Olisko soveliasta kirjoittaa lapsen synttärikutsukortteihin suunnilleen näin:
Eetulla on jo autoja kakskymmentäviis,
älkää autoja ostako siis.
Kirjoja, levyjä, vaatteita
toivomme.
Mut teidät ennen kaikkea juhliin kutsumme.
Pointti on siis se, että autohullupoikamme on saanut joka juhlissaan ihan mielettömästi pikkuautoja. Niitä on oikeasti jo enemmänkin kuin tuo 25.
Olen tässä miettinyt, miten kohteliaasti ilmaisisin sen, että autoja emme enää haluaisi. Sitä paitsi auto innostus alkaa mennä jo ohi.
Onko tuollainen runo sovelias kutsukorttiin, vai miten asian oikein ilmaisisi?
Kommentit (55)
Meneekö joku muka oikeasti juhlliin ilman lahjaa? Saatikaan lapsen juhliin?
Koska lahjan ostaminen on kuitenkin itsestään selvää, niin miksi ei voisi saman tien ehdottaa jotain, mitä tarvitsee?
Onko sekään sitten hyvä ja kiva asia, että joku tuo auton, jota vastaanottaja ei halua?
Vierailija:
Onko sekään sitten hyvä ja kiva asia, että joku tuo auton, jota vastaanottaja ei halua?
Voi vaikka haluta auton, mutta sitten auto voi olla väärä jne.
Ostin veljenpojalle yhden legon mitä toivoi, mutta se olikin sitten sellainen mikä kaikilla oli ja naama oli hapan. Teki mieli ottaa se siltä pois.
Jatkossa en kysy vaan vien jotain mitä ajattelen, että voi kiinnostaa jos ei diggaa antaa eteenpäin.
Voithan kavereille päivitellä hyvissä ajoin ennen synttäreitä, että " Kylläpä meidän Eetulla on hirveen paljon näitä autoja, ei oikein enää ees leiki näillä" . Mutta oisko se nyt oikeesti niin hirveetä, jos niitä autoja tulisi vielä lisää? Siis oikeesti. Kuinka monta kymmentä vierasta oikein aiotte kuttua?
Kyllä nauraisin mahani kipeäksi ja tulisin av:lle ilkkumaan, jos joku ääliö laittaisi mulle taaperon synttäreistä lahjalistan. Siis joku raja sentään!
Miksi ei siis voisi antaa jotain, mistä poika oikeasti pitää. Uusi ikä, uudet lelut.
Minulla on 2 tyttöä ja nukkeja isot kasat. Kyllä he (4 ja 6 v) edelleen nukeilla leikkivät, mutta kiinnostus on jo aika pitkälti muualla ja toivovat lahjaksi jotain ihan muuta.
Minusta ei pidä pahastua, jos itse ostama lahja ei ole juuri sitä, mitä lapsi toivoo. Tähän kannattaa varautua jo henkisesti ja ottaa vaikka kuitti mukaan vaihtoa varten.
Olen itse aikoinaan toivonut koristelakanaa lahjaksi - sain tavallisen lakanan (vaikka lahjan antaja oli itse nimenomaan kysynyt, mitä haluan ja millaisen). Voin todellakin sanoa, että en ollut kiitollinen, sillä lakanoita on kaapit täynnä, joista osaa en käytä ikinä.
Sänky sen sijaan kaipasi tuota koristelakanaa kipeästi ja jouduin sen lopulta itse ostamaan.
Vierailija:
Sänky sen sijaan kaipasi tuota koristelakanaa kipeästi ja jouduin sen lopulta itse ostamaan.
vaikka teknisesti kyseessä olisikin cd/dvd/sukat/paita.
eikö teillä oikeasti ole itse varaa ostaa lapselle ne mieluiset? Me ainakin varmistetaan se kaikkein mieluisin itse (opetettu vaitsemaan yksi mieluinen asia, koska emme kerää materiaa). Loput tulee sitten kivana plussana.
Ja kukaan ei ollut ostanut siitä sitä yhtä lahjaa joka olisi ollut se kaikkein ihanin niin itkuksihan se joulu meni.
Vierailija:
Ja kukaan ei ollut ostanut siitä sitä yhtä lahjaa joka olisi ollut se kaikkein ihanin niin itkuksihan se joulu meni.
En oikeasti ymmärrä tätä. Kyllä minä ainakin haluan ilahduttaa lahjan saajaa, oli sitten lapsi, tai aikuinen!
