Lue keskustelun säännöt.
Ei sitä usko, ennenkuin itse kokee... raskauden kalkkiviivoilla..
05.10.2008 |
Siis ei sitä voi uskoakaan, miten pitkiltä nämä viimeiset päivät voikaan tuntua. Esikoinen syntyi rv 38+6, toinen 39+3... ja nyt mennään 39+6 ja nämä muutamat viimeiset päivät on olleet ihan sietämättömiä...
Kyllästyttää odottaa ja jännätä, pinna kireällä kuin viulun kieli ja se näkyy + kuuluu. Mies ei ymmärrä yhtään näitä moodeja, sen kun pysyttelee mahdollisimman kaukana sen sijaan että edes yrittäisi olla hengessä mukana.
Mihinkään ei voi keskittyä, kaikki suorastaan vituttaa.. grrr...
Miten musta tällainen peto tuli?
Kommentit (21)
Mä ajattelin jo ekan kohdalla, että raskaus kestää sen 42 viikkoa, eikä mulla ollut mitään ongelmaa vaikka lapsi syntyi vasta 41+4.
Ehkä me sitten vaan ollaan niin erilaisia. Mua on enemmän taas aina hämmentänyt se, kun seuraavat lapset ovat syntyneet kerta kerralta aikaisemmilla viikoilla. Aina olen ollut ihan, että hei, ei sun nyt vielä pitänyt tulla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla nyt vissiin 36+2 vasta ja kyllästyttää jo. En kyllä toisaalta osaa kuvitella, että ne viimeisetkään viikot IHAN hirveitä olis. Tosin en olis osannut kuvitella myöskään, miten kauheeta pahoinvointi voi olla... Aina oppii kun ikää karttuu. Voimia sulle!
Ihan ymmärrettävää, että mies välttelee, jos olet äkäinen.
"Mä soitan sinne firmaan maanantaina, ja pyydän siirtää sitä eräpäivää."
Meille siis tuli perjantaina helvetinmoinen lasku, jonka näin lauantaiaamuna.. Eräpäivä ensi viikolla, reilut 900e joka keikautti lokakuun budjetin päälaelleen. Lasku on yksin miehen "tekosia", mutta ei arvannut itsekään että se juuri tähän saumaan tuli..
Eli juurisyy paskaan olooni on itseasiassa täysin muualla kuin raskauden kestossa, mutta lauantaiaamuna vain paloi niin pohjaan, että jopa tämä ihana vauvan odotus tuntuu kökköseltä hommalta...
Mieheni yleensäkin pakoilee ikäviä tilanteita viimeiseen asti, eli vaikka olisi kuinka itse väärässä ja/tai syypää johonkin riitaan, minä olen se, joka tilanteen laukaisee olemalla viimein normaali ja hyväntuulinen. Ikinä hän ei näitä juttuja selvitä omaehtoisesti! grrrr....
MUTTA on nämä päivät SILTI pitkiä!
ap
jos olisit kokenut lapsettomuushelvetin, niin ehkä osaisit nauttia ja arvostaa sitä raskauttasi. Minä en osaa olla muuta kuin kiitollinen jokaisesta päivästä, kun olen raskaana.
t. rv 38 + jotain
Kaikki niin hyvin kuin olla voi ja nautin täysin rinnoin olostani. Tänään3h haravan varressa koko perheen voimin, sitten lettukestit ja kohta saunaan. IHANAA! Pitää nauttia nyt vielä tastä vaiheesta ennen kuin vauva-aika taas alkaa omine haasteineen.
Mulla kaksi aiempaa syntyneet rv 41+6, joten hämmästynyt (ja ehkä jopa pettynyt?) olisin, jos tämä kolmas tulisi paljonkin aikaisemmin. Nämä viimeiset päivät ovat aina olleet minusta yhtä taianomaisen kauniita ja ihania. Täynnä kutkuttavaa jännitystä :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos olisit kokenut lapsettomuushelvetin, niin ehkä osaisit nauttia ja arvostaa sitä raskauttasi. Minä en osaa olla muuta kuin kiitollinen jokaisesta päivästä, kun olen raskaana.
t. rv 38 + jotain
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa muuta kuin ihmetellä näitä äitejä, jotka vain valittavat ja valittavat, vaikka mitään todellista syytä valittamiseen ei ole. Itse en ole valittanut kertaakaan mistään raskauteen liittyvästä asiasta, enkä aiokaan valittaa. Mutta niinhän se menee: kun saa jotain helpolla, niin ei sitä osaa samalla tavalla arvostaa kuin sellainen, joka on oikeasti joutunut tekemään jotain asian eteen.
