Kuka puolustaisi äitiä?
Leena Sorvalin kirja. Lukekaahan te jotka käytte terapiassa puhumassa tiskivuoroista ja saamattomista farkuista.
Kommentit (2003)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurista ikäluokista suuri osa oon oppimattomia mutta myös osalla jo tutkintoja, vaikkapa Tarja Halonen yms julkisuuden henkilöitä.
Netissä muu numerologiaa ja astrologisia ennustuksia ainakin kaksi n. 50 v naista muun hömppänsä kanssa. Kivien myynti yms. Nämä nousseet facesivuilleni. Riittääkö n 80-vuotiaat naiset pitämään heidät leivän syrjässä?
Mikähän oli tämänkin viestin tarkoitus.
Totta kai suurten ikäluokkien ihmisissä on tutkintoja saaneitakin ja totta kai 50-vuotiaissakin on horoskooppeihin uskovia.
Tällaiset yksittäiset anekdootit vain eivät riitä kumoamaan valtavirran ominaisuuksista tehtyjä väitteitä.
Valtavirtaa oppimaton taikauskoinen suuriin ikäluokkiin kuuluva nainen, väkivaltainen, historian huonoin naissukupolvi.
Miten paljon tuosta valtavirta-käsityksestä johtuu valtavasta harppauksesta jos verrataan 60-lukua jolloin he olivat nuoria aikuisia 90-lukuun jolloin heidän lapsensa, ihan eri aikakauden, olivat nuoria aikuisia.
Tällaiset luulot "historian huonoin naissukupolvi" ovat ainoastaan sinun oman pääsi sisältä, vain mielikuvituksesi muodostamaa kärjistävää olkiukkoa summaten sitä, mitä vihasta ja katkeruudesta puhisten olet tulkinnut keski-ikäisten naisten lapsuudenmuistoista.
Kukaan ei tällaista väitettä ole sinulle takuulla esittänyt, eikä kukaan voisikaan: jokainen kun muistaa historiasta vain pari sukupolvea taaksepäin olevia naisia.
Monesti tuo on vauvalla esitetty, huonoimmat kasvattajat ikinä. Ihan varmasti olet huomannut kun täällä keskusteluja seuraat.
Tässäkin mainittu "tyypilliset suurten ikäluokkien naiset."
Millainen mielestäsi on tyypillinen vaikka 70-luvun nainen?
Katsos, aloittaja-mummo, ei ole olemassakaan mitään tyypillistä 70-luvun naista. Mitä mahdat edes tarkoittaa, 70-luvulla syntynyttä naista?
Me kaikki olemme yksilöitä. Y k s i l ö i t ä.
Ei ole olemassakaan vuosikymmentä, "ajan kuvaa", jonka taakse voisi piiloutua.
Osa meistä onnistuu, osa töppää. Osa kasvaa ihmisinä, osa jämähtää paikalleen toistelemaan aina samaa ja samaa.
Lapset kouluttautuvat, elävät hyvää elämäänsä ammateissaan, miehineen ja lapsineen, ja ehkä heidän elämäänsä ei tosiaan kuulu myrkyllisen mummon surkeus.
Vasta joku kuvaili, en jaksa hakea kommenttia, 70-luvun naisten tyypillisyyden. Vanhempiaan koulutetumpia vaativissa asiantuntijatöissä tai hoitotöissä. Kaikessa?parempia kuin vanhempansa. Vanhat äidit hiljaa.
Onhan tästä tehty tutkimuksia vaikka kuinka paljon. 70-luvun murroksessa vanhemmuus ja äitiys erityisesti muuttui niin, että lapsille jäi aiempaa (ja nykyistä) enemmän hylkäämiskokemuksia ja kasvatustyyli oli omiaan luomaan turvattomuutta.
Miksi tämä pitäisi kieltää? Miksi siitä ei saisi puhua? Ei se ole yksilön syyllistämistä ellei sitä niin ota.Linkkaahan yksi tällainen tutkimus.
Ai niin, et tiedä yhtään
Tiedän aika montakin, mutta tuntuu olevan aika helmiä sioille tilanne.
Jos oikeasti kiinnostaa, aloita Katvala:Missä äiti on?Taitaa olla vähän laajempi väitöskirja kuin vain 40-luvulla syntyneiden äitiydestä.
Ihan taviksena, 40-luvulla syntyneet olivat sukupolvi joka siirtyi laajemmin ansiotyöhön kodin ulkopuolella kun maaseudulta väki lähti.
Yhteiskunnallinen ongelma oli tuolloin päivähoidon laatu. Nyt sitä valvotaan.
Se oli yksi ongelma niin. Miksi asia pitäisi piilottaa?
Niin. Tarkoitatko olevasi kotiäitiyden kannattaja ja syyllistät naisia työssäkäymisestä tyyliin missä äiti, hyljännyt lapset ja on 8 tuntia töissä.
Mitä? Mutta nyt kun kysyit, olen sitä mieltä, että yhteiskunnan pitäisi tukea enemmän sitä, että lapset hoidetaan kotona. En syyllistä, en sano että töissä ei saisi käydä, hyvä että käy, jos se esim. taloudellisesti on välttämätöntä tai jos haluaa.
Sanon, että turvallisemman, läheisemmän ja paremman vuorovaikutuksen kautta lapsi kasvaa myös tunne-elämältään vakaammaksi. Ja 70-luvun murros yhdistettynä huonoon päiväkotisysteemiin nyt vain laittoi tuon koetukselle ja useampi lapsi sai lähtökohtaisesti heikommat eväät.
Ja tämä on ihan tutkimuksissa vahvistettua. Minä en ole yhtäkään tutkimusta asiasta kirjoittanut, joten aika turha on hyppiä silmille.Mutta eikö 70-luvulla syntyneet ole kuitenkin pärjänneet hyvin, (työväenluokkaistenkin lapset), kuten täällä kuvailtiin, hyvin koulutettuina vaativissa asiantuntijatehtävissä, lasten ja puolison kanssa menee hyvin ja mitään mummoja ei haluta nähdä.
Onko sinulle jäänyt jotain hampaankoloon jos olet syntynyt 70-luvulla?
En ole syntynyt 70-luvulla enkä käsitä mistä päättelit, että mulla olisi jotain hampaankolossa. En saa kiinni ajatuksenjuoksustasi sitten lainkaan.
Kerrot niin varmoja mielipiteitä 70-luvun lastenhoidosta ja äideistä ( 40-luvulla syntyneistä) että oletin olevan oma kokemuksesi kun et kerran tutkijakaan.
Mistä siis tiedät että lapsilla turvattomuutta ja mitä nyt luettelitkaan?
Mitä mielipiteitä? 70-luvulla kasvaneiden kokemukset jakautuvat aika pitkälti kahteen leiriin, turvattomuutta ja pelkoa kokeneisiin ja niihin, jotka kokivat yksinolon yms. vapautens. Ja nämä on ihan tutkimuksissa vahvistettuja asioita, ei mielipiteitä.
-eri
Tämä!
Ajalle oli ominaista ettei tunteista puhuttu tai lapsia lohdutettu yhtä herkästi kuin nykyään. Sodan käyneiden vanhempien tai suurten ikäluokkien kasvatusmalli perustui usein suorittamiseen, pärjäämiseen ja auktoriteetin kunnioittamiseen.
