Jotenkin käsittämätontä että, joku laittaa koko elämänsä nettii kaikkien nähtäville ja luettavaksi.

Ja jotkut osaa kirjoittaa hyvin ja viihdyttävästi.

Mä en vaan itse pystyisi kaikille kotiani esittelemään, enkä lapsieni kuvia halua nettiin.

Itse luen mielelläni muutamaa blogia, joissa kirjoittajat osaavat etäännyttää asiat ja anonyyminä kirjoittaa elämästään ja asioistaan. En edes halua tietää kovin yksityisluontoisia tietoja ko. ihmisistä.



Nimellä kirjoittettu blogi voi osua myös sellaisen lukijan eteen, jonka ei ehkä haluaisikaan tietävän blogissa kirjoitettuja asioita, esim. työnantaja, työkaverit yms.

kunhan kirjoittajat ymmärtävät mitä tekevät. Eli kaikki on tosiaan julkista ja jostain syystä joku blogi saattaa jonain päivänä nousta suuremmankin joukon tietoisuuteen. Syystä jota kirjoittaja ei osannut arvata.



Jos jollekin ymmärtämättömyyttään seuraisi tästä joskus ikävyyksiä, en kuitenkaan olisi lynkkaamassa " mitäs olit idiootti, oma moka." Netin julkisuus on asioita, joita harva kuitenkaan todella vielä ymmärtää.



Toisaalta on minusta hienoa, että ihmiset uskaltavat kertoa. Elättelen toivoa, että erilaisten ihmisten, ajattelutapojen ja asioiden saadessa julkisuutta tavallisten ihmisten kautta, ne menettäisivät kiinnostavuutenssa. Eli niiden perusteella ei enää kyettäisi lynkkaamaan koko ihmistä, kun yhä useampi meistä tajuaisi, että erilaisia tapoja elää ja olla on paljon, eivätkä ne ole välttämättä vääriä. Lisäksi meistä jokainen on tehnyt varmasti elämässään virheitäkin, osalla ne jäävät vain unholaan, osa tulee jostain syystä julkisemmaksi.

Semmoisella sivustolla, jolle joku voi periaatteessa vahingossa eksyä. Lasten etunimet on myös mainittu, mutta ei muuta elämästämme, ei asuinpaikkaa tai muutakaan. En tajua mitä haittaa siitä on, jos joku näkee valokuvan lapsistamme Muumimaailmassa.

Se on itseasiassa tosi hyvä tapa saada kuvat kaikkien tuttujen ja sukulaisten katseltaviksi, ei tarvitse miljoonaan eri sähköpostiin erikseen lähetellä.



Sen sijaan en tajua sellaisia " lasten omia nettisivuja" , joissa kuvaillaan jokaisen ripulikakan koostumus, kirjoitetaan yksityiskohtaista päiväkirjaa ja kerrotaan lapsesta ihan kaikki sotua myöten kuvilla höystettynä. Menee vähän liian pitkälle. Tuhmia setiä on muuallakin kuin satukirjoissa.

Esim. monilla eduskuntavaaliehdokkailla oli oma blogi.

Enkä oman kodin kuvia.



Joskus tosiaan näkee lapsista näitä " Jenna edestä, jenna takaa, Jenna istuu, Jenna makaa-sivustoja" . Itse en laita kenenkään kuvaan ilman lupaa nettiin, en edes omien lapsien. He tekevät päätökset sitten isona, haluavatko kuvansa kaikkien nähtäväksi/kopsattavaksi, vai ei.