purkautumista 2 asiaa: Hiivako ja pahantuulisuus.
Ensiksi hiivaa ei minulla aikaisemmin ole ollut, eli voiko oireena olla sellainen että tuntuu et alapää olisi ihan vereslihalla?
Sitten se että olen kamalan pahalla tuulella, huudan miehelleni joka asiasta. Rakastan häntä yli kaiken mutta nyt tuntuu ettei minulle mikään kelpaa. Olen ihan kamala. Onhan se selvää että nyt toisen raskauden kyseessä olen mies jaksa innostua raskaudestani. Yhdessä ultrassa hän ja poikamme on ollut mukana mutta se siitä. Ei hellyyttä, hemmottelua ei mitään erikoista muistamista ja olen kuitenkin viimeisilläni raskaana. Tuntuu tosi pahalta. Hän ei onniksi juoksentele baareissa tai kavereilla, toisin sanoen me olemma aina eläneet vain perheellemme, suhteellemme ja uralle.
Synnytykseen hän ei haluaisi mukaan, koska eka kerta taisi olla liian traumaattinen kun en saanut puuduttuita ja synnytys oli erittäin tuskainen sekä nopea. Toisaalta mietin että mitäpä minä miehelläni siellä jos se on yhtä nopea, en tarvinnut häntä siellä viimeksikään.
Mutta sitten pelkään että syntyvä vauva ei saa yhtä läheistä suhdetta isäänsä kuin esikoispoikajalla ja isällä on. Miehet on niin vaikeita....
Pitäis varmaan se pakottaa lähtee käymään baarissa, jotte asenne muuttuis tai jotain...
Huh mitä purkautumista... kiitos
Ekaan kysymykseesi vastaan: kyllä hiivalta voisi esimerkiksi kuulostaa. Soita neuvolaan ja varaa aika neuvolalääkärille niin saat lääkkeet.
Ja meilläkään ei kyllä tule mitään erikoiskohtelua tai mitään raskaana ollessa. Joten et ole ainoa. Meillä ennemminkin tulee vähemmän erikoiskohtelua, kun en ole varmaan kovin viehättävä tämän rantapallon kanssa. Tai tiedä häntä, miksi. Ja jostain luin että kuulemma monen miehen mielestä raskaana oleva on ns.pyhä Madonna-äiti johon mies ei halua " koskea" raskauden aikana. Tuskin se baariin pakottaminen mitään auttaa. Mä en ainakaan laittasi miestäni baariin katselemaan vähäpukeisia timmivartaloisia(vatsan kohdalta) naisia, jos se ei itse väkisin ole menossa. Muuten tekstisi kuulosti aivan meidän tilanteelta, mutta mies kyllä tulee ihan mielellään synnytykseen tuekseni. Ainoa ongelma on se mihin esikoisen laittaa siksi aikaa. Pitää keksiä jotain. Eli joudun olemaan aika paljon yksin sairaalassa verrattuna edelliseen kertaan, kun nyt miehen pitää hoitaa esikoista.