Mitä mieltä äidistä, joka kantaa sylissään 4 -vuotiasta lastaan

taidan tietää tuon äidin...

Ja voin hyvinkin pukea paidan lapsen päälle tai pistää kengät hänen jalkaansa (juu, osaa kyllä itsekin).

Mitähän se tarkoittaa???



Itse ajattelen, että äidillä ei ole energiaa alkaa taistelemaan pukemisesta sun muusta julkisella paikalla. Vauvan leikkiminen taas on hauska leikki, jota ei tarvitse ottaa vakavasti. Tuskin se leikki jatkuu 24/7.

luullaan aina 2 vuotta vanhemmaksi. Lisäksi lapsi itse haluaa välillä leikkiä vauvaa. En näe siinä mitään pahaa!

Jos osaa jo kävellä niin kävelis sitten, lellipentu se on!!!

vaan reipas nuori mies!

vain lapsen kehitykselle. Estää lasta itsenäistymästä ja kehittymästä. Rakkautta voi osoitta tietenkin ja sylissä lukea vaikka kirjoja ja pötkötellä sohvalla muuten vaan sylikkäin. Mutta kyllä ton ikäisen pitää jo ite kävellä. Ja vauva puhe ei ole hyvä juttu. Kertoo että lapsi itsekkin on hämmentynyt siitä mitä on ja mitä häneltä odotetaan.

Ja puenkin toisinaan sille vaatteet ja syötän ja peittelen ja pusuttelen jne.. lapsi ei voi saada liikaa hellyyttä ja aikaa.



Mutta ehkä joo pitäis vähän antaa lapsenkin touhuta omiaan, kokeilla rajoja ja oppii uusia asioita.



Mielestäni ei ole ihan tervettä jos äiti ripustautuu lapseen/lapsiin eikä osaa päästää irti hetkiksikään eikä ole muuta elämässä kuin lapset.

Kotona en koskaan, koska lapsi ei anna siellä pukea kuin sairaana ollessaan, mutta pk:ssa haluaa että äiti pukee. Kai se on joku tapa osoittaa että haluaa olla hänkin pieni kun on ryhmänsä isoimpia, eikä tarhantädeillä aikaa pukea lasta.



Varmaan selän takana ihmettelevät tätä touhua, mutta mitä väliä, jokainen saa toimia omien lastensa kanssa kuten haluaa.



Kannan lasta joskus sylissäkin esim autoon jos niin haluaa. Kulkee pääasiassa kävelen, mutta minusta on ihana lellitellä lastani :)

meidän 4,5v painaa liki 20kg enkä todellakaan kantele häntä huvikseni! hyvä kun jaksan kanniskella meidän 2v ja 13kg sen minkä on ihan pakko...

paljon siihen mitä lapsi oppii.

Itse kannustan omaa 1,4v. lasta yritämään mahd. paljon itse. Hän on jo nyt kiinnostunut pukemisesta ( vaikka ei tietty vielä onnistu eikä tarvitsekkaan) mutta yrittää eikä odota minun tekevän kaikkea puolesta. Teemme yhdessä.

Häntä luullaan monesti vanhemmaksi puistossa. Ja luulen että se johtuu siitä että olen antanut hänen kokeilla taitojaan. Osaa itse hake lelut laatikosta ja kiivetä liukkariin ja vieterikeinuun jne. Menee reippaasti mukaan toisten lasten " lekkeihin"



Olen huomannut että jotkut vielä istuttaa samanikäsiä tutti suussa vaunuissa kuin ne olis ihan vauvoja. Vaikka lapsi tunne-elämältään onkin vielä todella vauva hän on kyvykäs ja halukas oppimaan.

Vierailija:

paljon siihen mitä lapsi oppii.

Itse kannustan omaa 1,4v. lasta yritämään mahd. paljon itse. Hän on jo nyt kiinnostunut pukemisesta ( vaikka ei tietty vielä onnistu eikä tarvitsekkaan) mutta yrittää eikä odota minun tekevän kaikkea puolesta. Teemme yhdessä.

Häntä luullaan monesti vanhemmaksi puistossa. Ja luulen että se johtuu siitä että olen antanut hänen kokeilla taitojaan. Osaa itse hake lelut laatikosta ja kiivetä liukkariin ja vieterikeinuun jne. Menee reippaasti mukaan toisten lasten " lekkeihin"

Olen huomannut että jotkut vielä istuttaa samanikäsiä tutti suussa vaunuissa kuin ne olis ihan vauvoja. Vaikka lapsi tunne-elämältään onkin vielä todella vauva hän on kyvykäs ja halukas oppimaan.

Monesti ihmiset vaan ihmettelevät hänen ikää. En mä näe siinä mitään outoa että tyttö vaikka haluaa kävellä kaupaan ja kotiin. En edes aikasemmin tajunut että muut sen ikäset ei tee niin. Vasta kun aloin oikein tarkkailla muita saman ikäsiä kun ihmettelin miksi omaa luulaan vanhemmaksi (kooltaankin pieni) huomasin että monia pidetään ihan vauvoina vielä eikä anneta yrittää. Ja en siis ole näitä äitejä joiden mielestä kaikki pitää oppia tosi nopeasti. Mutta en myöskään ymmärrä lapsen aliarvioimista.

Munkin poika käveli 1,4 vuotiaana tomerana rattaiden vieressä. Kaikki piti saada tehdä itse.