Koska molemmat vanhemmat kävivät töissä eikä päivähoito- tai iltapäiväkerhotoimintaa vielä ollut kattavasti, moni pieni koululainen vietti pitkiä iltapäiviä yksin tyhjässä kodissa. Moni koki tämän pelottavana ja turvattomana.
Alkoholinkulutus kasvoi Suomessa rajusti 1970-luvulla keskioluen vapauduttua. Tutkimusten mukaan päihteidenkäyttö näkyi kodeissa avoimemmin, ja myös tupakointi sisätiloissa sekä autoissa oli arkipäivää.
Lasten ruumiillinen kuritus kiellettiin Suomessa lailla vasta vuonna 1984. 1970-luvulla tukkapölly tai piiska olivat vielä yleisesti hyväksyttyjä kasvatuskeinoja.
Ja nämäkö nyt pitää unohtaa, koska niistä puhuminen on syyllistämistä vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurista ikäluokista suuri osa oon oppimattomia mutta myös osalla jo tutkintoja, vaikkapa Tarja Halonen yms julkisuuden henkilöitä.
Netissä muu numerologiaa ja astrologisia ennustuksia ainakin kaksi n. 50 v naista muun hömppänsä kanssa. Kivien myynti yms. Nämä nousseet facesivuilleni. Riittääkö n 80-vuotiaat naiset pitämään heidät leivän syrjässä?
Mikähän oli tämänkin viestin tarkoitus.
Totta kai suurten ikäluokkien ihmisissä on tutkintoja saaneitakin ja totta kai 50-vuotiaissakin on horoskooppeihin uskovia.
Tällaiset yksittäiset anekdootit vain eivät riitä kumoamaan valtavirran ominaisuuksista tehtyjä väitteitä.
Valtavirtaa oppimaton taikauskoinen suuriin ikäluokkiin kuuluva nainen, väkivaltainen, historian huonoin naissukupolvi.
Miten paljon tuosta valtavirta-käsityksestä johtuu valtavasta harppauksesta jos verrataan 60-lukua jolloin he olivat nuoria aikuisia 90-lukuun jolloin heidän lapsensa, ihan eri aikakauden, olivat nuoria aikuisia.
Tällaiset luulot "historian huonoin naissukupolvi" ovat ainoastaan sinun oman pääsi sisältä, vain mielikuvituksesi muodostamaa kärjistävää olkiukkoa summaten sitä, mitä vihasta ja katkeruudesta puhisten olet tulkinnut keski-ikäisten naisten lapsuudenmuistoista.
Kukaan ei tällaista väitettä ole sinulle takuulla esittänyt, eikä kukaan voisikaan: jokainen kun muistaa historiasta vain pari sukupolvea taaksepäin olevia naisia.
Monesti tuo on vauvalla esitetty, huonoimmat kasvattajat ikinä. Ihan varmasti olet huomannut kun täällä keskusteluja seuraat.
Tässäkin mainittu "tyypilliset suurten ikäluokkien naiset."
Millainen mielestäsi on tyypillinen vaikka 70-luvun nainen?
Katsos, aloittaja-mummo, ei ole olemassakaan mitään tyypillistä 70-luvun naista. Mitä mahdat edes tarkoittaa, 70-luvulla syntynyttä naista?
Me kaikki olemme yksilöitä. Y k s i l ö i t ä.
Ei ole olemassakaan vuosikymmentä, "ajan kuvaa", jonka taakse voisi piiloutua.
Osa meistä onnistuu, osa töppää. Osa kasvaa ihmisinä, osa jämähtää paikalleen toistelemaan aina samaa ja samaa.
Lapset kouluttautuvat, elävät hyvää elämäänsä ammateissaan, miehineen ja lapsineen, ja ehkä heidän elämäänsä ei tosiaan kuulu myrkyllisen mummon surkeus.
Vasta joku kuvaili, en jaksa hakea kommenttia, 70-luvun naisten tyypillisyyden. Vanhempiaan koulutetumpia vaativissa asiantuntijatöissä tai hoitotöissä. Kaikessa?parempia kuin vanhempansa. Vanhat äidit hiljaa.
Onhan tästä tehty tutkimuksia vaikka kuinka paljon. 70-luvun murroksessa vanhemmuus ja äitiys erityisesti muuttui niin, että lapsille jäi aiempaa (ja nykyistä) enemmän hylkäämiskokemuksia ja kasvatustyyli oli omiaan luomaan turvattomuutta.
Miksi tämä pitäisi kieltää? Miksi siitä ei saisi puhua? Ei se ole yksilön syyllistämistä ellei sitä niin ota.Linkkaahan yksi tällainen tutkimus.
Ai niin, et tiedä yhtään
Tiedän aika montakin, mutta tuntuu olevan aika helmiä sioille tilanne.
Jos oikeasti kiinnostaa, aloita Katvala:Missä äiti on?Taitaa olla vähän laajempi väitöskirja kuin vain 40-luvulla syntyneiden äitiydestä.
Ihan taviksena, 40-luvulla syntyneet olivat sukupolvi joka siirtyi laajemmin ansiotyöhön kodin ulkopuolella kun maaseudulta väki lähti.
Yhteiskunnallinen ongelma oli tuolloin päivähoidon laatu. Nyt sitä valvotaan.
Se oli yksi ongelma niin. Miksi asia pitäisi piilottaa?
Niin. Tarkoitatko olevasi kotiäitiyden kannattaja ja syyllistät naisia työssäkäymisestä tyyliin missä äiti, hyljännyt lapset ja on 8 tuntia töissä.
Mitä? Mutta nyt kun kysyit, olen sitä mieltä, että yhteiskunnan pitäisi tukea enemmän sitä, että lapset hoidetaan kotona. En syyllistä, en sano että töissä ei saisi käydä, hyvä että käy, jos se esim. taloudellisesti on välttämätöntä tai jos haluaa.
Sanon, että turvallisemman, läheisemmän ja paremman vuorovaikutuksen kautta lapsi kasvaa myös tunne-elämältään vakaammaksi. Ja 70-luvun murros yhdistettynä huonoon päiväkotisysteemiin nyt vain laittoi tuon koetukselle ja useampi lapsi sai lähtökohtaisesti heikommat eväät.
Ja tämä on ihan tutkimuksissa vahvistettua. Minä en ole yhtäkään tutkimusta asiasta kirjoittanut, joten aika turha on hyppiä silmille.Mutta eikö 70-luvulla syntyneet ole kuitenkin pärjänneet hyvin, (työväenluokkaistenkin lapset), kuten täällä kuvailtiin, hyvin koulutettuina vaativissa asiantuntijatehtävissä, lasten ja puolison kanssa menee hyvin ja mitään mummoja ei haluta nähdä.
Onko sinulle jäänyt jotain hampaankoloon jos olet syntynyt 70-luvulla?
Onko sulla jokin pakkomielle hakea väkisin vastakkainasettelua ja hampaankoloja omaa mielikuvitustasi ja tahallista provosointia (sekä jostain muualta napsittuja viestejä) käyttäen?
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurista ikäluokista suuri osa oon oppimattomia mutta myös osalla jo tutkintoja, vaikkapa Tarja Halonen yms julkisuuden henkilöitä.