6
Ymmärrän sun fiiliksen, siis sen, että varsinkin tosta äijän tempusta on paska olo!
Jokainen kokekoon raskauden loppuajat kuten kokee! Ärsytti varsinkin tuon lapsettoman vastaus, mutta noita nyt saa aina lukea, kuinka vain lapseton voi olla todellinen,rakastava,täydellinen vanhempi... Kaikki muut suunnilleen vihaa lapsiaan, eikä ainakaan osaa yhtään arvostaa.
No lipesi sivuraiteille taas, mutta joka tapauksessa, kohta se on ohi! Sitten sulla on pieni ihana vauva sylissä, ja vähän ajan päästä jo välillä tulee ikävä sitä mahaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä heitä voi muuttaa. Kaikessa hyvässä on negatiivisuuden aihetta. Se on puhtaasti asennekysymys.
Paras tapa säilyttää oma mielenterveytensä on vältellä noita pessimistejä ja joka-asiasta-rutkuttajia mahdollisimman paljon.
Tämäkään av-palsta ei ole siis heikkohermoisille. Täällä noita rutkuttajia riittää.. :-)
Ja mä tiedän ihmisiä, jotka ei valita edes siitä lapsettomuudesta, ja mä tiedän ihan mielettömän ihania lapsettomuudesta kärsineitä ihmisi, jotka ei tolla tavalla yritä tehdä itsestään niin ah erinomaisia yksilöitä...
Just sun kaltaiset ihmiset pilaa lapsettomien maineen ja saa muut ällöämään tuota omahyväisyyden määrää...
En jaksa muuta kuin ihmetellä näitä äitejä, jotka vain valittavat ja valittavat, vaikka mitään todellista syytä valittamiseen ei ole. Itse en ole valittanut kertaakaan mistään raskauteen liittyvästä asiasta, enkä aiokaan valittaa. Mutta niinhän se menee: kun saa jotain helpolla, niin ei sitä osaa samalla tavalla arvostaa kuin sellainen, joka on oikeasti joutunut tekemään jotain asian eteen.
6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytys nimittäin pelotti minua etukäteen ja loppuaikana ehdin kyllästyä olooni niin totaalisesti että synnytys oli sitten vain helpotus. Ajattelen, että se on luonnon oma keino hoitaa synnytyspelkoa.
Yritä nyt kestää. Mä tiedä, toi on aivan kamalaa. Mun esikoinen syntyi vasta 42+1 ja kakkonen käynnistettiin 41+0, koska olin aivan rikki ja hajalla, kun vauva ei vaan syntynyt. Olo oli tosi tukala, maha sellainen jättimäinen pallo... Koko ajan odotat, että se syntyy, mutta kun ei. Mua ei auttanut liikunta, seksi, salmiakki, sauna, ei mikään.
Yritä kestää. On rankkaa, mä tiedän. Kohta se on sullakin kohta ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten sulla on pieni ihana vauva sylissä, ja vähän ajan päästä jo välillä tulee ikävä sitä mahaa...
Itkin pallomahan perään, vaikka suloisin vauva sylissä! Voi jestas, mitä naisen päässä välillä liikkuukaan..
Nooh.. kyllä tämä tästä taas.
ap
Enkä lapsettomuudenkaan aikanakaan. En valittanut edes silloin, kun tuttavilla näytti olevan sairaalloista mielenkiintoa, miksi me emme ole saaneet lapsia. Eipä se heille kuulu.
6
niin sitten olikin yllätys kun käynnistettiin 39+2.
Enkä lapsettomuudenkaan aikanakaan. En valittanut edes silloin, kun tuttavilla näytti olevan sairaalloista mielenkiintoa, miksi me emme ole saaneet lapsia. Eipä se heille kuulu.
6
Nyt jo hymyilyttääääää.... vaikka voi tässäkin mennä vielä aikaa synnytykseen pitkästikin, mutta silti.
ap
Muiden raskaudet eivät kuulu asiaan, jos et sitä ymmärtänyt.
6
on jo helpompaa. Ihan ymmärrettävää, että mies välttelee, jos olet äkäinen.