Lue keskustelun säännöt.
Ei mopolla mahottomia. Kohta tulee ero.
08.06.2007 |
Miten tämä on niin hankalaa. Meillä on kaksi lasta 5 ja 3-vuotiaat. Koko ajan on ollut taistelua, että arki sujuisi hyvin ja lapsista kasvaisi tasapainoisia. Olen ollut kotiäitinä, mutta nyt aloitin työt.
Muutimme vastikään töiden perässä uudelle paikkakunnalle, jossa meillä ei ole ketään tuttua. Olin ehtinyt saada edellisessä paikassa jo hieman tuttuja perhekerhojen yms. kautta. Nyt meillä ei ole mitään tukiverkostoa. Mummu on alkoholisti ja ukki kuollut ja miehen vanhemmat asuvat 500 kilometrin päässä. Ystäviä on aivan tarpeeksi, mutta kaikki asuvat ympäri Suomea, joten heitä nähdään kesällä ja talvella yökyläilyn merkeissä. Asumme alueella, jossa ei ole lapsiperheitä.
Päivät kuluvat töissä käydessä ja lasten kanssa ollessa. Miehen kanssa meillä ei ole yhtään yhteistä aikaa. Minä menen nukkumaan klo 22, koska herään töihin klo 6. Mies valvoo itsekseen klo 23 asti ja herää 6.30. Asumme mieheni kanssa kuin kämppikset konsanaan.
Mll:ää tällä paikkakunnalla ei ole. Jatuntuu niin tyhmältä laittaa kaupan seinälle ilmoitus lapsenvahdista. Meidän villit lapset on vielä sellaisia, että niitä täytyy tosiaan kytätä. Ei voi jättää sekunniksikaan yksin. Ja ei meillä itse asiassa ole edes rahaa maksaa päivästä 100 euroa, jotta pääsisimme vaikka kaupungille ostoksille. Ja yökulkemiseen ei ole intoa siksikään, että ei kiinnosta jättää lapsia ventovieraalle yötä vasten.
Ajattelinkin, jotta ratkaisu olisi avioero.
Mies ottaisi lapset joka toinen viikonloppu ja kenties viikolla yhden päivän. Näin saisimme molemmmat ladata akkuja joka toisen viikonlopun. Tuntuisi helpottavalta ratkaisulta. Lisäksi voisimme molemmat löytää uuden rakkauden tai ainakin viikonloppurakastajan. Voisin nukkua pitkään aina silloin tällöin vapaana viikonloppuna ja syödä rakastajani kanssa, käydä elokuvissa, teatterissa jne. Mihinkään näihin emme koskaan tule pääsemään mieheni kanssa. Meille ei ikinä helpotu tämä elämä. Meille ei koskaan ilmesty mummoloita, jotka vahtisivat lapsia. Enkä usko, että enää tällä iällä voisi luoda niin läheisiä suhteita jonkun uuden tuttavapariskunnnan kanssa. Kaikilla on jo omat turvaverkkonsa.
Olen ollut avioeron vastustaja. Mutta tiedättekö, olen niin väsynyt, että seuratessani uusperheellisiä tuttujani, näen heidän elämänsä helppona.
Näen sen jopa kadehdittavana.
Ainoa, mikä minua vielä pidättelee, on se, että en kestäisi varmaan kovin hyvin mieheni uutta naista. Tai siis kestäisin ja soisin onnen hänelle, mutta en kestäisi sitä, että lapseni joutuisivat elämään ventovieraan naisen kanssa. Tuntuisi niin väärältä hajottaa perhe lapsilta. Tällä sitä on sinnitelty kauan.
Ajatuksia?
Kommentit (39)
Yhtä varmasti, kun sinäkin olet luvannut rakastaa miestäsi????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä ei käynyt mielessäkään alkaa rakentaa. Ei todellakaan olisi rahkeita siihen. Toinen meistä olisi vielä raksalla. Huh huh. Mitä järkeä siinä olisi? Että vapaehtoisesti vielä vaikeuttasin tilannettamme?