Netissä muu numerologiaa ja astrologisia ennustuksia ainakin kaksi n. 50 v naista muun hömppänsä kanssa. Kivien myynti yms. Nämä nousseet facesivuilleni. Riittääkö n 80-vuotiaat naiset pitämään heidät leivän syrjässä?
Mikähän oli tämänkin viestin tarkoitus.
Totta kai suurten ikäluokkien ihmisissä on tutkintoja saaneitakin ja totta kai 50-vuotiaissakin on horoskooppeihin uskovia.
Tällaiset yksittäiset anekdootit vain eivät riitä kumoamaan valtavirran ominaisuuksista tehtyjä väitteitä.
Valtavirtaa oppimaton taikauskoinen suuriin ikäluokkiin kuuluva nainen, väkivaltainen, historian huonoin naissukupolvi.
Miten paljon tuosta valtavirta-käsityksestä johtuu valtavasta harppauksesta jos verrataan 60-lukua jolloin he olivat nuoria aikuisia 90-lukuun jolloin heidän lapsensa, ihan eri aikakauden, olivat nuoria aikuisia.
Tällaiset luulot "historian huonoin naissukupolvi" ovat ainoastaan sinun oman pääsi sisältä, vain mielikuvituksesi muodostamaa kärjistävää olkiukkoa summaten sitä, mitä vihasta ja katkeruudesta puhisten olet tulkinnut keski-ikäisten naisten lapsuudenmuistoista.
Kukaan ei tällaista väitettä ole sinulle takuulla esittänyt, eikä kukaan voisikaan: jokainen kun muistaa historiasta vain pari sukupolvea taaksepäin olevia naisia.
Monesti tuo on vauvalla esitetty, huonoimmat kasvattajat ikinä. Ihan varmasti olet huomannut kun täällä keskusteluja seuraat.
Tässäkin mainittu "tyypilliset suurten ikäluokkien naiset."
Millainen mielestäsi on tyypillinen vaikka 70-luvun nainen?
Katsos, aloittaja-mummo, ei ole olemassakaan mitään tyypillistä 70-luvun naista. Mitä mahdat edes tarkoittaa, 70-luvulla syntynyttä naista?
Me kaikki olemme yksilöitä. Y k s i l ö i t ä.
Ei ole olemassakaan vuosikymmentä, "ajan kuvaa", jonka taakse voisi piiloutua.
Osa meistä onnistuu, osa töppää. Osa kasvaa ihmisinä, osa jämähtää paikalleen toistelemaan aina samaa ja samaa.
Lapset kouluttautuvat, elävät hyvää elämäänsä ammateissaan, miehineen ja lapsineen, ja ehkä heidän elämäänsä ei tosiaan kuulu myrkyllisen mummon surkeus.
Vasta joku kuvaili, en jaksa hakea kommenttia, 70-luvun naisten tyypillisyyden. Vanhempiaan koulutetumpia vaativissa asiantuntijatöissä tai hoitotöissä. Kaikessa?parempia kuin vanhempansa. Vanhat äidit hiljaa.
Onhan tästä tehty tutkimuksia vaikka kuinka paljon. 70-luvun murroksessa vanhemmuus ja äitiys erityisesti muuttui niin, että lapsille jäi aiempaa (ja nykyistä) enemmän hylkäämiskokemuksia ja kasvatustyyli oli omiaan luomaan turvattomuutta.
Miksi tämä pitäisi kieltää? Miksi siitä ei saisi puhua? Ei se ole yksilön syyllistämistä ellei sitä niin ota.Linkkaahan yksi tällainen tutkimus.
Ai niin, et tiedä yhtään
Tiedän aika montakin, mutta tuntuu olevan aika helmiä sioille tilanne.
Jos oikeasti kiinnostaa, aloita Katvala:Missä äiti on?Taitaa olla vähän laajempi väitöskirja kuin vain 40-luvulla syntyneiden äitiydestä.
Ihan taviksena, 40-luvulla syntyneet olivat sukupolvi joka siirtyi laajemmin ansiotyöhön kodin ulkopuolella kun maaseudulta väki lähti.
Yhteiskunnallinen ongelma oli tuolloin päivähoidon laatu. Nyt sitä valvotaan.
Se oli yksi ongelma niin. Miksi asia pitäisi piilottaa?
Niin. Tarkoitatko olevasi kotiäitiyden kannattaja ja syyllistät naisia työssäkäymisestä tyyliin missä äiti, hyljännyt lapset ja on 8 tuntia töissä.
Mitä? Mutta nyt kun kysyit, olen sitä mieltä, että yhteiskunnan pitäisi tukea enemmän sitä, että lapset hoidetaan kotona. En syyllistä, en sano että töissä ei saisi käydä, hyvä että käy, jos se esim. taloudellisesti on välttämätöntä tai jos haluaa.
Sanon, että turvallisemman, läheisemmän ja paremman vuorovaikutuksen kautta lapsi kasvaa myös tunne-elämältään vakaammaksi. Ja 70-luvun murros yhdistettynä huonoon päiväkotisysteemiin nyt vain laittoi tuon koetukselle ja useampi lapsi sai lähtökohtaisesti heikommat eväät.
Ja tämä on ihan tutkimuksissa vahvistettua. Minä en ole yhtäkään tutkimusta asiasta kirjoittanut, joten aika turha on hyppiä silmille.Mutta eikö 70-luvulla syntyneet ole kuitenkin pärjänneet hyvin, (työväenluokkaistenkin lapset), kuten täällä kuvailtiin, hyvin koulutettuina vaativissa asiantuntijatehtävissä, lasten ja puolison kanssa menee hyvin ja mitään mummoja ei haluta nähdä.
Onko sinulle jäänyt jotain hampaankoloon jos olet syntynyt 70-luvulla?
En ole syntynyt 70-luvulla enkä käsitä mistä päättelit, että mulla olisi jotain hampaankolossa. En saa kiinni ajatuksenjuoksustasi sitten lainkaan.
Kerrot niin varmoja mielipiteitä 70-luvun lastenhoidosta ja äideistä ( 40-luvulla syntyneistä) että oletin olevan oma kokemuksesi kun et kerran tutkijakaan.
Mistä siis tiedät että lapsilla turvattomuutta ja mitä nyt luettelitkaan?
Mitä mielipiteitä? 70-luvulla kasvaneiden kokemukset jakautuvat aika pitkälti kahteen leiriin, turvattomuutta ja pelkoa kokeneisiin ja niihin, jotka kokivat yksinolon yms. vapautens. Ja nämä on ihan tutkimuksissa vahvistettuja asioita, ei mielipiteitä.
-eri
Ja muilla vuoskymmenillä ei?
Tyttäreni oli kotona äitiysloman ajan. Syksyllä meni srk:n kerhoon, joulun alla täytti neljä.
Kerhoon tuli toinen samanikäinen tyttö. Aina kotihoidossa ollut, vanhempiensa ainoa lapsi, silmäterä, jolla ei varmaan ikinä edes oltu ääntä korotettu. ( tytöistä tuli kaverit joten tiedän).
Varmaan tämä tyttö koki turvattomuuden tunnetta kun sysäistiin pois kotoa kahdeksi tunniksi. Oma tyttö kertoi että Sini itkee koko ajan vaikka äitinsä istuu eteisessä.
