Vilkas poika 1v9kk " kramppaavat pysähdykset" , neurologista vai mitä?

toinen taas sai kymmeniä kohtauksia päivittäin ennen kuin lääkärit osasivat epäillä epilepsiaa vaikka lapsella perussairairaus jossa epilepsoa yleistä.



kovin tuo epilepsialle kuulostaa kyllä. jo tuo pysähtyminen vinon hymyn kera on tyypillinen poissaolokohtauksen kuuloinen.

Menisin saman tien lääkäriin. Kyse kuitenkin sen verran vakavasta sairaudesta.

eikä juuri käytä niitä, musta ei ole silloin normali. Tottakai lapset alkavat puhumaan eriaikaa ja jokainen on yksilö, mutta minkä ihmeen taitojen takia lasta ihastellaan neuvolassa?



Joo suosittelen seuraavan " pahemman" kohtauksen yhteydessä soittamaan ihan suosiolla ambulanssin, niin ei teitä turhaan leimata hysteerisiksi vanhemmiksi. Näkeepähän ammattilaiset minkälainen kohtaus on päällä ja vaikka ottakaa videopätkä kohtauksen aikana, esim digikameralla.

Käytähän tutkimuksissa...

Joo, keskiviikkona siis käytiin lastenlääkärillä jo, joka laittoi lähetteen Jorviin tutkimuksiin " pikaisella" lähetteellä. Nyt odottelen soittoa häneltä, että päästäisiinkö jo tänään jonnekkin. Eilen tuli meinaan ne 5 kertaa ja tänä aamuna on tullut jo 3 lievää. Nämä " kohtaukset" eivät tosiaan kestä kuin max. minuutin, joten ambulanssimiehet eivät kyllä ehdi kohtauksia nähdä. En siis tarkoita etteikö minnekkään lähdettäisi tänään, odottelen vaan tosiaan sitä lastenlääkärin soittoa.

Ystävälläni on epilepsia joka ilmenee just poissaolokohtauksina. Sopivaa lääkitystä ei ole löytynyt ja nytkin lääkkeitä annetaan 9kpl/vrk. Tahdistin on laitettu ihon alle,jota säätelemällä pitäsi saada poissaolokohtaukset vähenemään. Vaatikaa perusteelliset tutkimukset.

...tuosta puheesta on kyllä juteltu sekä neuvolassa että yksityisellä lastenlääkärillä, joiden mielestä puhuu " ihan tarpeeksi" , lapset oppivat puhumaan eri aikaan. Ja mitä " hämmästelyyn" tulee, niin on motoriset toiminnot on kaikki opittu reilusti " etuajassa" sekä esim. laittanut palapelin neuvolassa kasaanoikein alle vuoden ikäisenä. Ja siis tämä, että lapsi on älykäs on tullut siis ulkopuolisilta (ihan ammattilaisiltakin eikä vain " ihastelijoilta" ), omien vanhempien mielestähän oma lapsi on aina kaikkein älykkäin, kaunein ja paras :).

Tutulla lapsella kuvaamasi kaltainen epilepsia ja puhui ihan normaalisti tuon ikäisiä. Lauseita kuten muutkin tuossa iässä.

Tähän epilepsiatietouteni sitten rajoittuvatkin. Paitsi että epilepsiaan on olemassa lääkkeitä, jotka voivat antaa erinomaisenkin hoitotuloksen.

Meillä otettiin huomioon mahdolliset iskut päähän, kun epilepsiaa epäiltiin. Terve lapsi meillä kuitenkin ja voi olla teilläkin, koska noita kohtauksia kuulemma voi tulla pienellä ja nyt en muista mistä johtui, mutta liittyi jotenkin aivojen kehittymättömyyteen. Nehän eivät tuon ikäisellä ole täysin kehittyneet.

hyvä kun pääsette tutkimuksiin.



