Sain viimeyönä paniikin tulevasta vauvasta, ja tuntui kuin haluaisin perua koko jutun=(
Heräsin yöllä vauvan liikkeisiin ja mietin siinä sitten, ettei niin kauan aikaa enää olekaan synnytykseen(rv 31). Jostain syystä sain hirveän pelkokohtauksen ja paniikin, ja vaikka vauva on suunniteltu ja odotettu, tuntui että nyt ollaan metsään menossa ja pahasti.
Tämä ei edes ole ensimmäinen lapsi, vaan jo neljäs, eli elämän ei niin pahasti luulisi mullistuvan.
Tiedän, että odottavan äidin ajatukset nyt poukkoilevat vuoristorataa, mutta kauhistuin kyllä yöllä hirveästi ajatuksiani " vauvan perumisesta" (ihan kuin se voisi olla mahdollistakaan).
Se paniikki oli kyllä aivan hirveä, enkä haluaisi kokea sitä enää koskaan. Tänä aamuna olo on jo ihan normaali, vauvan potkut tuntuvat ihanasti ja vauva tuntuu hirveän rakkaalta.
Onko muita, jotka panikoivat viime metreillä?
Kommentit (3)
Minä panikoin ihan alkumetreillä! Olen viikolla 7 ja esikoinen on erittäin toivottu. Eilen illalla itkin pahoinvoinnin kourissa ja mietin, että olenko ihan hullu kun olen itseni tällaiseen tilanteeseen tietoisesti laittanut! Olen normaalista tosi järkevä ja rauhallinen ihminen ja olen yllättynyt tällaisesta panikoimisesta.
Yöllähän kaikki asiat tuntuvat suuremmilta ja kamalammilta kuin ne oikeasti ovat. Varsinkin kun herää kesken unien ja päässä alkaa pyöriä kaikenlaisia asioita. Yöllä sitä tuppaa paisuttelemaan ja etsimään asioista aina ne pahimmat puolet. Ja aamulla sitten melkein naurattaa kun muistelee millaista paniikkia päässään kehitteli.
Varmaankin nämä raskausasiat kuuluvat sarjassaan myös näihin asioihin, joista tulee yöllä massiivisen kokoisia. Ja vauvantulo on muutenkin niin iso elämänmuutos (riippumatta siitä onko kyseessä esikoinen vai lisä lapsilukuun), ettei ole mikään ihme sen herättävän paniikinomaisia tunteita. Ehkä sitä vaan ei koskaan ole täysin valmis vauvantuloon, sillä varmasti eteen tulee asioita joihin ei ole osannut varautua. Minusta ainakin tuntuu että panikointi on vain jonkun korkeamman tahon tapa valmistaa meitä äitiyteen. Raskausaikaan mahtuu monenmoisia ajatuksia ja mielialan vaihteluita :)
DreamOne ja nappula rv 33+0
Eilen tulimme neuvolan perhevalmennuksesta ja tuli tunne, että en ole valmis äidiksi. Jotenkin se tunne löi tosi voimakkaasti vasten kasvoja. Veikkaan, että osasyynsa oli väsymyksellä, joka on alhaisen hempan syytä ja kuumuudella ja perjantaina alkava mammalomakin herkistää fiiliksiä.
Ekaa odotellaan, la 16.7.
Viime viikolla käytiin tutustumassa synnystyssairaalaan ja sen jälkeen tuli tunne, että äkkiä vaan vaavi maailmaan ja perhe-elämän alkuun. Eilen tunne oli totaalisen päinvastainen.
Kai tää on normaalia, että tunteet menee laidasta laitaan. Ainakin meillä jotka ekaa odottelemme.