lapsi huonossa kunnossa - mies juhlimassa
Täällä kannan sylissä tai heijaan rattaissa pientä lasta joka juuri pääsi pois sairaalasta kotiin kuntoutumaan. Sairaalahoito aiheutti kaiketi niin suuren järkytyksen (vaikka vanhempi oli koko ajan mukana) että nyt ei ole kuin sylissä ja parahtelee itkemään.
Miehen mielestä oli kuitenkin tärkeämpää lähteä katsomaan jalkapalloa ja baariin kuin olla lopen uupuneen äidin ja heikossa kunnossa olevan lapsen kanssa.
Toki pahin on ohi mutta olen tosi huolissani tuon pienen psyykkisestä puolesta. Kauheaa kun toinen ei pysty nukkumaan nyt kotonaan.
Ja nyt olen huolissani myös mieheni järkevyydestä ja tästä koko liitosta.
Liioittelenko...
Kommentit (8)
aikuisia ollaan olevinaan ja niin äijiä, eikä todellisuudessa olla kasvettu kymmenen vanhasta yhtään aikuisemmaksi.
pidäpä miehelles puhuttelu elämän todella tärkeistä asioista!
Ja vielä uskomattomampaa on se että jotkut naiset tosissaan ymmärtävät näitä miesten tarpeita oman vapaan suhteen!
Siskoni mies on juuri tuollainen, temppu toisensa jälkeen tuota rataa. Kun sisko sitten joskus väsyneenä valittaa ap:n kaltaisessa tilanteessa niin suvun naiset vain toteavat että sellaisiahan ne miehet on. Ne tarvii välillä rentoutumista että jaksavat arkea lasten kanssa.
Arvatkaa olisivatko yhtä ymmärtäväisiä jos tuollaisessa tilanteessa siskon sairaalasta kotiuduttua lähtisi likkojen kanssa bilettämään ja jättäisi kipeän lapsen miehen hoidettavaksi.
ilmeisesti miestä otti niin paljon pannuun kun lapsen sairastumisen vuoksi meni tärkeät juhlat (futista taas plus juhlat) sivu suun viikonloppuna. Ja ilmeisesti oli sitä mieltä että nyt voi mennä kun täällä oli mummo esikoisen kanssa. Ainut vaan että esikoinenkin oli tosi kiukkuinen kun äiti ei voinut mitään illalla tehdä, varsinkin kun oli jo monta päivää ollut pienemmän ' varjossa' tämän sairastaessa.
Tosi on että sairaus oli nyt voitettu mutta psyykkisesti lapsi ei ole kunnossa. Tosin en itsekään osannut odottaa että näin rankka ilta/yö tulisi.
Mies on normaalisti hyvä isä ja käytännössä käy vaan töissä ja sitten on kotona lasten kanssa. Itse pääsen hyvin pois kotoa jne. Mutta sitten välillä tälläisiä kummallisia juttuja. Tosi harvoin onneksi mutta tämä oli musta tosi ääliömäistä.
Niille pitää rautalangasta vääntää, on niin saatanan typeriä. Ihan ihme, että ne töissä edes pärjää niillä ihmissuhdetaidoilla, mitä luoja niille on suonut.
Vittu erotaan kaikki
Voi kuule, me ollaan oltu niin paljon sairaalassa vauvan kanssa, että en jaksa enää vahtia onko isä vai äiti sitä heijaamassa kun kotiudutaan. päasia kai, että jompikumpi. Kyllä se psyyke siitä helpottaa. Meillä isossa perheessä yritetään jotenkin saada arki sujumaan sairaanlapsen aknssa eikä pidetä kirjaa onko molemmat kotona aina kun sairaalasta kotiudutaan.
Anna sen isän olla rauhassa ja mene sinä huomenna.
läsnäolosta kummene suuntaan jos toiseenkaan mutta kuullostaa siltä, että sinä itse olisit ollut tukea ja vastuun jakamista vailla, enkä itse sitä yhtään ihmettelekään, niin itsekin olisin.
Miehesi on luultavasti sen verran putkiaivo (niinkuin monet ovat) että kun lapsi on sairaalasta kotona, kaikki on ok, nyt vapaa-aika on stressin jälkeen ansaittu. Äidin huoli ja väsymys taas jatkuu edelleen ja hauskanpidon sijaan olisit vailla itsekin hieman ymmärrystä ja hoitoa.
Kerro huomenna miehellesi neutraalisti, ei syytellen, miltä sinusta tuntui ja toivottavasti miehesi nyt heimoveljien kanssa tehdyn aivojen tyhjennyksen jälkeen taas jaksaa paremmin sinua ja lapsia tukea.
Näytä tää sille!