Lue keskustelun säännöt.
Sovimme juuri mieheni kanssa eroavamme :(
06.06.2007 |
Ongelmia on ollut pitkään. Lähinnä siitä että hän on työnarkomaani ja minä perhekeskeinen ihminen. Haluaisin että hän olisi joskus kotona perheen kanssa, mutta hän on aina töissä, 10-11 h päivässä 6-7 päivänä viikossa. Ja sen ajan kun on kotona, hän puhuu puhelimessa pomonsa kanssa tai suunnittelee seuraavaa " projektia" . Olen yrittänyt ymmärtää ja tukea, mutta enää en jaksa!! Lapset on jo sen verran isoja että kyselevät isänsä perään ja ikävoivät tätä ja päivittäin joudun selittämään että isi on töissä.
Pariterapiassa on käyty, mutta sinne ei mies enää lähde. En enää tiedä mitä tehdä. En jaksa enää odottaa että hän huomaisi että hänellä on ihana perhe ja lapset. Hän ei suostu vaihtamaan toisenlaisiin töitä, tarvitsee kuulemma haastavan työpaikan jossa saa tehdä kunnolla töitä ja hankkii hyvin. Minulle se ei olisi niin tärkeätä. Pääasia että tultais toimeen ja oltais paljon yhdessä. Yksin olen tähänkin asti lapset ja kodin ja talon hoitanut, joten pärjäisin varmaan hyvin yksin. Tätäkään en elämältäni halua, tämä tekee katkeraks. Eikä ole lapsille hyväks nähdä vanhempien koko ajan riitelevän keskenään.
Kommentit (29)
arvomaailmat ovat aivan vastakohtaiset.
Tsemppiä ap:lle! Ehkä tosiaan tosipaikan eteen joutuminen voi saada miehessä muutoksen aikaiseki...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KUNNES mies alkoi bailata ja viettää myös illat ja viikonloput muualla. En jaksanut enää, yksinäisyys kävi liian suureksi. Paljon muutakin ehti tapahtua, mutta ikinä en enää ole yksin suhteessa, sen olen päättänyt.
Ei tämä työnteko ole ainut ongelma. Paljon muutakin erimielisyyksiä on, mm. minun masennus jota hän ei ymmärtänyt eikä tukenut yhtään. Yksin pitäisi aina vaan jaksaa. Mieheni ei haluaisi erota, muttei ole valmis muuttamaankaan työntekoaan. Se on hänen koko elämänsä. Se luokittelee minkä arvoinen hän on ihmisenä. Ja tämä oppi tulee hänen omilta vanhemmiltaan. Meille hän riittäisi vähemmälläkin, kun edes joskus olisi läsnä ja pysähtyisi meidän kanssa olemaan, mutta kun ei niin ei. Joskus iltaisin haluaisin puhua lapsista tai peräti omista jutuistani, mutta eihän ukon päähän muuta mahdu kuin työ ja työ ja työ ja miten saataisiin lisää myyntiä jne. Meidän pitäis vaan pärjätä siinä sivussa.
t.ap
Musta kyllä työn kanssa naimisissa oleminen EI ole mikään ulkokohtainen asia. Perhe jää toiseksi. Mitä hyödyttää hokema:perhe on etusijalla, jos toinen vanhemmista loistaa poissaolollaan.
Mun mies on duunari, viettää kaiken vapaa-aikansa perheen kanssa ja tekee 8 tunnin työpäivää, kuten normaalit ihmiset. Työnarkomania on pitkälti sitä, ettei osaa tai halua rajata ajankäyttöään. Harva meistä on korvaamaton työpaikkalla, kyllä 8 tunnin työpäivän pitäisi riittää pääsääntöisesti
valita parisuhteen työnsä kanssa!
Ja toisaalta mitä järkee on olla parisuhteessa jossa toinen ajattelee vain työtä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä hieman samanlainen tilanne: Mies esimiesasemassa, työskentelee 10 tuntia päivässä, 2-4 päivää viikossa matkalla. Minä hoidan kodin/lapset täysin, ja jos apua haluan siihen, niin sitten sitä on palkattava. Mies ei auta kotihommissa, eikä ymmärrä että kotitöihin kuuluu muutakin kuin siivous.
Aikaisemmin valitin tästä miehelleni, olin harmistunut ja nalkuttaja. Sitten totesin, että vaihtoehtona on jatkaa nalkuttamalla, erota tai muuttaa oma asenteeni. Miestäni en voi muuttaa. Vikahan ei ole työpaikassa, vaan miehen asenteessa töihin (mies on siis vaihtanut työtäkin, mutta samanlainen tahti jatkuu aina joka duunissa).
Nalkuttaminen/kiukuttelu ei johda pitkälle. Toisaalta eroakaan en halua, sillä rakastan miestäni, en halua lasten menettävän isäänsä, enkä tulevaisuudessakaan haaveile olevani yh tai jossain vaiheessa elää uusperheessä. Tietysti taloudellinen asemani olisi huonompi jos eläisin ilman miestäni, mutta se ei ole ratkaisevassa asemassa tässä valinnassa.