Tämä sattui tuoreemmilla vuoskymmenillä, kuitenkin tytöt nyt yli 20.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurista ikäluokista suuri osa oon oppimattomia mutta myös osalla jo tutkintoja, vaikkapa Tarja Halonen yms julkisuuden henkilöitä.
Netissä muu numerologiaa ja astrologisia ennustuksia ainakin kaksi n. 50 v naista muun hömppänsä kanssa. Kivien myynti yms. Nämä nousseet facesivuilleni. Riittääkö n 80-vuotiaat naiset pitämään heidät leivän syrjässä?
Mikähän oli tämänkin viestin tarkoitus.
Totta kai suurten ikäluokkien ihmisissä on tutkintoja saaneitakin ja totta kai 50-vuotiaissakin on horoskooppeihin uskovia.
Tällaiset yksittäiset anekdootit vain eivät riitä kumoamaan valtavirran ominaisuuksista tehtyjä väitteitä.
Valtavirtaa oppimaton taikauskoinen suuriin ikäluokkiin kuuluva nainen, väkivaltainen, historian huonoin naissukupolvi.
Miten paljon tuosta valtavirta-käsityksestä johtuu valtavasta harppauksesta jos verrataan 60-lukua jolloin he olivat nuoria aikuisia 90-lukuun jolloin heidän lapsensa, ihan eri aikakauden, olivat nuoria aikuisia.
Tällaiset luulot "historian huonoin naissukupolvi" ovat ainoastaan sinun oman pääsi sisältä, vain mielikuvituksesi muodostamaa kärjistävää olkiukkoa summaten sitä, mitä vihasta ja katkeruudesta puhisten olet tulkinnut keski-ikäisten naisten lapsuudenmuistoista.
Kukaan ei tällaista väitettä ole sinulle takuulla esittänyt, eikä kukaan voisikaan: jokainen kun muistaa historiasta vain pari sukupolvea taaksepäin olevia naisia.
Monesti tuo on vauvalla esitetty, huonoimmat kasvattajat ikinä. Ihan varmasti olet huomannut kun täällä keskusteluja seuraat.
Tässäkin mainittu "tyypilliset suurten ikäluokkien naiset."
Millainen mielestäsi on tyypillinen vaikka 70-luvun nainen?
Katsos, aloittaja-mummo, ei ole olemassakaan mitään tyypillistä 70-luvun naista. Mitä mahdat edes tarkoittaa, 70-luvulla syntynyttä naista?
Me kaikki olemme yksilöitä. Y k s i l ö i t ä.
Ei ole olemassakaan vuosikymmentä, "ajan kuvaa", jonka taakse voisi piiloutua.
Osa meistä onnistuu, osa töppää. Osa kasvaa ihmisinä, osa jämähtää paikalleen toistelemaan aina samaa ja samaa.
Lapset kouluttautuvat, elävät hyvää elämäänsä ammateissaan, miehineen ja lapsineen, ja ehkä heidän elämäänsä ei tosiaan kuulu myrkyllisen mummon surkeus.
Vasta joku kuvaili, en jaksa hakea kommenttia, 70-luvun naisten tyypillisyyden. Vanhempiaan koulutetumpia vaativissa asiantuntijatöissä tai hoitotöissä. Kaikessa?parempia kuin vanhempansa. Vanhat äidit hiljaa.
Onhan tästä tehty tutkimuksia vaikka kuinka paljon. 70-luvun murroksessa vanhemmuus ja äitiys erityisesti muuttui niin, että lapsille jäi aiempaa (ja nykyistä) enemmän hylkäämiskokemuksia ja kasvatustyyli oli omiaan luomaan turvattomuutta.
Miksi tämä pitäisi kieltää? Miksi siitä ei saisi puhua? Ei se ole yksilön syyllistämistä ellei sitä niin ota.Linkkaahan yksi tällainen tutkimus.
Ai niin, et tiedä yhtään
Tiedän aika montakin, mutta tuntuu olevan aika helmiä sioille tilanne.
Jos oikeasti kiinnostaa, aloita Katvala:Missä äiti on?Taitaa olla vähän laajempi väitöskirja kuin vain 40-luvulla syntyneiden äitiydestä.
Ihan taviksena, 40-luvulla syntyneet olivat sukupolvi joka siirtyi laajemmin ansiotyöhön kodin ulkopuolella kun maaseudulta väki lähti.
Yhteiskunnallinen ongelma oli tuolloin päivähoidon laatu. Nyt sitä valvotaan.
Se oli yksi ongelma niin. Miksi asia pitäisi piilottaa?
Niin. Tarkoitatko olevasi kotiäitiyden kannattaja ja syyllistät naisia työssäkäymisestä tyyliin missä äiti, hyljännyt lapset ja on 8 tuntia töissä.
Mitä? Mutta nyt kun kysyit, olen sitä mieltä, että yhteiskunnan pitäisi tukea enemmän sitä, että lapset hoidetaan kotona. En syyllistä, en sano että töissä ei saisi käydä, hyvä että käy, jos se esim. taloudellisesti on välttämätöntä tai jos haluaa.
Sanon, että turvallisemman, läheisemmän ja paremman vuorovaikutuksen kautta lapsi kasvaa myös tunne-elämältään vakaammaksi. Ja 70-luvun murros yhdistettynä huonoon päiväkotisysteemiin nyt vain laittoi tuon koetukselle ja useampi lapsi sai lähtökohtaisesti heikommat eväät.
Ja tämä on ihan tutkimuksissa vahvistettua. Minä en ole yhtäkään tutkimusta asiasta kirjoittanut, joten aika turha on hyppiä silmille.Mutta eikö 70-luvulla syntyneet ole kuitenkin pärjänneet hyvin, (työväenluokkaistenkin lapset), kuten täällä kuvailtiin, hyvin koulutettuina vaativissa asiantuntijatehtävissä, lasten ja puolison kanssa menee hyvin ja mitään mummoja ei haluta nähdä.
Onko sinulle jäänyt jotain hampaankoloon jos olet syntynyt 70-luvulla?
Onko sulla jokin pakkomielle hakea väkisin vastakkainasettelua ja hampaankoloja omaa mielikuvitustasi ja tahallista provosointia (sekä jostain muualta napsittuja viestejä) käyttäen?
-eri
Ihan tästä keskustelusta. Kai tämä kokonaisuus vielä kaikilla hallussa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurista ikäluokista suuri osa oon oppimattomia mutta myös osalla jo tutkintoja, vaikkapa Tarja Halonen yms julkisuuden henkilöitä.
Netissä muu numerologiaa ja astrologisia ennustuksia ainakin kaksi n. 50 v naista muun hömppänsä kanssa. Kivien myynti yms. Nämä nousseet facesivuilleni. Riittääkö n 80-vuotiaat naiset pitämään heidät leivän syrjässä?
Mikähän oli tämänkin viestin tarkoitus.
Totta kai suurten ikäluokkien ihmisissä on tutkintoja saaneitakin ja totta kai 50-vuotiaissakin on horoskooppeihin uskovia.
Tällaiset yksittäiset anekdootit vain eivät riitä kumoamaan valtavirran ominaisuuksista tehtyjä väitteitä.
