityisesti kiinnostunut samaan tyttöä. Näille on sama, kumpi tulee.
Mitä mieltä olette teoriastani?
Tyttöihin en olisi pettynyt. Girls rule:)