Puheen kehityskin kuulostaa minusta ihan normaalilta. Mun molemmat pojat on alkaneet kunnolla puhua vasta yli 2-vuotiaana ja nyt koululaisina ovat erittäin verbaalisia (:-)). Noilla kohtauksilla tuskin on mitään tekemistä lapsen muun kehityksen kanssa.

Hoitamaton epilepsia saattaa kyllä jopa taannuttaa kehitystä, eli siten tuo puheenkehitys voi hidastua/ taantua. Mutta en nyt sano, että ap:n lapsi olis hidas oppimaan.

www . epilepsia . fi , sieltä löydät paljon asiallista tietoa lasten epilepsioista ja niiden toteamiseen tarvittavista tutkimuksista. Lastenneurologialla saatte hyvän tutkimuksen ja asiantuntevat ihmiset hoitamaan lasta!

Meidän poika alkoi puhua vasta 2-vuotiaana, sen jälkeen siitä ei ole loppua tullut, ja sanavarastoakin päiväkodissa on kehuttu.

Jos 2-vuotiaana ei ole sanaakaan, niin sitten voidaan jo alkaa miettiä, onko jossain jotain vikaa.

...muut jätänkin miettimään omaa pikkusieluisuuttaan. " Ilkeisiin" kommentteihin on pakko sen verran kommentoida, että nämä vuoden verran olleet ovat siis kestäneet ihan pari sekuntia ja meno on jatkunut sen jälkeen yhtä vilkkaana. Ei tosiaan olla osattu epäillä mitään sen kummempaa, kun ei ole ollut tietoa. Ja aluksi näitä pysähdyksiä ei välttämättä tullut edes joka päivä, näin meille myös kerrottiin epilepsiaosastolla.



Itse asiaan. Tilanne paheni yhtäkkiä, perjantaina ennen klo 11 poika oli saanut jo 5 kohtausta rajumpina kuin koskaan (noin puoli minuuttia, naama vääntyi, sen jälkeen kramppi). Soitin ambulanssin ja mentiin Jorviin päivystykseen. Ambulansissa tuli yksi kohtaus matkalla (noin 40 min). Jorvissa otettiin aivofilmi, jonka aikana myös tuli kohtaus ja diagnoosi oli selvä. Jonkinasteinen epilepsia. Poika sai kohtauksen myös odotushuoneessa sekä tuloksia kuullessa, joten meidät passitettiin Helsingin Lastenlinnan epilepsiaosastolle, ennen sitä annettiin ensiapulääkkeeksi diazepamia suun kautta. Kohtausten välissä poika viipotti normaaliin vilkkaaseen tapaansa. Lastenlinnaan mentiin lähinnä tarkkailuun, että tuleeko kohtauksia vielä. Eilen päästiin pois, kohtaukset pysyivät vuorokauden pois ensiapulääkkeen avulla ja vakituinen lääkitys (Abydan) on aloitettu. Viime yönä tuli taas useampi lyhyt kohtaus, soittelin siitä aamulla Lastenlinnaan ja määräsivät isomman annoksen lääkettä ja lääkäri vielä soittelee tänään uudestaan.



Ollaan vähän pöllämystyneitä, kun kaikki kävi niin nopeasti, yhtäkkinen tilanteen pahentuminen, diagnoosi yms. Mutta meille kerrottiin, että tämä on ihan yleistä ettei vanhemmat osaa epäillä noilla " pienillä" oireilla mitään ja yhtäkkiä tulee isompia. Ja että epilepsioita on kuulemma sataa eri lajia, toinen verrattavissa flunssaan ja toinen syöpään ja että kaikella todennäköisyydellä poikamme laji on tuo lievempi ja voi hyvinkin lapsuusiän aikana mennä ohi. Lisätutkimuksia toki tehdään vielä.



terveisin tuiskuneiti79 + poika 1v9kk ja rv 38+1

se silloin lähes aina aiheuttaa pahaa taantumista ja aivovaurion?

nyt 4-vuotiaana puhuu oikein hyvin.

