Lue keskustelun säännöt.
Äitini kuollemasta on nyt 1v4kk eikä isäpuoleni ole
09.06.2007 |
sen ekan kuoleman jälkeisen kuukauden jälkeen kertaakaan soittanut ja kysellyt kuulumisiani/perheeni kuulumisia. Eikä siskonikaan joka asuu vielä kotona ole tehnyt sitä myöskään.
On ihan helvetin paha mieli kun kukaan ei tunnu olevan kiinnostunut, toki mieheni äiti ja täti soittelee ja kyselee mutta miehelleni ei minulle.
Miksi isäpuoleni (ollut sitä 20v) tai siskoni ei tee niin? tunnen itseni jokseenkin hölmöksi ja suhteemme yksipuoliseksi kun olen aina se joka soittaa, kutsuu kylään tai kysyy voiko heille tulla.
Asuvat tuossa ihan lähellämme.
Ikävä äitiä ja sitä kun hän soitteli 1-2x/viikossa ja kysyi mitä kuuluu ja kuinka voin/mme.
Itkettää.
Kommentit (11)
vaan olo on täydellisen unohdettu ja hylätty. Muutenkin arka paikka koska biologinen oli ja on väkivaltainen juoppo jonka kanssa en ole tekemisissä joten olisi todella tärkeää nämä yhteydet. eikä lapsillani ole muitakaan joka olisi vaari tai täti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta isäpuolesi tehtävä olisi ohjata siskoasi niin että hän olisi tekemisissä sinun kanssasi. Koeta jaksaaa pitää yhteyttä siskoosi niin hän oppii sinun ystäväksesi. Mutta jos taas on kyseessä sinua vanhempi sisko niin luulen ettei mitään ole tehtävissä oppimisen suhteen siis
etteivät he välitä sinusta. Mutta usko pois että hädän hetkellä saat heiltä takuuvarmasti apua. Voit joskus laittaa heidät ajattelemaan kysymällä heiltä että " Vihaavatko he sinua" tuo on sellainen kommentti johon aina saat vastauksen EI mutta jospa he heräävät huomioimaan myös sinut. Jos kysyvät että miten niin? Sanot suoraan että yhteydenpito on niin yksipuolista
Ei siis isäpuolesi eikä siskosi. Nyt äitisi kuoleman jälkeen he eivät varmasti osaa ottaa sitä soittajan roolia, kun eivät ole ennenkään tottuneet sinulle soittamaan.
Myös isäpuolesi ja siskosi kaipaavat äitiäsi. Talossa on tyhjää ilman äitiä. Heitä varmasti ilahduttaa kovasti se, kun sinä soitat ja kysyt kuulumisia. Pystyt sillä soittelulla ehkä tarjoamaan hitusen sitä huolenpitoa ja välittämistä, minkä he ennen saivat äidiltäsi.
Jollain tavalla on myös luontevaa, että sinä isosiskona soitat pikkusiskollesi. Ole ylpeä vastuullisesta roolistasi, joka on siskollesi suunnattoman tärkeä.
VAstaaja 6 esitti asian vain paljon fiksummin ja laaja-alaisemmin =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vielä eläessä? Entä onko ollut perintöriitoja?
ei perintöriitoja ja ihan normaaliläheiset välit meillä on ollut.
Tuntuu vain todella kurjalle se etteivät he ikinä ole se aktiivinen osapuoli, nyt on mennyt 1kk hiljaisuudessa kun en ole itsekään soitellut heille.
Muutenkin esimerkiksi isäpuoleni jota lapseni pitävät ainoana vaarinaan voisi aivan hyvin pyytää kyläilemään kun vieressä asumme, luulisi että saisi iloa vaimonsa lapsenlapsista mutta eipä ikinä kutsua kuulu.
Siskoni on kesälomalla lukiosta ja toki ymmärrän että sen ikäisellä on menoja ja meininkiä mutta tietää myös sen kuinka on tärkeä lapsilleni.
Plääh en tiedä mutta paha on mieli:((
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meillä jokaisella varmasti olisi sijassasi kurja olo.
Silti sinä et juurikaan voi tilanteeseesi vaikuttaa. Voit toki puhua isäpuolesi ja siskosi kanssa. Mutta tuo testaaminen, että et soita heille kuukauteen - se ei edistä mitään. Eikä itsellesi tule parempi mieli siitä, että toivot toisilta sellaista, mitä he eivät ole valmiita antamaan.
Toki isäpuolesi voisi käyttäytyä fiksumminkin. Mutta ehkä hänkin on hämmentynyt tilanteesta, kun äitisi ei olekaan hoitamassa yhteydenpitoa. Ehkä isäpuolesi ei vain ole herännyt huomaamaan, että hänen on nyt aika tehdä jotain ihan itse.
Ikävä kyllä äitisi poismeno tarkoittaa sitä, että sinun on nyt aika kasvaa aikuiseksi. Et ehkä ollut valmis siihen, etkä halua sitä, mutta tilanne on tämä. Ei sille mitään voi. Eli sinä et ole enää se äidin pikku tyttö, josta äiti huolehti ja antoi neuvoja. Sinä olet nyt aikuinen, itsekin äiti, ja nyt on sinun vuorosi tulla toimeen itseksesi ja huolehtia muista. Isäpuolesi ei voi alkaa äidiksesi, sillä hän ei ole sitä.
Aikuisten kesken yhteydenpito on joskus yksipuolista. Älä loukkaannu siitä. Se on aivan normaalia monessa vanhempi-lapsi-suhteessa, sisarussuhteessa ja ystävyyssuhteessa.
kysymys on kuitenkin läheisistä ihmisistä joten yhteydenpitoa ei kannata lopettaa tai katkaista. Käy siellä vaan ahkerasti lasten kanssa ja soittele siskollesi ja isäpuolellesi. Ole sinä se järkevä ja ajatteleva henkilö. Kyllä he sinua rakastavat vaikka eivät itse osaa ottaa yhteyttä. Lukioikäisesi sisko on nuori ja vasta 10 vuoden päästä teidän sisarussuhteenne luonne muuttuu kun hänellä on kenties lapsia. Siskosi ei ymmärrä mutta sinä ymmärrät. Ja jos sinä pidät yksipuolisesti yhteyttä siskoosi ja pidät suhdetta yllä niin se palkitaan varmasti 10 vuoden sisällä todennäköisesti jo 5 vuoden päästä.
Ymmärrän mielipahasi ja niin olisin minäkin suruissani. Sinun täytyy vaan ymmärtää ja hyväksyä asioiden laita ja elää sen mukaan niin aikaamyötä olosi helpottuu.
Kavereihin voi testata soittamattomuutta mutta mielestäni rakkaisiin sukulaisiin ei. =) Isäni on sanonut joskus että jos " ne ovat sellaisia pässinpäitä niin ei sinun tarvitse olla samanlainen"
NAINEN PIRISTY JA LUO HYMY KASVOILLE =) ONNEA JATKOON
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Luo katse aurinkoon ja hymyile"
tunsitko elämän lämmön kasvoillasi =)
ja he eivät ole saaneet itseään niskasta kiinni soittaakseen sinulle. Totuttu tapa mutta silti ovat kiinnostuneita sinusta. Luulisin näin.