Pitääkö paikkansa, että 30-vuoden laina-ajassa

Siis jos olet sellaisen turvan lainaasi ottanut. Ainakin meillä lainaturva maksaa lainan pois jos toinen meistä kuolee.

niin on luonnollista myydä asunto pois ja jakaa rahat/velat puoliksi. Ainakaan itse en alkaisi maksamaan puolisolle puolta asunnon arvosta. Tuntuisi aika ihmeelliseltä jos vakuutus korvaisi avioeron jotenkin, kenelle maksettaisiin ja mitä?? Pitäiskö vakuutuksen maksaa silloin laina pois kummankin puolison osalta ja pariskunta saisi sitten kovalla voitolla myydä asuntonsa ja jakais tuotot puoliksi, vai kuinka??

Ongelma vaan on siinä etteivät kaikki avioerot ajoitu korkeasuhdanteen aikaan, vaan niitä voi sattua myös silloin kun on taantuma tai peräti lama. Niinpä ei ole mitään takeita siitä, että asunnosta saisi ns omansa pois. Joskus jotkut joutuvat myymään jopa tappiolla, vaikka se näinä ylikuumentuneiden asuntomarkkinoiden aikana tuntuukin oudolta.

muutaman edellisen laman aikana eronneen perheen, joille jäi asunnon myynnin jälkeen velkaa yli. Asuivat sitten kumpikin vuokralla ja maksoivat samalla loppuvelkaa...

Ajatuskatkos tuossa mulla näköjään eli viittasin kolmeen ensimmäiseen kahdella... mutta siis avioero on kuitenkin se velallisen suurin riski ja sitä vastaan ei tosiaankaan vakuutusta saa.



Ja kuten joku tuossa jo kirjoittikin, niin eihän se mitään, jos myydään niin, että on enemmän omaisuutta kuin lainaa jäljellä. Ongelma vaan tahtoo olla se, että jos laina ei ole lyhentynyt yhtään, niin kyseessä on se, että korot ovat nousseet ja jos korot ovat nousseet, niin silloin usein taas asuntojen hinnat laskeneet. Ihmisten asumiseen käytettävä kuukausittainen rahamäärä kun on kuitenkin suht vakio yleensä, niin matalien korkojen aikaan ollaan valmiita maksamaan asunnoista enemmän kun taas päinvastaisessa tilanteessa toisinpäin.



Vaikka nyt ei oltaisi menossakaan mihinkään viime lamaan (eli tyyliin asuntojen hinnoista putosi 50% pois noin parissa vuodessa), mutta vaikka se pudotus olisi vaikka 5-10% jonain vuonna, niin kyllä se nykyisillä lainamäärillä ja täystakauksilla voi olla ikävä yllätys avioerotilanteessa. Ei se avioero ole koskaan niin kiva, että siihen nyt vielä tarvitsisi päälle taloudellisia huolia...

ja paljon parempi kuin kerrostalossa kärvistellyt vuodet. En ymmärrä lainkaan sitä logiikkaa, että myydään talo pois ja asutaan jossain kolossa vuokralla. Mutta kukin tyylillään.

Minusta kuulostaa yo-merkonomilta, joka tietää pankkiasioista kaiken päästyään kerran kuukaudeksi pankin tiskille töihin. Ja katkeralta vuokra-asujalta, joka haluaa kaikin tavoin masentaa niitä, jotka ovat uskaltaneet ostaa omistusasunnon.



t. yh-opiskelija äiti omistusasunnossa, kiitos 25-v laina-ajan (ja kohta valmistun ja sitten tietty vauhdikkaammin lyhennän lainaa)

Toisekseen, perintöjä tiedossa.



t: 25 v lainaa vai oliko se 30 v

Melban vastauksissa on vikana? Ei kukaan kiistä omistusasumisen hyviä puolia. Varmuus asumisesta, omaisuuden kerryttäminen (pakkosäästöähän se lainan lyhentäminen tavallaan on) jne.