Kaikki vaan hokee, että sellaista se on pienten lasten kanssa. Joo-o. Tämmöstähän se on. Minä jos kuka sen tiedän. Mikä ihme teidät muut saa pysymään saatanan rankassa arjessa. Ei tietoakaan seksistä. Viime kerrasta on 5 kk 2 päivää. Yksi yritys välillä, joka päättyi hylkäämiseen. Mitä järkeä tässä on.
Luultiin katsos jossakin nuoruuden tohinassa, että jaksettas hoitaa nämä lapset ja parisuhde. Ei tiedetty, että ainoa tukiverkon tynkä alkoholisoituisi ja muutama potentiaaliehdokas eroaisi ja muuttaisi.
Mihin me muutettais? Takaisin samaan paikkaa missä viimeksi asuttiin. Sieltä muutti yksi perhe pois, joka olisi hätätilanteessa vahtinut lapsia. Vahtivat silloin kun synnytin toista. Jätettäs työpaikat ja vaihdettas lasten hoitopaikkoja. Mentäs vuokralle ja toivottas, että saadaan pitkä vuokrasuhde.
Meillä on nyt 9v ja 11v lapset ja kyll on helppoa!
Voin koska tahansa lähteä jonnekin itsekseen tai miehen kanssa, lapset selviävät kotona keskenään!
Kohta sullekin koittaa tämä aika, kannattaa nyt sinnitellä!
tarvitaan avioero? Kuulostaa omituisilta sinun ajatukset. Itse palkkaisin lastenvahdin ja lähtisin mieheni kanssa leffaan ja seksille nyt löytyy kyllä aikaa kun oikeasti haluaa. Meillä on 3 lasta, 1 v, 4 v ja 6 v. Miten arvelet että niitä lisälapsia oikein tehdään? Tuossa on kyseessä oma kykysi löytää ratkaisuja ongelmiin eikä avioero niitä suinkaan vähennä teidän tilanteessa....Olisko se muka loistava ratkaisu lastenne kannalta? Nosta sitä nenää omasta navastasi.
Minä harrastin seksiä viimeksi tänä aamuna klo 5.20 ennen miehen töihin lähtöä. Meidän keskimmäinen kun ei tahdo saada nukahdetuksi ennen klo 11, niin me on sovittu että seksiä on vessassa, piirrettyjen aikaan " päiväunilla" ja varhain aamulla. Mökillä se onnistuu, kun pienin on päikkäreillä ja isommat leikkii pihalla. (Meillä on kuivanmaan mökki ja lukollinen kaivo, tiedoksi vaan av-mammoille). Meillä on siis mieheni kanssa " salasuhde" . Joskus olen jopa lähtenyt töistä aikaisemmin ja on haettu lapset tarhasta ihan ajallaan, posket vähän punaisina...
Parisuhdetta pitää hoitaa, ei se eroamalla parane...
Ei sen seksin tarvitse mennä aina elokuva- tyyliin pitkän kaavan mukaan. Kun lapset ovat pieniä, pitää olla nopea, muuten jää ilman.
Kovin negatiiviseltä ap kuulostat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä hoidan lapset nytkin itse illat ja kotihommat teen. Mua ei ne rasita. Mä tykkään olla lasten kanssa. He ovat elämässäni parasta. Tosi kiva että on kaksi rakasta poikaa. Ihan huippua.
Kyllä mä olen tosiaan unohtanut mitä rakkaus on. Siis miestä kohtaan. Asiaa ei varmasti auta se, että oon kiukkunen kuin ampiainen seksi puutteen takia. Jos olis oma kämppä vois ostaa yöpöydän ja dildon. Nyt se tuntuis petokselta :)
Tiedän miltä se tuntuu, se on uuvuttavaa ja tuntuisi ettei siitä selviä koskaan. Mutta niinkuin jo edellinen kirjoittaja kirjoitti lapset kasvavat isoiksi ja elämä alkaa helpottaa, halaukset sulle ja älä ihmeessä nyt luovuta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei sitä aikaa tunnu löytyvän seksille. Eikä ilmeisesti halujakaan. Minulla on kyllä suuret halut, mutta joudun näihin itse vastaamaan.
