jos äiti on ns ruokanirso

Eihän sitä nyt kaikesta tarvitse kaikkien tykätä, jokainen saa muodostaa mielipiteensä itse kunhan suuntaa ei liikaa ohjailla. Tietenkin toimii vain jos äiti ei ole LIIAN nirso. Omia mahd. ruoka-aineallergioitakaan ei kannata sotkea mukaan lapsen ruokailuun, jättää tällaiset ruoat vain omasta ruokavaliostaan pois, mutta lapsille siitä on turha tehdä numeroa, eivät he sitä ymmärrä.

sitä mieltä minäkin. Kun äiti ei tee minkäänlaista numeroa omasta syömättömyydestään, ei lapsikaan kiinnitä siihen mitään huomiota.

Kaverin lapsi olis maistanu neulamuikkuja joita tarjottiin, oli just maistamassa kun äiti sano yök -eipä maistanukkaan lapsi kalaa.. ;)



Meillä sama toteutuu mun ITIKKAKAMMON muodossa: Koitan olla kiljumatta. Joskus oon kiljassu: sitten koitan rauhottaa tilanteen nauramalla (vissiin tosi aito nauru), kerron lapsille miten äiti oli hassu kun pelästy ja pyydän lapsia katsomaan hämähäkkiä tai jotai muuta ällöä.. Kyllä lapset tulee katsomaan, mutta sanoo aina yöööök..

Aina kun mahdollista: koitan huomatessani vaikka tuhatjalkasen huudella lapsia katsomaan sitä enkä kiljua. :D



Mieheni ei tupakoi ja väittää suurimmaksi syylliseksi sen että oma äiti on polttanut kun lapsi (siis mieheni) ei ole ollut paikalla. Itse näytän lapsille myös samaa esimerkkiä.

Meillä...



mä en voi sietää paprikaa, mies syö sitä ihan hirveästi - lapsen pitää maistaa ja muodostaa oma mielipiteensä: tykkää



mies ei voi sietää suolakurkkuja, mä taas syön niitä paljon - lapsi muodostaa oman mielipiteensä: ei tykkää



mä tykkään homejuustosta, mies taas ei siedä laisinkaan - lapsi muodostaa oman mielipiteensä: tykkää



mä en syö sieniä enkä sipulia, mies ei myöskään - lapsi muodostaa oman mielipiteensä ja maistaa molempia mummolla: tykkää



jne. jne. Eli siis vaikka en itse tykkäisi jostakin, niin lapselle syötän kaikenlaista sekalaista, ostan kaupasta sellaistakin mitä en itse syö tai mies ei syö ja vaihdellen sitten tehdään ruokaa, toisessa on jotakin mistä toinen ei tykkää ja jätetään se sitten sen ei-tykkääjän lautaselta pois. Lapselle opetetaan, että pitää maistaa ensin ennenkuin voi sanoa tykkääkö vai ei.

kun naureskelevat jos sanon etten tykkää esim. jugurtista, mutta syövät niitä ruokia mistä itse pitävät, vaikka niitä mistä en itse pidä ostankin harvemmin.