Nyt reilu 3-vuotiaana kiipeää mielellään syliin, varsinkin kun väsyttää. Ja kyllä, kannan häntä mielelläni. Puen myös vaatteita sylissäni päällensä, koska se on mukavaa, sekä lapsesta että minusta. Ei se ole lapsen omatoimisuudesta tai reippaudesta pois, kun pienelle lapselle antaa hänen tarvitsemaan läheisyystankkausta ja hellyyttä.

En kyllä ymmärrä, eikö ole huolestuttavampia asioita kuin lapsen sylissä pitäminen!!

siis että lapsi saa kutsua itseään äidin vauvaksi. Ja sylittely myös ihanaa.



Meillä neljä lasta, toiseks nuorin nyt 4 v poika ja haluaa joskus olla äidin vauva. Iso ja reipas poika, enkä vaan voi käsittää mitä kauheeta on jos joskus haluaa olla pieni.

Vierailija:

Munkin poika käveli 1,4 vuotiaana tomerana rattaiden vieressä. Kaikki piti saada tehdä itse.

Nyt reilu 3-vuotiaana kiipeää mielellään syliin, varsinkin kun väsyttää. Ja kyllä, kannan häntä mielelläni. Puen myös vaatteita sylissäni päällensä, koska se on mukavaa, sekä lapsesta että minusta. Ei se ole lapsen omatoimisuudesta tai reippaudesta pois, kun pienelle lapselle antaa hänen tarvitsemaan läheisyystankkausta ja hellyyttä.

Kääntyi 3kk iässä.

Ryömi 4,5kk.

Konttasi 6kk.

Nousi pystyyn 6,5kk.

Otti ensi askeleet 9kk.

Kiipesi portaita alle vuoden ikäisenä.

Puhui kahden sanan lauseita 1v synttäreillä.

Puki omatoimisesti 2 vuotiaana.

Ajoi pyörällä 2 vuotiaana.

Ajoi ilman apupyöriä 4 vuotiaana.

Oppi uimaan 5 vuotiaana.

Opettelee 6 vuotiaana kirjamia ja lukemista.

Aina on mennyt ja touhottanut, osannut kaiken itse ja halunnut tehdä kaiken omatoimisesti.

Silti, kun haluan pitää lasta hyvänä ja lellitellä, minä saatoin kantaa häntä vielä neljä-viisi vuotiaana lyhyitä matkoja. Saatoin pukea häntä samanikäisenä (eskarissa ei enää anna pukea). Edeelleen tulee syliin, halaa ja haluaa iltapusun. Vaikka on ova rämäpää, kiipeää puhihin ja tekee monet asiat paremmin kuin moni isompi.

Se, että lapsen antaa olla " pieni" pitämällä lähellä ja hellimällä, ei tarkoita että aikuinen estäisi lasta oppimasta tai opettelemasta niitä asioita, joista hän on kiinnostunut.

Ai niin, kannoin lasta myös kantoliinassa vielä kolme vuotiaana JOS lapsi siihen halusi vaikka pääasiassa menikin silloin itse kävellen.

kysyttiin 4v. lapsesta jota kokoajan kannetaan ja muutenkin kohdellan vauvana. Meillä sylitellään paljon kotona ja muutenkin kun on tarvetta. Ja sylissä puetaan. Jokainen tietysti toimii niinkuin lapsen paras vaatii. Mutta on paljon vanhempia jotka paapovat lapsia ihan liikaa.(isommat lapset käyttävät tätä myös vallan välineenä.) Ja tietysti lapsetkin ovat erilaisia. Toiset tarvitsevat enemmän äidin syliä kuin toiset. Onhan se ihan temperamenttikysymyskin. Ja kuten sanoin tilanteet muuttuu. :)

Vierailija:

paljon siihen mitä lapsi oppii.

Itse kannustan omaa 1,4v. lasta yritämään mahd. paljon itse. Hän on jo nyt kiinnostunut pukemisesta ( vaikka ei tietty vielä onnistu eikä tarvitsekkaan) mutta yrittää eikä odota minun tekevän kaikkea puolesta. Teemme yhdessä.

Häntä luullaan monesti vanhemmaksi puistossa. Ja luulen että se johtuu siitä että olen antanut hänen kokeilla taitojaan. Osaa itse hake lelut laatikosta ja kiivetä liukkariin ja vieterikeinuun jne. Menee reippaasti mukaan toisten lasten " lekkeihin"

Olen huomannut että jotkut vielä istuttaa samanikäsiä tutti suussa vaunuissa kuin ne olis ihan vauvoja. Vaikka lapsi tunne-elämältään onkin vielä todella vauva hän on kyvykäs ja halukas oppimaan.

on ihana äiti. Koko elämä aikaa lapsilla pukea itse. Kunhan lapsi osaa vain pukea sen mitä pitää, niin ihanaahan se vaan on, jos äiti tai isä auttelevat. Lapsihan kokee vain turvallisuutta, kun hän saa hoivaa vanhemmiltaan, eikä koko ajan tarvitse suorittaa.



Itse en kanniskele kuopuista, 4v, sillä kroppa ei kestä, vaikka hoikka lapsi onkin. Sylittelen kyllä tosi paljon. Auttelen pukemaan silloin kun lapsi pyytää tai antaa (joskun on ihanaa pukea lapsia esim. uusiin vaatteisiin).