Valtavirtaa oppimaton taikauskoinen suuriin ikäluokkiin kuuluva nainen, väkivaltainen, historian huonoin naissukupolvi.
Miten paljon tuosta valtavirta-käsityksestä johtuu valtavasta harppauksesta jos verrataan 60-lukua jolloin he olivat nuoria aikuisia 90-lukuun jolloin heidän lapsensa, ihan eri aikakauden, olivat nuoria aikuisia.
Tällaiset luulot "historian huonoin naissukupolvi" ovat ainoastaan sinun oman pääsi sisältä, vain mielikuvituksesi muodostamaa kärjistävää olkiukkoa summaten sitä, mitä vihasta ja katkeruudesta puhisten olet tulkinnut keski-ikäisten naisten lapsuudenmuistoista.
Kukaan ei tällaista väitettä ole sinulle takuulla esittänyt, eikä kukaan voisikaan: jokainen kun muistaa historiasta vain pari sukupolvea taaksepäin olevia naisia.
Monesti tuo on vauvalla esitetty, huonoimmat kasvattajat ikinä. Ihan varmasti olet huomannut kun täällä keskusteluja seuraat.
Tässäkin mainittu "tyypilliset suurten ikäluokkien naiset."
Millainen mielestäsi on tyypillinen vaikka 70-luvun nainen?
Katsos, aloittaja-mummo, ei ole olemassakaan mitään tyypillistä 70-luvun naista. Mitä mahdat edes tarkoittaa, 70-luvulla syntynyttä naista?
Me kaikki olemme yksilöitä. Y k s i l ö i t ä.
Ei ole olemassakaan vuosikymmentä, "ajan kuvaa", jonka taakse voisi piiloutua.
Osa meistä onnistuu, osa töppää. Osa kasvaa ihmisinä, osa jämähtää paikalleen toistelemaan aina samaa ja samaa.
Lapset kouluttautuvat, elävät hyvää elämäänsä ammateissaan, miehineen ja lapsineen, ja ehkä heidän elämäänsä ei tosiaan kuulu myrkyllisen mummon surkeus.
Vasta joku kuvaili, en jaksa hakea kommenttia, 70-luvun naisten tyypillisyyden. Vanhempiaan koulutetumpia vaativissa asiantuntijatöissä tai hoitotöissä. Kaikessa?parempia kuin vanhempansa. Vanhat äidit hiljaa.
Onhan tästä tehty tutkimuksia vaikka kuinka paljon. 70-luvun murroksessa vanhemmuus ja äitiys erityisesti muuttui niin, että lapsille jäi aiempaa (ja nykyistä) enemmän hylkäämiskokemuksia ja kasvatustyyli oli omiaan luomaan turvattomuutta.
Miksi tämä pitäisi kieltää? Miksi siitä ei saisi puhua? Ei se ole yksilön syyllistämistä ellei sitä niin ota.Linkkaahan yksi tällainen tutkimus.
Ai niin, et tiedä yhtään
Tiedän aika montakin, mutta tuntuu olevan aika helmiä sioille tilanne.
Jos oikeasti kiinnostaa, aloita Katvala:Missä äiti on?Taitaa olla vähän laajempi väitöskirja kuin vain 40-luvulla syntyneiden äitiydestä.
Ihan taviksena, 40-luvulla syntyneet olivat sukupolvi joka siirtyi laajemmin ansiotyöhön kodin ulkopuolella kun maaseudulta väki lähti.
Yhteiskunnallinen ongelma oli tuolloin päivähoidon laatu. Nyt sitä valvotaan.
Se oli yksi ongelma niin. Miksi asia pitäisi piilottaa?
Niin. Tarkoitatko olevasi kotiäitiyden kannattaja ja syyllistät naisia työssäkäymisestä tyyliin missä äiti, hyljännyt lapset ja on 8 tuntia töissä.
Mitä? Mutta nyt kun kysyit, olen sitä mieltä, että yhteiskunnan pitäisi tukea enemmän sitä, että lapset hoidetaan kotona. En syyllistä, en sano että töissä ei saisi käydä, hyvä että käy, jos se esim. taloudellisesti on välttämätöntä tai jos haluaa.
Sanon, että turvallisemman, läheisemmän ja paremman vuorovaikutuksen kautta lapsi kasvaa myös tunne-elämältään vakaammaksi. Ja 70-luvun murros yhdistettynä huonoon päiväkotisysteemiin nyt vain laittoi tuon koetukselle ja useampi lapsi sai lähtökohtaisesti heikommat eväät.
Ja tämä on ihan tutkimuksissa vahvistettua. Minä en ole yhtäkään tutkimusta asiasta kirjoittanut, joten aika turha on hyppiä silmille.Mutta eikö 70-luvulla syntyneet ole kuitenkin pärjänneet hyvin, (työväenluokkaistenkin lapset), kuten täällä kuvailtiin, hyvin koulutettuina vaativissa asiantuntijatehtävissä, lasten ja puolison kanssa menee hyvin ja mitään mummoja ei haluta nähdä.
Onko sinulle jäänyt jotain hampaankoloon jos olet syntynyt 70-luvulla?
Onko sulla jokin pakkomielle hakea väkisin vastakkainasettelua ja hampaankoloja omaa mielikuvitustasi ja tahallista provosointia (sekä jostain muualta napsittuja viestejä) käyttäen?
-eri
Ihan tästä keskustelusta. Kai tämä kokonaisuus vielä kaikilla hallussa?
Sulla ei ole homma hallussa kun vänkäät ja personoit ja selittelet ja keksit mitä vain saadaksesi oksennettua ajatuksesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurista ikäluokista suuri osa oon oppimattomia mutta myös osalla jo tutkintoja, vaikkapa Tarja Halonen yms julkisuuden henkilöitä.
Netissä muu numerologiaa ja astrologisia ennustuksia ainakin kaksi n. 50 v naista muun hömppänsä kanssa. Kivien myynti yms. Nämä nousseet facesivuilleni. Riittääkö n 80-vuotiaat naiset pitämään heidät leivän syrjässä?
Mikähän oli tämänkin viestin tarkoitus.
Totta kai suurten ikäluokkien ihmisissä on tutkintoja saaneitakin ja totta kai 50-vuotiaissakin on horoskooppeihin uskovia.
Tällaiset yksittäiset anekdootit vain eivät riitä kumoamaan valtavirran ominaisuuksista tehtyjä väitteitä.
Valtavirtaa oppimaton taikauskoinen suuriin ikäluokkiin kuuluva nainen, väkivaltainen, historian huonoin naissukupolvi.
Miten paljon tuosta valtavirta-käsityksestä johtuu valtavasta harppauksesta jos verrataan 60-lukua jolloin he olivat nuoria aikuisia 90-lukuun jolloin heidän lapsensa, ihan eri aikakauden, olivat nuoria aikuisia.
Tällaiset luulot "historian huonoin naissukupolvi" ovat ainoastaan sinun oman pääsi sisältä, vain mielikuvituksesi muodostamaa kärjistävää olkiukkoa summaten sitä, mitä vihasta ja katkeruudesta puhisten olet tulkinnut keski-ikäisten naisten lapsuudenmuistoista.