Mies ei todellakaan ole niin luova, että aamulla osaisi mitään muuta tehdä kuin herätä kellonsoitosta ylös ja keittää kahvit rutiinin omaisesti ja lukea lehden. EN kyllä ymmärrä miten se on niin kiukkuinen, jos joskus joku häiriköi sen aamurutiineja. Lukee kuitenkin vain urheilusivut ja autopörssin.
Vaikeehan se on itsekseen tilannetta muuttaa. Eikö parisuhteeseen tarvita aina kaksi?
Joo, ai oon negatiivinen. No niin kuule oonkin. Ei tullu tuo kommentti yllätyksenä. Oon tätä nykyä hyvin negatiivinen ja kärttyinen. Olisit itsekin jos puutteessa eläisit.
Meillä 3 v menee sänkyynsä 19.30-20 ja vaikka minä ole osi iltauninen, meille jää aikaa jutella, katsella telkkaria ja vaikka juoda yömyssyt ennen nukkumista. Joskus jopa harrastaa seksiäkin ;)
Eri juttu tietysti jos ette edes halua, mutta kuulostaa, että arki ja kommunikaation puute on ajanut teidät tuollaiseen lukkotilanteeseen. Puhu sille miehellesi, mutta syyttelemättä ja mietttikää yhdessä mistä sitä aikaa saa irroitettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
musta tuntuu, että viiden vuoden saati kymmenen vuoden päästä mua ei todellakaan kiinnosta lähteä tuon miehen kanssa yhtään mihinkään. Ja mua ahdistaa, että oon ollut niiiiiiiiin tyhmä, että otin miehen, joka ei tajua arvostaa arjen pikku asioita. Ettei se nauti että saisi istua illalla lasten mentyä nukkumaan hehkeä, hauska vaimo kainalossa sohvalla. Tai että se käyttäisi tilaisuudet hyväksi ja jopa rakastelisi. Mua ottaa niin päästä, etten voinut tietää, että me ollaan niin poikki, ettei meillä riitä energia moiseen. Me ei jakseta.
Mua ei yhtään pelota jaksaminen lasten kanssa yksin. Oon touhukas ihminen, oikea selviytyjä. Tykkään seurasta ja lapset ei mua rasita.
Ja mua ahdistaa, että me eletään platonista persearkea vuosia. Mua ahdistaa, että pitää elää sitten kun -elämää. Mä haluun elää nyt. Nauttia pienistä arjen jutuista. Mutta ei. Pitää vaan oottaa, että lapset kasvaa. Sitten muka helpottuu. Oon sata varma ettei helpotu. Tätä se on koko ajan. Me ollaan niin vieraannuttu toisistamme. Ihan kamalaa, että 10 vuoden päästä ajattelisin, että oispa pitäny erota jo 10 vuotta sitten. Oisin kenties löytänyt uuden miehen ja perustanut onnellisen uusioperheen. Ja rakkautta riittäs.
Mutta ei. Kynnetään vain tätä ojaa ilman auraa.
ja elokuvaseksiä en kaipaa. Mulle riittäs ihan 2 minuutin pikapano. Se olis ihan luksusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mikään ihme.
Meidän suhde on jäätynyt kuin Tuomo Mörä konsanaan.
ja silti ei ole varaa lähteä yksi kerrallaan koskaan kotoa mihinkään ulos tai ottaa joskus lastenhoitajaa pariksi tunniksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täällä on ehdoteltu vaikka mitä ja kannustettu, mutta silti ap jaksaa vaan paasata siitä miten ei ole seksiä, eikä pääse mihinkään.
jos aikuinen nainen ei uskalla pitää kotonaan dildoa tai käyttää omia sormiaan, jos mieheltä ei saa, niin sitten pitää olla puutteessa.
ei se kuule herkkua ole elämä muillakaan pienten lasten vanhemmilla. Yhteistä ja omaa aikaa löytyy kun sitä vaan järjestää.