Jos en ole varma, voin pyytää tarkennusta, tai sitten annan kuitin mukaan, jotta voivat halutessaan vaihtaa sen haluamakseen.
Ei ole rahan puutteesta kyse, mutta jos jotain ostaa, niin miksi ei ostaisi juuri sitä, mitä toinen haluaa?
Sitten sitä ollaan äreissään, kun toinen on tyytymätön (lapset eivät osaa tunteitaan hillitä, vaikka asiaa olisi kuinka etukäteen opetettu)
hiipunut joten lahjaksi toivoo ihan jotain muuta. Tärkeintä kuitenkin on että tulette juhliin. Tai jotain vastaavaa eli suora pyyntö että ei autoja mutta muuten voi tuoda sitä mikä itsestä tuntuu ja jos ei keksi niin kysyähän aina voi.
Itseäni kyllä otti päähän kun tyttö meni juuri kaverinsa synttäreille ja oli esittänyt tytölle että lahjaksi saisi tuoda rahaa tai vaihtoehtoisesti oli yksi kallis muotilelu. Onneksi ei ollut kutsussa mitään toivelistoja vaan ostin mitä itse tykkäsin. Tuntuu että nykyään kaverisynttäreillekin pitäisi olla kamalan kalliit lahjat. Sukulaisilta ainakin itse sitten kysyn niitä toiveita ja toteutan jos pystyn.
Muutaman aidon sai ja muutaman ei aidon niin äiti teki kovan numeron mulle siitä jälkeenpäin, että " eikö voi tuoda sitä mitä pyydetään" . Hän itsekään mitään feikkejä osta, koskaan!
t. tyhmä lapseton joka ei ymmärrä jos nuken laatikossa lukee barbi niin luulen sen olevan.
kun tuo syksyn synttärikausi meillä lähestyy.
Kaikki tuttavien lapset syntyneet syksyllä!
Vierailija:
En oikeasti ymmärrä tätä. Kyllä minä ainakin haluan ilahduttaa lahjan saajaa, oli sitten lapsi, tai aikuinen!
Jos en ole varma, voin pyytää tarkennusta, tai sitten annan kuitin mukaan, jotta voivat halutessaan vaihtaa sen haluamakseen.Ei ole rahan puutteesta kyse, mutta jos jotain ostaa, niin miksi ei ostaisi juuri sitä, mitä toinen haluaa?
Sitten sitä ollaan äreissään, kun toinen on tyytymätön (lapset eivät osaa tunteitaan hillitä, vaikka asiaa olisi kuinka etukäteen opetettu)
Vai oltiinko nyt porukalla päättämässä toimintatapa tästä eteenpäin?
Joka tapauksessa, mun mielestä lahjatoive, varsinkin tökerön runon muodossa, on lapsen synttärikutsussa mauttomuuden huipentuma. Itse kutsun saaneena jättäisin menemättä. Turha vääntää rautalangasta sitä syytä miljoonaan kertaan, kyllä se meni perille jo ajat sitten. Kyse ei ole siitä! PUHUKAA niille vieraille. Vai kutsutteko vieraita joiden kanssa ette muuten ole missään tekemisissä? Moni varmaan kysyy muutenkin ihan oma aloitteisesti mitä toivotaan tai ei missään nimessä toivota. Jos ei kysy niin ap, kysytkö itse kun menet heille juhliin? Luulisi että silloin viimeistään " tapa tarttuu" kun toistat saman joka kerta.
Lastenkutsut on tietty eri juttu, mutta oletan ettei tämä nyt sentään niitä koske! " Eetulla on autoja kaapit täynnä, varmaan ruvetaan pian laittamaan niitä pois kun kiinnostuskin jo hiipuu, ainakin kaappiin joksikin aikaa." Jos tuon jälkeen vielä joku vieras tuo auton niin varmaan olisi tuonut sen runosta huolimatta. Ja siltikin, voi kamaluutta.
Toinen juttu on sitten tuo lapsen tyytymättömyys. Vähän voi voi sekin. Elämä on. Mun kasvatusperiaatteisiin ei ainakaan kuulu 5v lapsen lahjalistat yms... Lapsi ei ehkä osaa tunteitaan hillitä, mutta ei myöskään opi niiden pettymysten kautta. Synttärit on juhla mihin vieras voi halutessaan tuoda lahjan. Lapsenkin on syytä oppia miten siihen suhtaudutaan.
Vierailija: