Lue keskustelun säännöt.
Miksi erositte?
04.10.2008 |
Ihan galluppiluontoisesti tätä tahtoisin kysellä...
Meillä ei ole ollut väkivaltaa eikä alkoholin v äärinkäyttöäkään,ehkä siksi perusteet erolle tuntuu kovin hääppöisiltä. Yhdessä ollaan oltu 6 vuotta, ja vanhin lapsi on 5-vuodtias, kaikkiaan heitä on kolme. Oli vaihe, jolloin mies ei tuntunut haluavan nähdäkään minua, mutta se on nyt ohi (kai). Joitain "viattomia" tekstarijuttuja on myös ollut, ja ,mainittakaan, että Mijhen puhelinlaskut ovat n.- 150-200 e/kk:
Mitään "suurempia" ongelmia ei siis ole. Ainoastaan tuo kokoaikainen epäilys miehe n suhteen. Pikku"paskanpuhumiset" hän on kuitannut sillä, ettei ole halunnut minua huolestuttaa. ´
Nuorimmaisen syntymän jälkeen tuli selkeä "kotoairtautumisvaihe", ja minä siitä sitten masennuin totaalisesti, että nyt on pohja pois pudonnut koko elämältä. Ystäviä ei tuolloin ollut, eipä nykyään kyllä juuri sen paremmin.
Olen kuitenkin ren verran rohkaistunut, että puhuin eroajatuksistani Miehelleni. Lähti baariin... Tuntuu vähän heppoiselta eroa ajatellen nämä asiat, mutta kovasti mielenkiintoista olisi kuulla mikä teidän eronne takana on ollut!
Kiitos jo tetukätteen!
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähä näissä eroasioissa ensimmäiseksi pitää lapsia ajatella (mies ihan hyvä isä). Eniten ahdistaa vaan tämä totaalinen vertaustuen puute... Voi äly miten yksin sitä voi ihminen ollakaan..
Itse en myöskään enää 10 v jälkeen tunnistanut itseäni kaikkien tekemieni kompromissien jälkeen. Yritimme todella, kävimme pitkään perheterapiassa mutta se vain teki tilanteen toivottomuuden selvemmäksi. Emme yrityksistä huolimatta pystyneet kommunikoimaan niin että toinen olisi ymmärtänyt ja lopulta ei mistään enää tullut mitään ja olimme molemmat todella ahdistuneita. Erosimme lopulta minun aloitteestani lasten ollessa 2 ja 3,5-vuotiaat ja erosta on nyt 1,5 vuotta. Elän oman aikuiselämäni onnellisinta aikaa vaikkakin kamalan huono omatunto lasten takia koko ajan vaivaakin. Lapset voivat kuitenkin hyvin ja asuvat vuoroviikoin meidän molempien luona. Asumme kävelyetäisyyden päässä toisistamme. Tulemme ihan hyvin juttuun muuten paitsi jos pitää jostain isommasta asiasta päättää, silloin joudumme käyttämään perheneuvontaa apuna, muuten emme edelleenkään ymmärrä toisiamme. Ero oli ainoa ja oikea vaihtoehto enkä ole katunut päätöstäni hetkeäkään.
Väsyin siihen, että vastuut kaikesta rahaan liittyvästä jäivät minun harteilleni. Elätin miestäni. Mies ei myöskään halunnut tehdä töitä. Mies koki seksin vähyyden ongelmaksi. Rakastin miestäni ja olisin halunnut enemmän seksiäkin, mutta en silloin, kun tunsin itseni kovin turvattomaksi, johtuen hänen rahapeliriippuvuudestaan, suunnittelemattomasta tulevaisuudestamme ja puhumattomuudeta ongelmien ratkaisemiseksi. Yritin kaikkeni. Halusin lapsia, mutta en voinut kuvitella lapsien saamista tuossa suhteessa, joten se oli viimeinen syy eroomme.
Exän mielestä "pääasia on, että kaikilla on kivaa". Itse pidän rajoja ja rakkautta tärkeänä. Exäni kasvatti joka päivä eri lailla, se mikä kävi tänään ei käynyt seuraavana päivänä. En kertakaikkiaan kestänyt sitä. Nyt lapset joka toinen vkl isällään ja sen kyllä huomaa. Viikko menee, että lapset uskovat, että meillä on ne samat rajat ja säännöt kuin lähteissä.
Exäni ei tajunnut, miksi lapsilla pitää olla säännöllinen rytmi. Tai sitä, että lapsi tarvitsee monipuolista ruokaa säännöllisin väliajoin...jne, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tapasin uuden, tuntui kuin aurinko sisälläni olisi syttynyt taas paistamaan.
epäluottamusta (mies patologinen valehtelija), avioliiton ulkopuolisen seuran hakua (mies), molemminpuolista pahaa oloa.... Arvomaailma vaikutti samalle, mut ei sitten ollutkaan (miehen mielestä eromme jälkeen).
Tässä oli tausta meidän erolle. Ei viinaa, ei varsinaista pettämistä, mut kaikkee muuta löytyi!