Lue keskustelun säännöt.
Ei sitä usko, ennenkuin itse kokee... raskauden kalkkiviivoilla..
05.10.2008 |
Siis ei sitä voi uskoakaan, miten pitkiltä nämä viimeiset päivät voikaan tuntua. Esikoinen syntyi rv 38+6, toinen 39+3... ja nyt mennään 39+6 ja nämä muutamat viimeiset päivät on olleet ihan sietämättömiä...
Kyllästyttää odottaa ja jännätä, pinna kireällä kuin viulun kieli ja se näkyy + kuuluu. Mies ei ymmärrä yhtään näitä moodeja, sen kun pysyttelee mahdollisimman kaukana sen sijaan että edes yrittäisi olla hengessä mukana.
Mihinkään ei voi keskittyä, kaikki suorastaan vituttaa.. grrr...
Miten musta tällainen peto tuli?
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä esikoinen syntyi rv 40+2 eli ihan "ajallaan", mutta heinäkuun helle oli aika tukala siinä vaiheessa. Turvotus oli kamalaa..
Ja ymmärrän että tuollainen yllärilasku potuttaa kyllä.
Toisaalta itselle on tullut kovasti perspektiiviä siihen mikä oikeasti on raskasta..kuopus syntyikin ihan yllättäen rv 33, ja oli tosi kriittisessä tilassa pitkään..teholla yli 2kk ja vielä pitempään sairaalahoidossa.
Koettakaa kuitenkin olla kiitollisia noista raskausviikoista, on hienoa että vauva saa masussa kölliä tarpeeksi kauan :)
Mutta eiköhän pohjimmiltaan jokainen osaa olla siitä kiitollinen, ymmärrän kyllä että "arjen tasolla" ärsyttää ja potuttaa välillä. Tsempit jatkoon ja synnytykseen!