Kukaan ei tällaista väitettä ole sinulle takuulla esittänyt, eikä kukaan voisikaan: jokainen kun muistaa historiasta vain pari sukupolvea taaksepäin olevia naisia.
Monesti tuo on vauvalla esitetty, huonoimmat kasvattajat ikinä. Ihan varmasti olet huomannut kun täällä keskusteluja seuraat.
Tässäkin mainittu "tyypilliset suurten ikäluokkien naiset."
Millainen mielestäsi on tyypillinen vaikka 70-luvun nainen?
Katsos, aloittaja-mummo, ei ole olemassakaan mitään tyypillistä 70-luvun naista. Mitä mahdat edes tarkoittaa, 70-luvulla syntynyttä naista?
Me kaikki olemme yksilöitä. Y k s i l ö i t ä.
Ei ole olemassakaan vuosikymmentä, "ajan kuvaa", jonka taakse voisi piiloutua.
Osa meistä onnistuu, osa töppää. Osa kasvaa ihmisinä, osa jämähtää paikalleen toistelemaan aina samaa ja samaa.
Lapset kouluttautuvat, elävät hyvää elämäänsä ammateissaan, miehineen ja lapsineen, ja ehkä heidän elämäänsä ei tosiaan kuulu myrkyllisen mummon surkeus.
Vasta joku kuvaili, en jaksa hakea kommenttia, 70-luvun naisten tyypillisyyden. Vanhempiaan koulutetumpia vaativissa asiantuntijatöissä tai hoitotöissä. Kaikessa?parempia kuin vanhempansa. Vanhat äidit hiljaa.
Onhan tästä tehty tutkimuksia vaikka kuinka paljon. 70-luvun murroksessa vanhemmuus ja äitiys erityisesti muuttui niin, että lapsille jäi aiempaa (ja nykyistä) enemmän hylkäämiskokemuksia ja kasvatustyyli oli omiaan luomaan turvattomuutta.
Miksi tämä pitäisi kieltää? Miksi siitä ei saisi puhua? Ei se ole yksilön syyllistämistä ellei sitä niin ota.Linkkaahan yksi tällainen tutkimus.
Ai niin, et tiedä yhtään
Tiedän aika montakin, mutta tuntuu olevan aika helmiä sioille tilanne.
Jos oikeasti kiinnostaa, aloita Katvala:Missä äiti on?Taitaa olla vähän laajempi väitöskirja kuin vain 40-luvulla syntyneiden äitiydestä.
Ihan taviksena, 40-luvulla syntyneet olivat sukupolvi joka siirtyi laajemmin ansiotyöhön kodin ulkopuolella kun maaseudulta väki lähti.
Yhteiskunnallinen ongelma oli tuolloin päivähoidon laatu. Nyt sitä valvotaan.
Se oli yksi ongelma niin. Miksi asia pitäisi piilottaa?
Niin. Tarkoitatko olevasi kotiäitiyden kannattaja ja syyllistät naisia työssäkäymisestä tyyliin missä äiti, hyljännyt lapset ja on 8 tuntia töissä.
Mitä? Mutta nyt kun kysyit, olen sitä mieltä, että yhteiskunnan pitäisi tukea enemmän sitä, että lapset hoidetaan kotona. En syyllistä, en sano että töissä ei saisi käydä, hyvä että käy, jos se esim. taloudellisesti on välttämätöntä tai jos haluaa.
Sanon, että turvallisemman, läheisemmän ja paremman vuorovaikutuksen kautta lapsi kasvaa myös tunne-elämältään vakaammaksi. Ja 70-luvun murros yhdistettynä huonoon päiväkotisysteemiin nyt vain laittoi tuon koetukselle ja useampi lapsi sai lähtökohtaisesti heikommat eväät.
Ja tämä on ihan tutkimuksissa vahvistettua. Minä en ole yhtäkään tutkimusta asiasta kirjoittanut, joten aika turha on hyppiä silmille.Mutta eikö 70-luvulla syntyneet ole kuitenkin pärjänneet hyvin, (työväenluokkaistenkin lapset), kuten täällä kuvailtiin, hyvin koulutettuina vaativissa asiantuntijatehtävissä, lasten ja puolison kanssa menee hyvin ja mitään mummoja ei haluta nähdä.
Onko sinulle jäänyt jotain hampaankoloon jos olet syntynyt 70-luvulla?
En ole syntynyt 70-luvulla enkä käsitä mistä päättelit, että mulla olisi jotain hampaankolossa. En saa kiinni ajatuksenjuoksustasi sitten lainkaan.
Kerrot niin varmoja mielipiteitä 70-luvun lastenhoidosta ja äideistä ( 40-luvulla syntyneistä) että oletin olevan oma kokemuksesi kun et kerran tutkijakaan.
Mistä siis tiedät että lapsilla turvattomuutta ja mitä nyt luettelitkaan?
Mitä mielipiteitä? 70-luvulla kasvaneiden kokemukset jakautuvat aika pitkälti kahteen leiriin, turvattomuutta ja pelkoa kokeneisiin ja niihin, jotka kokivat yksinolon yms. vapautens. Ja nämä on ihan tutkimuksissa vahvistettuja asioita, ei mielipiteitä.
-eri
Tämä!
Ajalle oli ominaista ettei tunteista puhuttu tai lapsia lohdutettu yhtä herkästi kuin nykyään. Sodan käyneiden vanhempien tai suurten ikäluokkien kasvatusmalli perustui usein suorittamiseen, pärjäämiseen ja auktoriteetin kunnioittamiseen.
Koska molemmat vanhemmat kävivät töissä eikä päivähoito- tai iltapäiväkerhotoimintaa vielä ollut kattavasti, moni pieni koululainen vietti pitkiä iltapäiviä yksin tyhjässä kodissa. Moni koki tämän pelottavana ja turvattomana.
Alkoholinkulutus kasvoi Suomessa rajusti 1970-luvulla keskioluen vapauduttua. Tutkimusten mukaan päihteidenkäyttö näkyi kodeissa avoimemmin, ja myös tupakointi sisätiloissa sekä autoissa oli arkipäivää.
Lasten ruumiillinen kuritus kiellettiin Suomessa lailla vasta vuonna 1984. 1970-luvulla tukkapölly tai piiska olivat vielä yleisesti hyväksyttyjä kasvatuskeinoja.
Ja nämäkö nyt pitää unohtaa, koska niistä puhuminen on syyllistämistä vai?
Nyt on hyvin kun lapset pääsevät jopa maksutta varhaiskasvatukseen ja äiditkin saavat viettää rentouttavia lapsivapaita päiviä jos eivät käy töissäkään.
Se on hyvä kun lapsiperheillä on nyt asiat hyvin. Jos ei hyvä hallituksemme tiristä niitäkin pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä miten joku keski-ikäinen on jäänyt niin äitiriippuvaiseksi että vielä siinä iässä suuttuu äitinsä jostain turhanpäiväisyydestä tyyliin oletko jo vaihtanut jouluverhot? Tai pärjäähän se Siru lukiossa?
Että ihan sairastuu.
No eihän se tytär niistä sairastukaan, mutta tuo on vain jatkumoa siitä kokemuksesta, että vieläkin vaikka tytär on jo aikuinen, äitinsä puuttuu elämään verhoista lähtien. Ja jos tytär on tajunnut miten kontrolloiva äitinsä on ollut aina, nuo nostavat vihan pintaan. Mikä siinä on, että sen äidin pitää uhriutua ja puolustautua?