Kyse oli vain RISKEISTÄ, joista avioero on melkoinen, jos se tapahtuu lainanmaksun alkuvaiheessa ja hiljaisemmassa asuntokaupan vaiheessa. YH-äidillä tätä riskiä ei tietenkään ole. Samoin se ON riski, että lainakulut on vedetty matalilla koroillakin ihan äärirajoille ja sitten koronnosto sekoittaa talouden kokonaan.

Eli silloin pahimpaan lama-aikaan tuli ero kesken rakentamisen, eli tappiolle jäätiin ja rutkasti, MUTTA olen miettinyt sen niin, että rahaa se vaan on ei sen kummempaa.

Ja itse olemme valmiit tinkimään sitten lainaturvasta jos takaisinmaksu menee sit niin tiukille ettei muuta vaihtoehtoa ole.



t: 44

ja taisi niillä olla sijoitusasuntokin. Ei ole rahoitusalalla.



T. palsta-aktiivi :)

Vierailija:

Toisekseen, perintöjä tiedossa.

t: 25 v lainaa vai oliko se 30 v

Jos on väljä koti ja pihamaata, siitä riittää ainakin ulkoilmaharrastukseksi. Ja jos pihaa on sen verran kuin meillä, voi pienellä kasvimaalla ainakin osan perheen ruoasta tuottaa omiin tarpeisiin (perunat, vihannekset, marjat). Kyllä ne jonkun verran ruokalaskussa tiettyvät.

Viime aikoina useat rahoitusalan asiantuntijat ovat todenneet, että perinteinen lainanlyhennyskulttuuri on jäänyt/jäämässä historiaan Suomessakin. Suomessahan on perinteisesti ollut sellainen käsitys, että laina on hirveä synti ja pitää maksaa mahdollisimman nopeasti pois vaikka kuinka joutuisi kituuttamaan. Esim. Ruotsissa laina-ajat ovat yleisesti 50-60 vuotta (vaikka olisi varaa maksaa nopeamminkin) jolloin mukavaan elämiseen jää aina rahaa, eikä kuukausieristä tule ongelmaa vaikka korot nousisivatkin. Tähän ollaan menossa Suomessakin.



Tässä tekstiä pankkiyhdistyksen sivuilta:



" Asuntomarkkinoilla ja asuntorahoituksessa on käynnissä rakenteellinen muutos, ei pelkästään alhaisen korkoajanjakson synnyttämä suhdanneluontoinen kasvu. Pitkät laina-ajat ovat yleisiä lähes kaikkialla muualla ja pitkiä lainoja on kaivattu myös Suomeen. Ruotsissa esimerkiksi keskimääräinen asuntolaina on 45 vuoden pituinen. Pidemmät laina-ajat ovat vaikuttaneet siihen, että Suomessakin asumisväljyyttä ja tasoa on voitu nostaa kohti eurooppalaista tasoa. Edelleenkin meillä asunnot ovat kansainvälisessä vertailussa pieniä."

että muualla Euroopassa asutaan paljon yleisemmin vuokralla. Suomessa se koyhin kansanosakin haluaa omistaa asuntonsa.

Vierailija:

Kyse oli vain RISKEISTÄ, joista avioero on melkoinen, jos se tapahtuu lainanmaksun alkuvaiheessa ja hiljaisemmassa asuntokaupan vaiheessa. YH-äidillä tätä riskiä ei tietenkään ole. Samoin se ON riski, että lainakulut on vedetty matalilla koroillakin ihan äärirajoille ja sitten koronnosto sekoittaa talouden kokonaan.

Joo, kyllä mulla nimenomaan oli se eron riski. Nimittäin ostin ex-miehen ulos keskusta kolmiostamme.

Enpä ole koulutustani täällä tainnut kertoa, tai ehkä joskus vuosia sitten... en ole varma. No, mutta koulutukseni ei liity yhtään millään tavalla talouteen enkä ole koskaan talouden kanssa tehnyt mitään töitä. Ihan vaan harrastuksekseni olen talousasioita seuraillut.