Kotonakin voi tehdä kaikenlaista, ei siihen teatteria tarvita. Meillä ainankin lapset nukkuu illalla ja yöllä. Luulisi ettei vanhemmilla vapaapäivänä ole kiirettä klo 22 nukkumaan.
Sinähän sanoit että miehesi valvoo pitempään kuin sinä. Mikset valvo joskus miehen kanssa ja keskustele siitä miten voisitte parantaa suhdettanne.
lähtekää vaikka kesällä sinne 500km päähän ja jättäkää lapset yöksi mummolaan ja menkää hotelliin.
Ainoastaan omia nautintoja.
t: kerran eronnut, eikä se herkkua ollut
Minusta nykyvanhemmat ovat tosi itsekkäitä kun vaativat itselleen vaikka ja mitä. Minä haluan lekotella, minä haluan vapaa-aikaa sohvalla, minä haluan, minä kaipaan, minulla pi-tää ol-la. Eikä tarvitse. Vanhempana olo on juuri tätä: arjen tylsyyden sietämistä ja luopumista aika monesta omasta asiasta.
Minulle ei mene kaaliin, että tämmöisen syyn takia pitää erota, tuntuu luovuttamiselta. Sanotko isona lapsillesi, että minä halusin eron iskästänne sen takia, etten aikuisena ihmisenä saanut keskusteluyhteyttä mieheeni että asiat olis helpottanut. Ota hyvänen aika itteäs nyt niskasta kiinni ja hommaa sitä apua - siis perheterapiaa tms.
Ei kukaan vanhempi vietä seksinkylläistä, jännittävää, elämänmakuista, hauskaa, leppoisaa, vapaata, riemukasta ex tempore -elämää, me kaikki elämme arjen keskellä, johon kuuluu kyllä riemuakin, mutta myös huomattavan paljon Arkea, kiukkua, väsymystä, ajan puutetta, raivokohtausten ja uhman vastaanottamista, vähäistä seksiä, oman ajan vähyyttä ja itsensä unohtamista ja muiden (lasten) tarpeiden asettamista omien mielihalujensa edelle.
miehesi on homo, eikä uskalla tulla kaapista ulos??
Sorry, mut kuulostaa tuo ku ei seksii halua.
Varmasti aikaa löytyy jos haluja on. Ovi lukkoon vaan makkarista ja lapset tekeen jotain omia juttuja.
Meillä 5 lasta ja aina ku haluja on niin paikka ja aika löytyy.:) Ei varmaa näin montaa lasta etes oltas saatu.
ja omaa aikaakin järjestyy ja sitä lekottelua vaikka noin monta lasta on.
ja että olet tulkinnut sen syyksi lapsiperhe-elämän. Mutta jos kyse onkin jostain muusta? Oletko keskustellut miehesi kanssa?
Kuulosti aika hassulta se, että et halua antaa lapsiasi kenenkään vieraan hoidettavaksi, mutta näet eron ratkaisuksi lapsenhoitopulmaan? Lapsetko eivät stressaantuisi erosta?
Vaikuttaa siltä, että et näe missään mahdollisuuksia, vaan torjut kaikki ehdotukset tehdä muutos (muu kuin avioero). Kun kerran olet selviäjä, niin mikset selviä viettämään vapaa-aikaa?
Meillä on samanikäiset lapset, ja voin kokemuksesta kertoa, että parisuhteessa voi noilla tienoin tulla vaihe, jossa toinen ottaa päähän ihan älyttömästi ja pitkän aikaa. Mutta kokemukseni mukaan siitä voi myös päästä mainiosti yli :D
Hylkää siis esim. jumiutunut ajatuksesi lapsenhoitoavusta ja hanki teille vapaa-aikaa, ja kysy mieheltäsi miksi hän ei halua seksiä.
Taidat olla aika väsynyt?
Miksette vuorottele lastenhoidossa? Eli esim. lauantaina sinä saat omaa aikaa, ja mies hoitaa molemmat lapset ja sunnuntaina toisinpäin?
Mietipä nyt, pyörittäisit viikot arkea yksin: kaikki hommat olisi sun niskassa eli kodinhoito, ruuanlaitto, molemmat lapset, kaupassakäynnit...