Minun äitini ei ollut kontrolloiva, eikä aiheuttanut suoraan traumaa, vaan hän eli itse suhteessa, jossa mies oli kontrolloiva. Kun hän sitä oireili meille aikuisille lapsille ja itki jne., sanoin hänelle, että ymmärrätkö että me elimme sitä todellisuutta lapsina myös. Koska hän ei ole martyyri, hän tajusi, että hyvän tähen, minähän en ole osannut teitä suojella kun mulla oli paha olla. Siinä se, jaettu traumakokemus ja puhdistavaa. Siitä on pikkasen helpompi lähteä tervehtymään kuin siitä, että äiti saa itkupotkuraivarit ja pyrkii selittämään pois tyttärensä kokemuksen jollain sairaalla ”mutku minä”-puolustuksella.Eli siis kuten kirjassa ilmeisesti kerrotaan tyttäret eivät jätä äitiään rauhaan vaan syyttelevät häntä jotta terapeuttikin sanoi että sinun syysi että voin vaihdevuosissa huonosti.
Kirjaselostuksista olen juuri tästä kirjailijan kertovan. Hoidettava ja terapeutti etsivät syntipukin äidistä joka ei tietenkään saa omaa kertomustaan kertoa. Tytär ei kuuntele eikä ymmärrä äitiään eikä sitä miksi elämä oli niinkuin oli silloin 40 vuotta sitten.
Hyvähän se on jos hoidettava saa mielenrauhan. Äidit, suurin osa, kestää sen hylkäämisen ja lakkaa toivomasta yhteydenpitoa. Ehkä laittavat joulukortin jos ei tule raivoa takaisin ja lähestymiskieltoa, ehkä lapsenlapsellekin synttärikortin jos uskaltavat.
Äidin ja tyttären kokemukset eivät ole mitenkään tasavertaiset. Äiti on ollut aikuinen koko ajan, hänellä on voinut olla ja useilla on ollutkin aidosti vaikeaa ja rankkaa mutta hänellä on silti ollut aikuisena ihmisenä kiistatta enemmän resursseja käsitellä asioita sekä hakea apua jos/kun on ollut ongelmia - oikeastaan se on vanhemman velvollisuuskin jos ei pärjää. Lapsi on ollut suojaton ja vasta kehittyvä ja kaikki mitä perheessä suhteessa häneen tai vanhempien välillä tapahtuu on muokannut hänen kehitystään, itsetuntoaan, hermostoaan ja käsitystään ihmissuhteista. Sen vuoksi on kohtuutonta, että lapsen aikuistuttua vielä oletetaan että äidin valitellessa omaa traumaansa, lapsen trauma mitätöidään peräänkuuluttamalla jälleen ymmärrystä sille äidille joka voisi edelleen hakea apua itselleen ammattilaisilta, eikä lapsiltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurista ikäluokista suuri osa oon oppimattomia mutta myös osalla jo tutkintoja, vaikkapa Tarja Halonen yms julkisuuden henkilöitä.
Netissä muu numerologiaa ja astrologisia ennustuksia ainakin kaksi n. 50 v naista muun hömppänsä kanssa. Kivien myynti yms. Nämä nousseet facesivuilleni. Riittääkö n 80-vuotiaat naiset pitämään heidät leivän syrjässä?
Mikähän oli tämänkin viestin tarkoitus.
Totta kai suurten ikäluokkien ihmisissä on tutkintoja saaneitakin ja totta kai 50-vuotiaissakin on horoskooppeihin uskovia.
Tällaiset yksittäiset anekdootit vain eivät riitä kumoamaan valtavirran ominaisuuksista tehtyjä väitteitä.
Valtavirtaa oppimaton taikauskoinen suuriin ikäluokkiin kuuluva nainen, väkivaltainen, historian huonoin naissukupolvi.
Miten paljon tuosta valtavirta-käsityksestä johtuu valtavasta harppauksesta jos verrataan 60-lukua jolloin he olivat nuoria aikuisia 90-lukuun jolloin heidän lapsensa, ihan eri aikakauden, olivat nuoria aikuisia.
Tällaiset luulot "historian huonoin naissukupolvi" ovat ainoastaan sinun oman pääsi sisältä, vain mielikuvituksesi muodostamaa kärjistävää olkiukkoa summaten sitä, mitä vihasta ja katkeruudesta puhisten olet tulkinnut keski-ikäisten naisten lapsuudenmuistoista.
Kukaan ei tällaista väitettä ole sinulle takuulla esittänyt, eikä kukaan voisikaan: jokainen kun muistaa historiasta vain pari sukupolvea taaksepäin olevia naisia.
Monesti tuo on vauvalla esitetty, huonoimmat kasvattajat ikinä. Ihan varmasti olet huomannut kun täällä keskusteluja seuraat.
Tässäkin mainittu "tyypilliset suurten ikäluokkien naiset."
Millainen mielestäsi on tyypillinen vaikka 70-luvun nainen?
Katsos, aloittaja-mummo, ei ole olemassakaan mitään tyypillistä 70-luvun naista. Mitä mahdat edes tarkoittaa, 70-luvulla syntynyttä naista?
Me kaikki olemme yksilöitä. Y k s i l ö i t ä.
Ei ole olemassakaan vuosikymmentä, "ajan kuvaa", jonka taakse voisi piiloutua.
Osa meistä onnistuu, osa töppää. Osa kasvaa ihmisinä, osa jämähtää paikalleen toistelemaan aina samaa ja samaa.
Lapset kouluttautuvat, elävät hyvää elämäänsä ammateissaan, miehineen ja lapsineen, ja ehkä heidän elämäänsä ei tosiaan kuulu myrkyllisen mummon surkeus.
Vasta joku kuvaili, en jaksa hakea kommenttia, 70-luvun naisten tyypillisyyden. Vanhempiaan koulutetumpia vaativissa asiantuntijatöissä tai hoitotöissä. Kaikessa?parempia kuin vanhempansa. Vanhat äidit hiljaa.
Onhan tästä tehty tutkimuksia vaikka kuinka paljon. 70-luvun murroksessa vanhemmuus ja äitiys erityisesti muuttui niin, että lapsille jäi aiempaa (ja nykyistä) enemmän hylkäämiskokemuksia ja kasvatustyyli oli omiaan luomaan turvattomuutta.
Miksi tämä pitäisi kieltää? Miksi siitä ei saisi puhua? Ei se ole yksilön syyllistämistä ellei sitä niin ota.Linkkaahan yksi tällainen tutkimus.
Ai niin, et tiedä yhtään
Tiedän aika montakin, mutta tuntuu olevan aika helmiä sioille tilanne.
Jos oikeasti kiinnostaa, aloita Katvala:Missä äiti on?Taitaa olla vähän laajempi väitöskirja kuin vain 40-luvulla syntyneiden äitiydestä.
Ihan taviksena, 40-luvulla syntyneet olivat sukupolvi joka siirtyi laajemmin ansiotyöhön kodin ulkopuolella kun maaseudulta väki lähti.
Yhteiskunnallinen ongelma oli tuolloin päivähoidon laatu. Nyt sitä valvotaan.
