Miten te kehtaatte vaihtaa sukunimeänne kun menette naimisiin?

En valinnut itse etunimeäni enkä sukunimeäni, molemmat voisin vaihtaa mieleisemmäksi oikeastaan.



Otin miehen sukunimen koska se oli kauniimpi kuin siäni sukunimi.



Miksei muuten lapset saa äidin sukunimeä yhtä lailla? Miksi en pitää olla isän sukunimi?

hänelle asia oli mahdottoman tärkeä. Sukunimi oli ruma, eikä sointunut etunimeeni. koin koko sen avioliiton ajan nimeni nolona ja erottuamme vaihdoin lennosta tyttönimeni takaisin. Jos nyt menisin nykyisen avopuolisoni kanssa naimisiin, en vaihtaisi sukunimeä. Ensinnäkin en haluaisi olla Tanja "mikälie"´ja riittää, että tuota on kertaalleen säädetty edestakaisin. Toiseksi nykyisenkään miehen sukunimi ei ole kauhean nätti. Sointuisi paremmin etunimeen, mutta musta silti aika omituinen silti.

Halusin että perheellä on yhteinen sukunimi, ja päädyttiin siihen että minä vaihdan nimeä (miehen sukunimi harvinaisempi ja kauniimpi). Yhdysnimeä en hallunnut, sillä se olisi minusta niillä sukunimillä kuulostanut tyhmältä ja ne ovat minusta ylipäänsä usein varsin kömpelöitä virityksiä. Minusta perheen yhteinen sukunimi on kiva (ei kylläkään välttämätön) symboli sille että ollaan samaa laumaa ja sitouduttu siihen.



Koetteko samalla lailla ongelmaksi jos mies vaihtaa sukunimeä? Mun kaveripiirissä on nimittäin niitäkin, ja omassa tuttavapiirissä vaihtamiset on aina menneet sukunimen yleisyyden/kauneuden mukaan eli tyyliin Virtasesta Hiidenkankaaksi tms.

Minä en ole enää VAIN isäni pikku tyttö. Olen jo kasvanut isoksi

Miksi tässäkin ketjussa on pariin otteeseen tullut esille vastaperusteluna tuo, että ei se oma sukunimi oma ole, vaan isältä saatu. Kas, niinpä se on miehelläkin. Miksi se nimen jatkaminen ja pitäminen on miehelle sitten kunniakkaampaa kuin naiselle?

No, minä nyt satun kannattamaan vapaata valintaa. Kukin tekee miten hyvältä tuntuu. Onneksi meillä on nyt lainsäädäntö, joka sen vapauden sallii. Itse olisin pysynyt avovaimona, jos en olisi nimeäni saanut pitää, nyt sai avioituakin.

Ja senkin ymmärrän, että kaikille sukunimellä ei ole niin merkitystä, vapaus siinäkin. Minulle on.

Suomessa lapsi saa äidin nimen. Ihan joka kerta. Eli lasta kutsutaan sillä sukunimellä kuin äidillä on synnytyksen sattuessa. Myöhemmin sitten lapsi "laitetaan" isän nimelle.



Tämä yhteinen sukunimi-juttu on varsin tuore juttu Suomen historiassa. Eli, itseasiassa on ns. vanhanaikaisempaa pitää oma sukunimi naimisiin mentäessä.



Meillä tästä asiasta tapellaan verisesti. Mies haluaisi ehdottomasti, että lapsi kastetaan hänen nimelleen. Odotan nyt juuri esikoista, emmekä ole naimisissa. Minä en halua vielä tässä vaiheessa naimisiin. Itse haluan lapsen ehdottomasti omalle nimelleni, enkä juuri sen takia voi mennä naimisiin ennen lapsen syntymää.

Sen suvun, jonka nimi se on, kanssa en ole juurikaan tekemisissä. Mieheni otti uuden nimen itselleen ja lapsellemme, ja sen nimen minäkin otan kunhan naimisiin ehditään. Ihan yhdessä valittiin uusi yhteinen nimi, ja "sopivampi" sattui löytymään miehen suvusta. Oli kuoleva nimi, joten sekin vaikutti. Minusta paras käytäntö on, että otetaan uusi yhteinen nimi eikä jomman kumman nimeä.

harvinainen sukunimi ja minusta on hienoa että omat alpseni ovat ainoita tämän suvun jatkajia (meitä on nyt 5 kappaletta).. Ei se mun miestäni mun omistajakseni tee..

Miksei se yhteinen nimi voi olla naisen sukunimi? Minua huvittaa suuresti se, että sukunimen vaihtamista perustellaan usein sillä, että oma sukunimi on ollut niin hankala ja erikoinen että on mukava vaihtaa se "helpompaan" TAI sillä, että oma sukunimi on niin tavallinen, että halutaan vaihtaa se erikoisempaan miehen nimeen. Tämä viittaa siihen, että todellisuudessa kyseessä on juurtuneet asenteet, joita sitten vaan yritetään selitellä jotenkin.

Esim. vanhan sukutilan nimi tms. Tai jonkun ihan itse valitsema nimi.



Totuus on kuitenkin että suurin osa näistä yleisimmistä suomalaisista sukunimistä on jonkun virkamiehen määräämiä 1800-1900-luvun molemmin puolin. Esim. Virtanen, Korhonen, Salminen, Saarinen, Laine jne., myös useimmat ruotsinkieliset... Näitä nimiä jaettiin yleisesti esim. armeijaan menon yhteydessä.



Niinpä kun jos otetaan miehen kanssa yhteinen nimi, se otetaan kauempaa jomman kumman suvusta tai sitten valitaan ihka uusi. Nyt ollaan siis näitä tusinanimisiä.

Tietenkin voit mennä naimisiin ennen lapsen syntymää ja pitää nimesi :O

Tuosta en juuri löydä logiikkaa, vai onko sinun "pakko" naimisiin mennessä sitten ottaa miehesi nimi? Vaikka olisit naimisissa, ja sinulla olisi eri nimi kuin miehelläsi, niin lapsesihan saisi silti sinun sukunimesi.

Minä en halua vielä tässä vaiheessa naimisiin. Itse haluan lapsen ehdottomasti omalle nimelleni, enkä juuri sen takia voi mennä naimisiin ennen lapsen syntymää.

Että avoliitossa syntyneen lapsen sukunimen saa äiti yksin päättää. Miehen sukunimen voi antaa vasta isyyden tunnustuksen jälkeen.

Kun ollaan avioliitossa, isällä on heti oikeus "ottaa kantaa" lapsen sukunimiasiaan.

Tuosta en juuri löydä logiikkaa, vai onko sinun "pakko" naimisiin mennessä sitten ottaa miehesi nimi? Vaikka olisit naimisissa, ja sinulla olisi eri nimi kuin miehelläsi, niin lapsesihan saisi silti sinun sukunimesi.

Minä en halua vielä tässä vaiheessa naimisiin. Itse haluan lapsen ehdottomasti omalle nimelleni, enkä juuri sen takia voi mennä naimisiin ennen lapsen syntymää.

sukunimi koettiin "kivemmaksi", eli oli harvinaisempi ja kauniimpi (ja valinta oli tyyliin mun sukunimi Perälä vastaan miehen sukunimi Metsaruusu). Jos olisi ollut toisinpäin esim. minä Pohjantuli ja mies Nieminen, niin se olisi ollut mies joka vaihtaa sukunimeä. Meidän kaveripiirissä on myös miehiä jotka on vaihtaneet sukunimeä, joten ei se meille olisi ollut mikään kynnyskysymys.

-26

Miksei se yhteinen nimi voi olla naisen sukunimi? Minua huvittaa suuresti se, että sukunimen vaihtamista perustellaan usein sillä, että oma sukunimi on ollut niin hankala ja erikoinen että on mukava vaihtaa se "helpompaan" TAI sillä, että oma sukunimi on niin tavallinen, että halutaan vaihtaa se erikoisempaan miehen nimeen. Tämä viittaa siihen, että todellisuudessa kyseessä on juurtuneet asenteet, joita sitten vaan yritetään selitellä jotenkin.

Tiedän kyllä miehiäkin, jotka ovat ottaneet naisen nimen naimisiin mennessään ja usein syynä on ollut se että miehellä on ollut todella ruma sukunimi tai sitten tuikitavallinen.

Miksei se yhteinen nimi voi olla naisen sukunimi? Minua huvittaa suuresti se, että sukunimen vaihtamista perustellaan usein sillä, että oma sukunimi on ollut niin hankala ja erikoinen että on mukava vaihtaa se "helpompaan" TAI sillä, että oma sukunimi on niin tavallinen, että halutaan vaihtaa se erikoisempaan miehen nimeen. Tämä viittaa siihen, että todellisuudessa kyseessä on juurtuneet asenteet, joita sitten vaan yritetään selitellä jotenkin.

Etunimi on pitkä yhdistelmänimi ja olin tyytyväinen, kun sain vanhaa sukunimeä lyhyemmän nimen. Nimi mikä nimi, ei sillä väliä. Etunimestä minut kaikki vaan tunteekin, kun se on niin pitkä ja erikoinen. :)

koska halusin, että ollaan nimellisestikin "yhtä perhettä". Helpottaa myös asiointia eri tahojen kanssa (Hei, tässä Mallu Virtanen, Jessica-Janica Korhosen äiti). Kaksoinimistä en tykkää. Mies ei halunnut vaihtaa nimeä, mulle oli aivan sama, joten mä vaihdoin. Oli kyllä harvinaisempikin ja ihan kiva. Oltais voitu keksiä joku oma nimikin, mutta siinä häiden alla oli muutakin ajateltavaa.



Ylipäätään mun identiteetti ei ole nimestä kiinni. Meinasin samaan syssyyn vaihtaa etunimenkin, mutta en viitsinyt, koska mulla on mun isän mielestä maailman kaunein nimi, ja mulle aivan sama kutsutaankoon Liisaksi vai Maijaksi, kunhan tiedä, että minusta on puhe.

Jos on hyvä sukunimi valmiiksi, niin mikäs siinä, jos sen haluaa pitää.

en ois kehdannu olla ottamatta miehen sukunimeä.

en ois kehdannu olla ottamatta miehen sukunimeä.

Että avoliitossa syntyneen lapsen sukunimen saa äiti yksin päättää. Miehen sukunimen voi antaa vasta isyyden tunnustuksen jälkeen.

Kun ollaan avioliitossa, isällä on heti oikeus "ottaa kantaa" lapsen sukunimiasiaan.

Tuosta en juuri löydä logiikkaa, vai onko sinun "pakko" naimisiin mennessä sitten ottaa miehesi nimi? Vaikka olisit naimisissa, ja sinulla olisi eri nimi kuin miehelläsi, niin lapsesihan saisi silti sinun sukunimesi.

Minä en halua vielä tässä vaiheessa naimisiin. Itse haluan lapsen ehdottomasti omalle nimelleni, enkä juuri sen takia voi mennä naimisiin ennen lapsen syntymää.