Lue keskustelun säännöt.
Jos olisit saanut pelkkiä tyttöjä tai poikia, olisitko pettynyt?
17.06.2007 |
Meillä molempia ja voin sanoa, että lievä pettymys olisi ollut, jos olisin pelkkien tyttöjen tai poikien äiti :/ Ikävä sanoa, mutta näin on. Eräs tuttavaperhe sai kolmannen (ja viimeisen) poikansa ja äidistä näkee, että pettymys oli, vaikka lapsi onkin rakastettu ja toivottu.
Kommentit (54)
Sekä minulle että miehelle on ollut mahtavaa saada seurata molempien sukupuolten kasvua. MInä en ole erityisen naisellinen nainen eikä mies mitenkään karski ja karu luolamies. Mutta silti sukupuolten välisten erojen seuraaminen on hauskaa :)
Poikani kautta minä pääsen tutustumaan pikkupoikien maailmaan ja tyttöni kautta muistelemaan omaa lapsuuttani ja miehelläni samoin...hän ainoana lapsena pääsee tytön kautta kurkkimaan pikkutyttöjen maailmaan ja pojan kanssa palaa omat lapsuusmuistot mieleen.
Tytöt ja pojat ovat keskenään erilaisia. Jos olisimme saaneet jompaa kumpaa sukupuolta kaksi saman merkkistä, olisimme kasvattaneet perheen kokoa 1-2 lasta yrittäen sitä toista sukupuolta.
Mutta kuten jo sanottua, tärkeintä on lapsi ei hänen sukupuolensa :)
19
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen aina halunnut pojan. Esikoinen oli tyttö, kuopus sitten poika. On ihanaa kun on molemmat.
Mutta jos olisi niin kehnosti asiat niin sitten pelkkiä tyttöjä..Perheet joissa pelkkiä poikia on kamala mölinä ja riehuminen päällä..
Meillä on " pelkkiä" poikia, eikä meillä mölistä sen enempää kuin muissakaan perheissä. Myönnän, että provosoiduin, mutta voiko tuollaista mielipidettä ollakaan? :)
En ole pettynyt sen vuoksi, että meillä on vain poikia. Tyttökin on tervetullut, jos on tullakseen.
En vaihtaisi kymmeneen tyttöönkään. Jospa seuraava olis tyttö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä yleistää...Pahoittelen (t27)
Vierailija:
En ole pettynyt. Kun näen pieniä tyttöjä, eivät ne herätä minussa mitään viboja. En tosin ole mikään emotyyppi, jolla olisi vauvakuumetta tai joka haluaisi suuren perheen. Näen lapsen lapsena - en tyttöjä enkä poikana.Olen miettinyt, miksi joku ylipäätään haluaa tyttöjä. Tältä palstalta olen lukenut ajatuksia. Mutta itse henkilökohtaisesti en voi niihin samaistua.
Jotenkin ymmärrän tämän siltä kantilta, että mies haluaa pojan, jonka kanssa pelata palloa ja mennä ongelle. Nainen haluaa tytön sen vuoksi, että voi käydä shoppailemassa ja lakata kynsiä. (tämä on siis havaintoni ystäväpiiristäni).
Mies, jolla ei ole pallonpeluuviettiä, ei ole erityisen kiinnostunut saamaan erityisesti poikaa. Nainen, joka ei kaipaa kävelykumppania, ei ole erityisesti kiinnostunut samaan tyttöä. Näille on sama, kumpi tulee.Mitä mieltä olette teoriastani?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syitä voi olla monenlaisia:
Naisella voi olla pahoja kokemuksia miehistä esim. hyväksikäyttöä ja alistamista ei halua saada poikia tai
nainen, jolla oma kehitys on jäänyt kesken tai joka ei ole saanut lapsena olla lapsi haluaa tyttöjä, että pääsee jatkamaan prinsessaleikkejä.
Miehillä voi olla taustalla omia ristiriitaisia odotuksia miehen/ pojan rooliin kasvamisessa, joten haluaa kasvattaa vain tyttöjä.
Mies voi olla ylikiinnostunut pikkutytöistä.
jne jne
Hän ei ole saanut leluja eikä päässyt vanhempiensa kanssa lapsilähtöisille matkoille. Nyt hän on innoissaan pojastaan, ja miettii koska saa ostaa hänelle koottavia, mikroskooppeja jne. mistä hän itse pienenä vain haaveili.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla pelkkiä poikia olen tosi onnellinen ettei tullut tyttöä
mut ihmiset kun on niin pinnallisia niin kyselee välillä tyhmiäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me vain toivottiin uutta perheenjäsentä, josta voisi pitää huolta ja yrittää kasvattaa hänestä itsekseen toimeen tuleva, onnellinen aikuinen :)
Toista lasta odottaessani kuvittelin odottavani toista poikaa, joten yllätys oli melkoinen, kun saimmekin tällä kertaa tytön. Myönnän, että se taisi sittenkin olla aika iloinen yllätys, vaikka oikeasti muka poikaa enempi ehkä toivoinkin... Oli vaikeaa kuvitella, millaista olisi olla tytön äiti, kun oli kokemusta vain pojasta, mutta kummasti sitä " tytön äidin roolinkin" osasi heti itselleen ottaa eikä se itse asiassa ainakaan vielä ole eronnut " pojan äidin roolista" juuri mitenkään.
Tärkeämpää tietenkin on muutenkin ihan muut asiat kuin sukupuoli! Ollaan tosi kiitollisia lapsistamme.
Ja olen molemmista tosi onnellinen.
Salaa olen kuitenkin koko ajan toivonut, että meille se tyttö
tulisi ja jos toinenkin olisi ollut poika, niin olisi voinut olla lievä
pettymys. Vaikka aivan satavarmasti olisi ollut yhtä rakas.
Isä toivoi koko ekan raskausajan vaan poikaa ja pojasta meillä puhuttiinkin ja onneksi esikoinen oli poika.
Nyt isä ja poika touhuaa ihan omia juttujaan kun meillä
taas neidn kanssa omat kuviot.
Meidän lapset on tässä :)
ja niistä kiitos Jumalalle.
Vierailija: