Jos sulla on läheinen väli noin 80-vuotiaaseen vanhempaasi. Niin miten luulet, että selviät hänen kuolemastaan?

No, tätä ongelmaa ei ole. Olen viimeksi kuullut heistä noin 15v sitten. Silloin kun olen kuullut niin kohtaaminen ei ole ollut mitenkään mieltä ylentävä. Nämä haihattelut ovat jotain hyväosaisten ongelmia nähtävästi.

Eihän se mistään iästä ole kiinni että miten kuolema vaikuttaa. Olen menettänyt isovanhempani tämän ollessa 79v, hän kuoli äkillisesti aivoverenvuotoon. Se oli surullista, kaipaan edelleen ja ajattelen häntä. Tämä oli oikeastaan vaikeampaa kuin toisen vanhempani kuolema tapaturmainen kuolema kun olin 14v., nuori ikä oli varmaan suojaava tekijä.

Suren, mutta selviän. Hän on jo yli 90-vuotias, vaivoja on monenlaisia ja joku niistä ennen pitkää vie hautaan. Olemme jutelleet siitä, miten hän haluaa tulla elämänsä lopulla hoidetuksi, mahdollisesta saattohoidosta, kuolemasta ja toiveista hautajaisten ja muiden järjestelyjen suhteen.

Olihan se aika hankalaa ottaa joitain vaikeita asioita puheeksi, mutta nyt on ainakin tiedossa, mitä hän haluaa. Ja ehkä se tuo hänellekin levollisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidin kuolema tulee olemaan kovempi paikka, välimme ovat aika läheiset, muttemme kuitenkaan mitään "sydänystäviä" ole. Äiti on nyt 85. Aikahan näissä auttaa kuitenkin, kuten nuortenkin kuolemassa.

Isä täyttää 87 ja hänen kanssaan olemme etäisempiä. Jos hän menehtyy ensin kuten voisi kuvitella, on kauheinta ehkä äidin selviäminen sen jälkeen. Ei osaa hoitaa asioita itse, ei pääse kulkemaan, ei mitään. Olen jo miettinyt että jos noin käy, joudun ehkä muuttamaan sinne asumaan.

Selviääkö isäsi, jos äitisi kuolee ensin?

Kyllä. 

Surut kuuluvat elämään.

Vierailija kirjoitti:

Suren, mutta selviän. Hän on jo yli 90-vuotias, vaivoja on monenlaisia ja joku niistä ennen pitkää vie hautaan. Olemme jutelleet siitä, miten hän haluaa tulla elämänsä lopulla hoidetuksi, mahdollisesta saattohoidosta, kuolemasta ja toiveista hautajaisten ja muiden järjestelyjen suhteen.

Olihan se aika hankalaa ottaa joitain vaikeita asioita puheeksi, mutta nyt on ainakin tiedossa, mitä hän haluaa. Ja ehkä se tuo hänellekin levollisuutta.

Meillä ei tuollaisista asioista voida puhua lainkaan. Ei edunvalvontavaltuutuksista, ei mistään. Vanhemmilla ikää hieman alle 90 

Mieheni oli 10-vuotias kun hänen äitinsä kuoli, ja 30-vuotias kun isänsä kuoli. 

Minä olen nyt 52-vuotias, molemmat vanhempani ovat elossa ja 86-vuotiaita.

Selviän kyllä, kun sen aika tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suren, mutta selviän. Hän on jo yli 90-vuotias, vaivoja on monenlaisia ja joku niistä ennen pitkää vie hautaan. Olemme jutelleet siitä, miten hän haluaa tulla elämänsä lopulla hoidetuksi, mahdollisesta saattohoidosta, kuolemasta ja toiveista hautajaisten ja muiden järjestelyjen suhteen.

Olihan se aika hankalaa ottaa joitain vaikeita asioita puheeksi, mutta nyt on ainakin tiedossa, mitä hän haluaa. Ja ehkä se tuo hänellekin levollisuutta.

Meillä ei tuollaisista asioista voida puhua lainkaan. Ei edunvalvontavaltuutuksista, ei mistään. Vanhemmilla ikää hieman alle 90 

Hoida ne ainakin omalta osaltasi kuntoon vaikka vanhempasi eivät halua niin tehdä. Jokaisella täysi-ikäisellä on syytä olla testamentti ja edunvalvontavaltuutus tehtynä ja hoitotahto läheisten tiedossa. Onneksi nykyään pankkikin muistuttelee ainakin kahdesta ensimmäisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suren, mutta selviän. Hän on jo yli 90-vuotias, vaivoja on monenlaisia ja joku niistä ennen pitkää vie hautaan. Olemme jutelleet siitä, miten hän haluaa tulla elämänsä lopulla hoidetuksi, mahdollisesta saattohoidosta, kuolemasta ja toiveista hautajaisten ja muiden järjestelyjen suhteen.

Olihan se aika hankalaa ottaa joitain vaikeita asioita puheeksi, mutta nyt on ainakin tiedossa, mitä hän haluaa. Ja ehkä se tuo hänellekin levollisuutta.

Meillä ei tuollaisista asioista voida puhua lainkaan. Ei edunvalvontavaltuutuksista, ei mistään. Vanhemmilla ikää hieman alle 90 

Vaikeaa se meilläkin oli, mutta muutama vakavampi vaihe sairauksissa käänsi sekä vanhempani että minut ajattelemaan, että tulevista on parempi puhua. Edunvalvontavaltuutus on tehty kaiken varalta, ja mulla on myös tilinkäyttöoikeus ja käytän verkkopankkia vanhempani puolesta, koska sitä hän ei oikein hallitse.

Toinen vanhempani kuoli kymmenisen vuotta sitten lyhyen sairauden jälkeen, ja silloin olimme tilanteessa, että mitään kuolemiseen liittyvää ei todellakaan saanut mainita. Se oli ymmärrettävää, mutta myös tuskallista.