En voi ymmärtää enkä hyväksy sitä, että nainen jättää isyydentunnustamisen tahallaan selvittämättä.
Se jos mikä on huonoa vanhemmuutta. Lapsen perusoikeus on saada isä tunnustamaan itsensä omaksi lapsekseen. Kuinka joku ei tajua, mikä psykologinen merkitys sillä on, lapsen koko elämälle? Kuinka joku voi ajatella asiaa niin itsekkäästi, niin omasta näkökulmastaan? Lapsella on aina muutenkin oltava oikeus isään. Typerintä mitä olen kuullut, on kommentti " en halua jakaa lastani lapsen isän kanssa" .
Asiasta on monta kokemusta lähipiirissä joten tiedän mistä puhun.
Kommentit (22)
Teillä on siis itse paljon omaisuutta ja taloudellista mahdollisuutta huolehtia lapsen tarpeista tai sitten nämä isät ovat jotain totaaliluusereita köyhistä suvuista?
Kyllä se merkkaa lapselle saako hän joskus pesämunan omaa (tai oman jälkikasvunsa) asuntoa varten. Ainakin jos asuu pk-seudulla.
On hölmöä sivuuttaa taloudelliset realiteetit vetoamalla johonkin psyykkeeseen. Tietysti on psyykkeen kannalta yksi hailee mitä papereissa lukee jos isä ei ole läsnä arjessa, mutta taloudelliselta kannalta asialla on merkitys.
joo näin kyllä isossa osassa tapauksia, mutta jos esim. lapsi ilmittaa tulosta seurustelun alkuvaiheessa ja " isukki" alkaa potkimaan raskaana olevaa naisystävää ja lapsensa äitiä, en minäkään haluaisi, lapseni isää kuvioon mukaan.
Mulle kävi huonommin, isukki alkoi lyömään lasta kun hän oli 8kuinen ja meillä oli pitkään yhteishuoltajuus ja minun oli luovutettava lapsi tapamisiin kunnes iskä mokasi totaalisesti ja sain oikeuden päätöksellä yksinhuoltajuuden.
Olen varma, että lapseni elämä olisi helpompaa jos hän ei tietäisi kuka isänsä on. Aikuisena sitten vasta kertoisin, mutta näin meillä.