Se mikä on tärkeää, on se, että kukin tekee jokaisessa elämäntilanteessaan omat ratkaisut ja kuuntelee omaa sydäntään. Se mitä vaan toivoisin olisi se, että jokainen itse tietäisi näistä raha-asioista ihan ne perusasiat vaan. Se mitä näissä keskusteluissa vaan usein sotketaan on se, että mikä on omasta mielestä paras ja se, että mikä on edullisin. Faktat kun ovat faktoja, vaikka arvot olisivat toista. Jos esim. vuokra-asunnon saa alle 5% vuokralla sen asunnon hinnasta, niin vuokralla asuminen on kannattavaa ihan keskimäärinkin, puhumattakaan lama-aikana. Tämähän ei siitä miksikään muutu että asui sitten omistusasunnossa tai vuokra-asunnossa se kirjoittaja... tai ei ainakaan tulisi muuttua.



Niin ja katkera vuokra-asuja en ole, olen asunut omistusasunnossa pitkään ja mm. lunastin erossa yhteisen asuntomme ja minullakin oli 25 vuoden laina-aika yksinhuoltajana ja ihan kivasti pärjäsin. Se, että onko se ollut taloudellisesti järkevää vai ennemminkin kyse vaikka arvovalinnasta että poikani elämässä ei muuttunut muu kuin yksi asia kerrallaan, on sitten jo toinen juttu. Itse uskon siihen vakaasti, että taloudellisesti meidän kannattaisi myydä nyt tämä asunto ja muuttaa vuokralle, mutta siitä huolimatta emme aio niin tehdä.

Meillä 25 v laina. Lainaa lyhennetään 1.000 euroa ja korkoa maksetaan saman verran eli kuukaudessa menee siis 2.000 euroa asumiseen. Perheen nettotulot on tällä hetkellä 5.200 euroa ja perheeseen kuuluu kaksi lasta. Kaksi autoa on ja ne ovat velattomia.



Mielestäni kannattaa ehdottomasti maksaa myös 1.000 euroa korkoa, koska rakennusaikana kituutimme kerrostalo kolmiossa kahden lapsen kanssa ja ahdasta oli. Tulojemme ja varallisuutemme (olimme myyneet siihen menessä kaksi paritaloasuntoa hyvällä voitolla) emme voineet haaveillakaan korkotuki tms. vuokra-asunnosta, joissa olisi ollut kohtuullinen vuokra. Maksoimme siis Espoossa vuokraa pienestä 60m2 kerrotalo kolmiosta yli 800 euroa. Jos olisimme halunneet neljä huonetta ja keittiön kerrostalo asunnon (koko noin 80 m2) kohtuullisen hyvältä alueelta olisi siitä pitänyt jos sitten maksaa 1.200 euroa. Ei mitään järkeä.



Nyt meillä 180 m2 okt ja omaa pihaa ja korkoihin menee " vain" tonni, muuhan on kuin laittaisi rahaa pankkiin.



Mitä tulee riskeihin niin emme joudu pulaan vielä silloinkaan jos toinen meistä jäisi työttömäksi. Olemme laskeneet, että jos toinen työttömänä ja saa ansiosinnaista työttömyyskorvausta on perheemme nettotulot edelleen noin 4.300 euroa. Lisäksi olemme molemmat korkeasti koulutettuja, joten työttömyys ei kestäisi todennäköisesti edes montaa kuukautta. Avioero voi sattua (mikä ei kyllä näköpiirissä), mutta sitten talo vain myydään. Uskon, että Espoossa hyvällä alueella asuntojen hinnat ei kovin paljon romahda, vaikka laskua tulisikin. Edellisen kaltaiseen lamaan taas ei usko kukaan taloustieteilijä Suomen enää joutuvan.

mutta lyhennän sitä aina enempi jos ylimääräistä rahaa, näin laina lyhenee mutta ei ole paniikkia maksaa sikanopeesti, mulla laina 120 000 euroa ja kyllä se 30 vuodenpäästä about ohi on, riippuu toki tosta korkokehityksestä, miten käy.

oli lyhentynyt 3 vuodessa 4000e silloin päätettiin myydä talo voitolla ja muuttaa tuttavan tarjoamaan edulliseen vuokra-asuntoon.

Voitot talosta on tuottanut nyt vuodessa jo enemmän kuin 4000e.

30 vuoden päästä asunto on kuitenkin oma, toisin kun vuokra-asunto.