Ne joiden mielestä jokaisen pitää tehdä töitä elantonsa eli palkan eteen

Vierailija kirjoitti:

Palkka ja elanto ovat eri asioita.

Millä maksat sähkölaskun tai vakuutukset jos et rahalla?

"Ei auta tutkintopaperit (esim. tuotantotalouden insinööri), ei auta matala palkkatoive, ei auta hanttihommien haku, MIKÄÄN PAIKKA EI VASTAA MITÄÄN."

Suomen työllisyysaste on yli 76%

Eli työttömyyteen verrattuna työllistyminen on huomattavasti yleisempää.

Siispä kannattaa yrittää selvittää perinpohjaisesti, osaatko hakea töitä oikein.

Ensimmäiseksi kysy tekoälyltä: miten analysoida työnhakuaan, jotta se johtaisi johonkin?

Saat pitkän listan asioita, jotka kannattaa käydä huolella läpi, ja sitten tsekata omat hakemuksesi, onko niissä parannettavaa.

Kaikkia työpaikkoja ei ikinä tule julkiseen hakuun.

Siispä korvat höröllä aina, kun joku valittaa, että on liikaa töitä.

Jos sinulla on jotain annettavaa, tee tiivis paketti ja tarjoa sitä työnantajalle.

Mikäli sinulla on tiedossa joku yritys, jossa haluaisit tulenpalavasti tehdä töitä, tarjoudu kuukaudeksi ilmaiseen työharjoitteluun. Menetät ehkä kuukauden vapaa-aikaasi, mutta voit saada pitkäaikaisen työpaikan.

Vaikka et halua ryhtyä yrittäjäksi, tutustu silti kevytyrittäjyyteen. Monessakin työpaikassa on sesonkiluontoisia työruuhkia, joihin ei haluta palkata työntekijää, mutta laskun lähettävä alihankkija voi olla hyvinkin varteenotettava vaihtoehto. Paluu verokorttityöläiseksi on helppoa, ja työllistyminen aina helpompaa, kun olet jossain töissä. 

Jos olet ollut pitkään työttömänä, jotain on nyt tehtävä toisin, jotta työllistyt.

Ja muista koko ajan, että työllisiä on yli 76%

Eli todennäköisyys työllistymiseen on huomattavan paljon suurempi, kuin työttömäksi jääminen.

Tsemiä!

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut että ne jotka oikeasti selvinneet rankoista asioista ovat usein sellaisia kiitollisia elämää  kohtaan ja sanovat vaikka, että Jumala on auttanut heitä selviytymään. Ne, joilla ei oikeasti ole ollut mitään rankkaa vaan ovat vaan katkeria laiskoja ja saamattomia ja aiheuttaneet "onnettomuutensa" ihan itse, herjaavat Jumalaa ja väittävät etteivät ole saaneet Häneltä mitään ja miten Jumala suosii ihan muita mutta heitä ei ollenkaan, nyyh.

Jaa. Minusta taas tuntui lopulta vaikeina aikoina että juuri jumalat olivat hylänneet minut. Alkuun rukoilin monta kertaa päivässä mutta kun asiat menivät vaan pahemmaksi, lopetin sen ja päätin etten mitään jumalia tarvi. Rupesin trokaamaan viinaa ja kaljaa, aloin tehdä pimeitä töitä, saattelin iloisia tyttöjä naapurimaista tänne keikoille... Elämä voitti ja löysin hyvän työpaikan ja naisen.

Suomalaisilla työttömillä on myös se asenne, että töitä voi hakea vain omalta paikkakunnalta. Jos haluaisi oikeasti töitä niin pitäisi hakea koko maasta ja ulkomailtakin mutta mitäs sitä turhia kun Kelan tuet tulee tilille ilmankin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palkka ja elanto ovat eri asioita.

Millä maksat sähkölaskun tai vakuutukset jos et rahalla?

Et sillä elannolla ainakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut että ne jotka oikeasti selvinneet rankoista asioista ovat usein sellaisia kiitollisia elämää  kohtaan ja sanovat vaikka, että Jumala on auttanut heitä selviytymään. Ne, joilla ei oikeasti ole ollut mitään rankkaa vaan ovat vaan katkeria laiskoja ja saamattomia ja aiheuttaneet "onnettomuutensa" ihan itse, herjaavat Jumalaa ja väittävät etteivät ole saaneet Häneltä mitään ja miten Jumala suosii ihan muita mutta heitä ei ollenkaan, nyyh.

Jaa. Minusta taas tuntui lopulta vaikeina aikoina että juuri jumalat olivat hylänneet minut. Alkuun rukoilin monta kertaa päivässä mutta kun asiat menivät vaan pahemmaksi, lopetin sen ja päätin etten mitään jumalia tarvi. Rupesin trokaamaan viinaa ja kaljaa, aloin tehdä pimeitä töitä, saattelin iloisia tyttöjä naapurimaista tänne keikoille... Elämä voitti ja löysin hyvän työpaikan ja naisen.

Ja väität Jumalan sinut hyljänneen...

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisilla työttömillä on myös se asenne, että töitä voi hakea vain omalta paikkakunnalta. Jos haluaisi oikeasti töitä niin pitäisi hakea koko maasta ja ulkomailtakin mutta mitäs sitä turhia kun Kelan tuet tulee tilille ilmankin

Ei ei...tai jos kerran sellaisia työttömiä niin paljon tunnet, ok. Ainakin tässä iässä työkkärin väkikin ymmärtää että turha on kovin kaukaa töitä hakea, siellä on ne omatkin työttömänsä. No tänä vuonna olen hakenut töitä Oulusta ja Joensuusta, asun Lahden lähellä. Joo, 400- 500 hakijaa... Niin, nuorena olis ollut asennushommia Espanjassa mutta lapset olivat pieniä niin ei oikein napannut vaikka palkka olis ollut hyvä. Olin töissä naapurikaupungissa silloin. Omalla paikkakunnalla en ole työskennellyt ikinä, yleensä on aina saatu päivärahat. Nyt ei vaan ole yhtään mitään, haettu on ja paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut että ne jotka oikeasti selvinneet rankoista asioista ovat usein sellaisia kiitollisia elämää  kohtaan ja sanovat vaikka, että Jumala on auttanut heitä selviytymään. Ne, joilla ei oikeasti ole ollut mitään rankkaa vaan ovat vaan katkeria laiskoja ja saamattomia ja aiheuttaneet "onnettomuutensa" ihan itse, herjaavat Jumalaa ja väittävät etteivät ole saaneet Häneltä mitään ja miten Jumala suosii ihan muita mutta heitä ei ollenkaan, nyyh.

Jaa. Minusta taas tuntui lopulta vaikeina aikoina että juuri jumalat olivat hylänneet minut. Alkuun rukoilin monta kertaa päivässä mutta kun asiat menivät vaan pahemmaksi, lopetin sen ja päätin etten mitään jumalia tarvi. Rupesin trokaamaan viinaa ja kaljaa, aloin tehdä pimeitä töitä, saattelin iloisia tyttöjä naapurimaista tänne keikoille... Elämä voitti ja löysin hyvän työpaikan ja naisen.

Ja väität Jumalan sinut hyljänneen...

No jos jumala suosii rikollisuutta niin ok. Niinhän se taitaa suosiakin kun maailmanmenoa katselee. Ennen vaikeuksiani olin ns. nuhteeton.