On kuitenkin fiksu ja kouluja käynyt..Tosin nyt kolmekymppisenä hänellä on alkanut muisti huonontua ja jokainen kohtaus kuulemma tuhoaa aivoja:( Mutta näin siis, koska nyt aikuisiällä lääkitys ei ole tehonnut ja hänellä on juuri poissaolokohtauksena ilmenevä epilepsia. Elämää se ei ole aiemmin haitannut. Hyvät arvosanat opiskelussa ja perheen perustanut. Nyt tosiaan muisti pätkii pahasti ja persoonallisuus hieman muuttunut, mutta se johtuu niistä lääkkeistä. Mutta en siis usko taannuttavan, jos alle vuoden ikäisenä alkaa...

tuiskuneiti79:

Meidän pojalla on ollut sellaisia ns. " pysähdyksiä" oikeastaan niin kauan kuin on liikkunut pystyssä eli 9 kk:n jälkeen joskus alkaneet. Eli viime aikoihin asti se pysähdys on ollut sellainen, että kesken leikkien yhtäkkiä pysähtyy paikoilleen ja naamalle tulee sellainen " vino hymy" , kestänyt max. minuutin tai jotain. Siitä ei olla osattu olla ollenkaan huolissamme. Jossain vaiheessa lisäksi on tullut sitten piirre, että " pysähdyksen" jälkeen on saattanut tulla pieni itku.

Nyt tämän vuoden puolella sitten lisäksi on tullut elohiiri toiseen silmään ja nyt ihan parin viime kuukauden aikana jonkin ajan kuluttua kauhunsekainen katse ja ihan noin viimeisen kuukauden aikana kramppi vasempaan (mielestäni aina samaan suuntaan). Ja tärinää ja suu maiskuttelee. Eilen illalla mies näki ensimmäistä kertaa tällaisen " isomman" kohtauksen ja sanoi, että hänen mielestään kuolakin rupesi hiukan valumaan. Nämä kohtaukset kestävät edelleenkin maksimissaan ehkä minuutin pari. Viimeksi huomasin äsken tässä yöllä neljän aikaan, että tuli kramppi. Kömpii siis yöllä meidän viereemme nukkumaan, kun jossain vaiheessa tulee aina parku (tulisiko omassa huoneessa yöllä siis kohtaus?). Kohtausten jälkeen jatkuu normaali vilkas meno hyväntuulisena. Kohtauksia tulee vaihtelevasti, saattaa olla pari päivää väliä ja eilen tuli 4 tai 5.

Poikamme on aikainen liikkuja, lähti kävelemään 1v9kk ja on todella ketterä nyt jo 1v9kk:n iässä, liikkuu paljon paremmin kuin ikäisensä. Älykäs on myös, ymmärtämisessä ei ole mitään vikaa, " hämmästyttää" sekä neuvolassa että yleensäkin ihmisiä nokkeluudellaan. Sanoja on periaatteessa jokunen tullut, mutta ei käytä niitä säännöllisesti. Sanoo esim. joo ja on useamman kerran sanonut napa, Äiti: kin olen kuullut. Selkeästi on omat sanat eri asioille ja " juttelee" paljon ja ehdottomasti ymmärtää kaiken mitä puhutaan. Vauvasta lähtien on ollut hyväntuulinen eikä ole ikinä juurikaan vierastanut, varsin sosiaalinen kaveri ja hurmuri.

Kävimme jo lastenlääkärillä ja saimme lähetteen Jorvin neurologiselle osastolle aivofilmiin yms. Tutkimukset vähän pelottaa. Olo on vähän typerä, sillä aluksi nuo " pysähdykset" tuntuivat meistä lähinnä huvittavilta eikä olla osattu yhdistää niitä ollenkaan mahdollisestikaan sairauteen.

Onko kellään kokemusta tällaisesta? Ensimmäisenä tulee mieleen jonkinasteinen epilepsia, mutta voiko olla jotain muuta? Kertokaa huolestuneelle äidille.

terveisin

raskaana oleva 37+6 äiti ja ihanainen poika 1v9kk