Olen oppinut elämään ilman miehen apua jokapäiväisessä elämässä. Lasten kasvatusasioista keskustelen muiden ystävieni kanssa, ja teen päätökset enemmän ja vähemmän itsekseni. Muutenkin olen enemmän tekemisissä kavereiden kanssa, jolloin en tarvitse niin paljon keskusteluja mieheni kanssa. Toki me keskustelemme viikonloppuisin ja iltaisin, kun vain ehdimme, mutta muutoin saan keskustelukumppaneita muualta.
Eniten tilanteessa minua surettaa se, että lapset eivät ehdi kovin nähdä isäänsä ja leikkiä hänen kanssaan. Lapset tietysti itkevät isänsä perään, kun isä on työmatkalla. Mutta enemmän he varmaan itkisivät, jos isä asuisi eri osoitteessa. Me pärjäämme kyllä hyvin, en edes harkitse eroa. Ei se mitään ratkaisisi, päinvastoin. Elämä hankaloituisi entisestään.
Voimia tulevaan, toivottavasti jaksat vielä rakentaa yhteisen kodin perheellesi! Nyt tarvitaan _tahtoa_ rakastaa miestäsi myös vastamäessä.
Vierailija:
Ai pienestä kiinni? Meillä sama tilanne, mies työnarkomaani yrittäjä ja minä " naimisissa oleva yksinhuoltaja" . Mies on todella paljon pois kotoa, vain työllä on merkitystä. Kaikki muu kaatuu minun niskaani. En sanoisi, että on pienestä kiinni.
Ollaan myös eron partaalla.
t: 2, rakkautta kun piisaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minullakaan ero mielessä ole. Miehellä on.
9
Tiukoilla olin välillä, mutta nyt lapset isoja ja kaikki ok. Meillä kävi siivooja, kun lapset olivat pienempiä, se helpotti kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ukko selkä seinää vasten totuuden kanssa. Eli ero voi opettaa. Kaikki eivät silloinkaan opi ja se kertoo varmasti siitä arvojärjestyksestä minkä ihminen kokee itselleen tärkeimmäksi. Valitettavasti perhe ja lapset ei aina ole se tärkein! Mielestäni aina täytyy miettiä myös se mitä elämältään itse haluaa ja mikä on hyväksi siinä tilanteessa lapsille. Jos itse kituu suhteessa jota ei käytännössä ole kuten ap:n tapauksessa on varmasti hyvä selkiyttää asiat. Miksi pitäisi elää vain virallisessa parisuhteessa joka on ulkoistettu? " Kulissit kunnossa" ei riitä kaikille.
Vaikka ovathan työkeskeisyys ja perhekeskeisyys tietysti luonteenpiirteinä eri planeetoilta. Onko miehesi valmis valitsemaan työnsä siinäkin tilanteessa että menettää sen vuoksi perheensä? Että kun tulee illalla kotiin, ei ole muuta tekemistä kuin valmistautua vain uutta ihanaa työpäivää varten?
Jospa te nyt löytäisitte uuden keskustelukentän, kun miehesikin näkee sinun olevan tosissaan. Toivottavasti. Yritäpä jaksaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi että kun olisi mies joka tienaa kymppitonnin kuussa olemalla kotona lasten kanssa ja siivoten vihellellen siinä välissä..
Oma miehenikin on jonkin sortin työnarkomaani, tsemiä sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä huoli että mies todellakin viettää aikaansa lastenkanssa, kun on hänen tapaamisvuoronsa. Älä anna siitä yhtään periksi.
Toisin kuin joku kirjoitti niin nyt lapset näkevät isäänsä enemmän. Meillä miehen silmät aukenivat asumuseron aikana ja tajusi mitä oli menettämässä. Yksinäiset illat kun laittavat ajattelemaan.
Sehän vaikuttaa koko perheen hyvinvointiin, eli on hyvinkin keskeinen asia. Ap, miten miehesi suhtautuu eroon? Sanoit, että olitte sopineet eroavanne.
Ai pienestä kiinni? Meillä sama tilanne, mies työnarkomaani yrittäjä ja minä " naimisissa oleva yksinhuoltaja" . Mies on todella paljon pois kotoa, vain työllä on merkitystä. Kaikki muu kaatuu minun niskaani. En sanoisi, että on pienestä kiinni.
Ollaan myös eron partaalla.
Paitsi sitten kun tulee se tilanne että pitäisi pärjätä oikeasti sillä vähemmällä, niin onkin aivan eri ääni kellossa.
Ihana perhe, siis sinun mielestäsi. minun mielestä sinä kuulosta itsekkäältä.
Et sinä voi toista muuttaa etkä tiedä toisen motiiveista yhtään mitään, jos edes omistasi.
Toiset ihmiset näkevät lasin aina puoliksi tyhjänä. Saat sen mistä luovut toimii tässä mielestäni paremmin kuin sinun yrittämäsi keinot.
Tämä ei missään tapauksessa ole riittävä syy eroon.
Ok sun mies on työnarkomaani
Olet yksin lasten kanssa ilman häntä tai hänen kanssa
Mutta se ei muutu
Minusta tuo ei ole riittävä syy eroon. Tässä on taas " turha" ero.
Kuitenkin ihastut (rakastut) uudestaan samanlaiseen, kunnianhimoiseen mieheen. Sellaiset tuppaavat tekemään pitkää päivää, vaikka perhe olisikin heille tärkeä. Ja sitten olisit vielä uusperheenä järjestelemässä tapaamisia.
Ei kuule kannata erota, jos syyt eivät ole tuon painavammat.