Sovimme juuri mieheni kanssa eroavamme :(
Ongelmia on ollut pitkään. Lähinnä siitä että hän on työnarkomaani ja minä perhekeskeinen ihminen. Haluaisin että hän olisi joskus kotona perheen kanssa, mutta hän on aina töissä, 10-11 h päivässä 6-7 päivänä viikossa. Ja sen ajan kun on kotona, hän puhuu puhelimessa pomonsa kanssa tai suunnittelee seuraavaa " projektia" . Olen yrittänyt ymmärtää ja tukea, mutta enää en jaksa!! Lapset on jo sen verran isoja että kyselevät isänsä perään ja ikävoivät tätä ja päivittäin joudun selittämään että isi on töissä.
Pariterapiassa on käyty, mutta sinne ei mies enää lähde. En enää tiedä mitä tehdä. En jaksa enää odottaa että hän huomaisi että hänellä on ihana perhe ja lapset. Hän ei suostu vaihtamaan toisenlaisiin töitä, tarvitsee kuulemma haastavan työpaikan jossa saa tehdä kunnolla töitä ja hankkii hyvin. Minulle se ei olisi niin tärkeätä. Pääasia että tultais toimeen ja oltais paljon yhdessä. Yksin olen tähänkin asti lapset ja kodin ja talon hoitanut, joten pärjäisin varmaan hyvin yksin. Tätäkään en elämältäni halua, tämä tekee katkeraks. Eikä ole lapsille hyväks nähdä vanhempien koko ajan riitelevän keskenään.
Kommentit (29)
Millään meinasit pakottaa tapaamaan? Se on kuules täysin vapaaehtoinen juttu
Luuletko että se lapsia ottaisi vaikka eroatte
No ei
Olisko tämä palstalla roikkuminen yksi syy eroon Todella outoa, että heti tuollaisen päätöksen jälkeen ryntäät tänne avautumaan
Christiiina kirjoitti:
Erkki J kirjoitti:
Paitsi sitten kun tulee se tilanne että pitäisi pärjätä oikeasti sillä vähemmällä, niin onkin aivan eri ääni kellossa.
Ihana perhe, siis sinun mielestäsi. minun mielestä sinä kuulosta itsekkäältä.
Et sinä voi toista muuttaa etkä tiedä toisen motiiveista yhtään mitään, jos edes omistasi.
Toiset ihmiset näkevät lasin aina puoliksi tyhjänä. Saat sen mistä luovut toimii tässä mielestäni paremmin kuin sinun yrittämäsi keinot.
Tämä ei missään tapauksessa ole riittävä syy eroon.
Aloitus tehty 16v sitten.
Toisaalta nämä työnarkonaanit sitten mahdollistavat leveän Elintason puolisolle ja lapsille .
Parempi myöhään kuin milloinkaan.. enpäs huomannut yhtään..
Korkealla elintasolla ei voi mitenkään korvata rakkautta ja perheen kanssa vietettyä aikaa, vaikka olisi miljonääri. Toivottavasti joku työnarkomaani lukee tämän.
Onnea ap! Tämä on uusi alku! Pois suru ja apeus ja tilalle tulevaisuudenusko ja positiiviset odotukset. Elämästäsi tulee UPEAA!
noh,sitten joudut itse meneen töihin.
Tästä pitää antaa pisteet, ketju aloitettu 2007.
Aloitus tehty 16v sitten.
Toisaalta nämä työnarkonaanit sitten mahdollistavat leveän Elintason puolisolle ja lapsille .