Lue keskustelun säännöt.
En ole kahteen kuukauteen ollut yhteydessä mummooni, joka surkuttelee ettei kukaan ikinä käy/ soita...
17.06.2007 |
Ihan vaan sen vuoksi ettei hän koskaan ole arvostanut meidän tekemisiämme ja muistamisiamme.. Aina on valittanut muille sukulaisille että kukaan ei käy eikä auta, vaikka mm. muutimme hänet, niin että pääsi valmiiseen siistiin kotiin, käytämme häntä lääkärissä ym.
Aina vaan saa kuulla samaa narinaa.
Veljenikin suuttui kun soitin mummolle, joka taas valitti ystävänsä kuullen, kuinka kukaan ei ole käynyt , vaikka veljeni oli juuri aampäivällä käynyt ja käyttänyt kaupassakin.
Mulle viimeinen pisara oli se kun ilmoitin raskaudestani, ja hän alkoi voivottelemaan kuinka tyhmää on tehdä lapsia tällaiseen maailmaan, ja valitti asiasta kaikille sukulaisillekin. Muhun sattuu, enkä jaksa enää pitää yhteyttä, teenkö väärin?
Kommentit (13)
tietäen että hän haukkuu minua selän takana?
Nyt vain tuntuu etten jaksaisi, enkä halua loukata enempää tuntetitani, vaan haluaisin keskittyä lapseni odotukseen ilman isompia ahdistuksia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummosi on yksinäinen. Puuttuu " henkiystävä" , jolle kertoilla juttuja. Te käytte, mutta olette aina kiireisiä. Te autatte, mutta olette aina lähdössä pois. Mummolta puuttuu ystävä. Auttajia kyllä on, mutta ei ystäviä.
Olkaa nyt mummonne auttajia, vaikka se ketuttaisikin. Hän taatusti arvostaa sitä mitä teette, mutta ei ehkä huomaa kehua teitä, koska olette vetäneet herneet nenään. Onko aina pakko odottaa kiitosta? Eikö voi auttaa, koska tietää tekevänsä oikein?
Raskastahan tuo painolastin vastaanottaminen on, mutta älä silti katkaise yhteyksiä. Mummollasi voi olla esi. vanhuusiän masennus tai alkava dementoiva sairaus. " Marinaan" voi olla todellinen syy! Jos mummosi nyt jostain syystä kuolee, syyttelet itseäsi vielä kauan välinpitämättömyydestä. Olin vastaavassa tilanteessa muutama vuosi sitten vaarini kanssa. Eräänä lauantai-iltana menin kuuntelemaan marinaa, seuraavana yönä vaarini nukkui pois. Olin kiitollinen että menin. T. Yksi sh
Äitini ja isäni käy, äitini sisko käy, veljeni käy, jopa veljen vaimon sisko käy silloin tällöin. Lisäksi on pari muuta ystävää, jotka käyvät sekä n. kolme jotak soittelevat. Minusta se on paljon. Ei olla kiireisiä vaan yleensä ollaan n. kolme tuntia kerrallaan, ainakinmiä kun siellä käyn.
Tätä on ollu monta vuotta ilman herneitä, nyt vain tuli mitta täyteen, enkä raskaana jaksaisi tällaista.
Vierailija:
Mummosi on yksinäinen. Puuttuu " henkiystävä" , jolle kertoilla juttuja. Te käytte, mutta olette aina kiireisiä. Te autatte, mutta olette aina lähdössä pois. Mummolta puuttuu ystävä. Auttajia kyllä on, mutta ei ystäviä.Olkaa nyt mummonne auttajia, vaikka se ketuttaisikin. Hän taatusti arvostaa sitä mitä teette, mutta ei ehkä huomaa kehua teitä, koska olette vetäneet herneet nenään. Onko aina pakko odottaa kiitosta? Eikö voi auttaa, koska tietää tekevänsä oikein?
Tiedän tyypin, mun mummuni oli samanlainen (oli kuulemma ollut koko ikänsä - ei siis pelkästään vanhempana, jolloin minä hänet tunsin). Enkä voi muuta sanoa, kuin että jaksamista sinulle.
Minun mielestäni (vanhoja) ihmisiä pitää silti auttaa, vaikka palaute olisikin juuri tuollaista. Kyllä he sitä sydämessään arvostavat. Arvoitus on, miksi sitä ei voi sitten ääneen sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kunhan saisi joskus ystävällisen sanan, eikä mitään haukkumisia....
Tämä oli siis vielä sille aiemmalle vastaajalle....
Keskustelupalstoilta saa kaikki juttuseuraa ihan silloin kun haluaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tämä ajatusmalli oli anopilla jo nelikymppisenä. Että hän saa olla miten veemäinen vaan, kyläillä pitää ja muuttua ei tarvitse.
Ei se minusta niin mene. Niin se metsä vasta niin kuin sinne huudetaan eikä kaikkea paskaa tarvitse myöskään panna eteenpäin. Anoppi perusteli veemäisyyttään sillä, että hänenkin anoppinsa oli ollut mäntti ja hän on nyt vuorostaan.
niin miksi sen käytöstä pitää sietää vain siksi, että se on tullut vanhaksi? Aivan eri asia on sitten joku dementoiva sairaus, sille ei ihminen voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä huolimatta, että käytte usein, voi olla että mummosi on yksinäinen.
Mulla on justiin ap:n kaltainen mummo, eli mikään ei koskaan ole hyvin tai kelpaa. Suorastaan valehtelee ja vääristelee asioita esim naapureille. Mahtavat he pitää meitä sukulaisia kamalina ihmisinä.
En ymmärrä miksi mummo tekee noin. Varmasti kaipaa ihmisiä, mutta karkoittaa kaikki jatkuvalla piruilulla, arvostelulla ja nolaamisella. Ainoa selitys, jonka olen keksinyt, on se, että mummo ei kestä olla toimintakyvyltään ja toimivallaltaan aina vain heikkenevä vanhus, joka ei enää kuulu elinvoimaisiin päätöksiä tekeviin aikuisiin. Nyt hän kuuluu heikompaa ja muiden armoilla oleviin eli lapsiin ja vanhuksiin.
Meidän mummon järjessä tai muistissa kun ei ole mitään vikaa vaan luonteessa, en pahemmin häntä sääli, vaan kun kerran on valinnut olla noin v***mainen kaikille, niin olkoon minun puolestaan sitten yksin. Onhan ainakin arvoisessaan seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhuus ei ole mikään kiukuttelun syy. Satunnaisen kiukuttelun kyllä kestää ja sietää, mutta tuollaista jatkuvaa narinaa, kiukkuamista, valittamista ja seläntakana haukkumista ei!
Mummosi ei taatusti ole tyhmä. Piakkoin hän varmasti ymmärtää tekojensa seuraukset.
Ensin kyllä keskustelisin asiasta mummon kanssa suoraan. Sanoisin rehellisesti syyt, miksi vähennät käyntejäsi.
Jos mummolla tosiaan järki vielä leikkaa eikä siltikään muuta tapojaan, niin olkoon.
no, meidän suvussa on tapana, että ketään ei auteta, ei minuakaan, kun olin aivan loppu monien raskaiden elämänvaiheiden johdosta. Kukaan ei auttanut, mutta selän takana moitittiin rankasti, kun en kuulemma riittävästi ollut muille apuna ja jaksanut pitää yhteyttä sukulaisiin.