Se oli yksi ongelma niin. Miksi asia pitäisi piilottaa?
Niin. Tarkoitatko olevasi kotiäitiyden kannattaja ja syyllistät naisia työssäkäymisestä tyyliin missä äiti, hyljännyt lapset ja on 8 tuntia töissä.
Mitä? Mutta nyt kun kysyit, olen sitä mieltä, että yhteiskunnan pitäisi tukea enemmän sitä, että lapset hoidetaan kotona. En syyllistä, en sano että töissä ei saisi käydä, hyvä että käy, jos se esim. taloudellisesti on välttämätöntä tai jos haluaa.
Sanon, että turvallisemman, läheisemmän ja paremman vuorovaikutuksen kautta lapsi kasvaa myös tunne-elämältään vakaammaksi. Ja 70-luvun murros yhdistettynä huonoon päiväkotisysteemiin nyt vain laittoi tuon koetukselle ja useampi lapsi sai lähtökohtaisesti heikommat eväät.
Ja tämä on ihan tutkimuksissa vahvistettua. Minä en ole yhtäkään tutkimusta asiasta kirjoittanut, joten aika turha on hyppiä silmille.Mutta eikö 70-luvulla syntyneet ole kuitenkin pärjänneet hyvin, (työväenluokkaistenkin lapset), kuten täällä kuvailtiin, hyvin koulutettuina vaativissa asiantuntijatehtävissä, lasten ja puolison kanssa menee hyvin ja mitään mummoja ei haluta nähdä.
Onko sinulle jäänyt jotain hampaankoloon jos olet syntynyt 70-luvulla?
En ole syntynyt 70-luvulla enkä käsitä mistä päättelit, että mulla olisi jotain hampaankolossa. En saa kiinni ajatuksenjuoksustasi sitten lainkaan.
Kerrot niin varmoja mielipiteitä 70-luvun lastenhoidosta ja äideistä ( 40-luvulla syntyneistä) että oletin olevan oma kokemuksesi kun et kerran tutkijakaan.
Mistä siis tiedät että lapsilla turvattomuutta ja mitä nyt luettelitkaan?
Mitä mielipiteitä? 70-luvulla kasvaneiden kokemukset jakautuvat aika pitkälti kahteen leiriin, turvattomuutta ja pelkoa kokeneisiin ja niihin, jotka kokivat yksinolon yms. vapautens. Ja nämä on ihan tutkimuksissa vahvistettuja asioita, ei mielipiteitä.
-eri
Tämä!
Ajalle oli ominaista ettei tunteista puhuttu tai lapsia lohdutettu yhtä herkästi kuin nykyään. Sodan käyneiden vanhempien tai suurten ikäluokkien kasvatusmalli perustui usein suorittamiseen, pärjäämiseen ja auktoriteetin kunnioittamiseen.
Koska molemmat vanhemmat kävivät töissä eikä päivähoito- tai iltapäiväkerhotoimintaa vielä ollut kattavasti, moni pieni koululainen vietti pitkiä iltapäiviä yksin tyhjässä kodissa. Moni koki tämän pelottavana ja turvattomana.
Alkoholinkulutus kasvoi Suomessa rajusti 1970-luvulla keskioluen vapauduttua. Tutkimusten mukaan päihteidenkäyttö näkyi kodeissa avoimemmin, ja myös tupakointi sisätiloissa sekä autoissa oli arkipäivää.
Lasten ruumiillinen kuritus kiellettiin Suomessa lailla vasta vuonna 1984. 1970-luvulla tukkapölly tai piiska olivat vielä yleisesti hyväksyttyjä kasvatuskeinoja.
Ja nämäkö nyt pitää unohtaa, koska niistä puhuminen on syyllistämistä vai?Nyt on hyvin kun lapset pääsevät jopa maksutta varhaiskasvatukseen ja äiditkin saavat viettää rentouttavia lapsivapaita päiviä jos eivät käy töissäkään.
Se on hyvä kun lapsiperheillä on nyt asiat hyvin. Jos ei hyvä hallituksemme tiristä niitäkin pois.
Ei hyvin, mutta paremmin. Nykytilanteen ongelma on se, että useampi joutuu töihin, koska ei ole varaa jäädä lasten kanssa kotiin. Ryhmäkoot ovat liian suuria ja varhaiskasvatusta toteutetaan vain paperilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurista ikäluokista suuri osa oon oppimattomia mutta myös osalla jo tutkintoja, vaikkapa Tarja Halonen yms julkisuuden henkilöitä.
Netissä muu numerologiaa ja astrologisia ennustuksia ainakin kaksi n. 50 v naista muun hömppänsä kanssa. Kivien myynti yms. Nämä nousseet facesivuilleni. Riittääkö n 80-vuotiaat naiset pitämään heidät leivän syrjässä?
Mikähän oli tämänkin viestin tarkoitus.
Totta kai suurten ikäluokkien ihmisissä on tutkintoja saaneitakin ja totta kai 50-vuotiaissakin on horoskooppeihin uskovia.
Tällaiset yksittäiset anekdootit vain eivät riitä kumoamaan valtavirran ominaisuuksista tehtyjä väitteitä.
Valtavirtaa oppimaton taikauskoinen suuriin ikäluokkiin kuuluva nainen, väkivaltainen, historian huonoin naissukupolvi.
Miten paljon tuosta valtavirta-käsityksestä johtuu valtavasta harppauksesta jos verrataan 60-lukua jolloin he olivat nuoria aikuisia 90-lukuun jolloin heidän lapsensa, ihan eri aikakauden, olivat nuoria aikuisia.
Tällaiset luulot "historian huonoin naissukupolvi" ovat ainoastaan sinun oman pääsi sisältä, vain mielikuvituksesi muodostamaa kärjistävää olkiukkoa summaten sitä, mitä vihasta ja katkeruudesta puhisten olet tulkinnut keski-ikäisten naisten lapsuudenmuistoista.
Kukaan ei tällaista väitettä ole sinulle takuulla esittänyt, eikä kukaan voisikaan: jokainen kun muistaa historiasta vain pari sukupolvea taaksepäin olevia naisia.
Monesti tuo on vauvalla esitetty, huonoimmat kasvattajat ikinä. Ihan varmasti olet huomannut kun täällä keskusteluja seuraat.
Tässäkin mainittu "tyypilliset suurten ikäluokkien naiset."
Millainen mielestäsi on tyypillinen vaikka 70-luvun nainen?
Katsos, aloittaja-mummo, ei ole olemassakaan mitään tyypillistä 70-luvun naista. Mitä mahdat edes tarkoittaa, 70-luvulla syntynyttä naista?
Me kaikki olemme yksilöitä. Y k s i l ö i t ä.
Ei ole olemassakaan vuosikymmentä, "ajan kuvaa", jonka taakse voisi piiloutua.
Osa meistä onnistuu, osa töppää. Osa kasvaa ihmisinä, osa jämähtää paikalleen toistelemaan aina samaa ja samaa.
Lapset kouluttautuvat, elävät hyvää elämäänsä ammateissaan, miehineen ja lapsineen, ja ehkä heidän elämäänsä ei tosiaan kuulu myrkyllisen mummon surkeus.
Vasta joku kuvaili, en jaksa hakea kommenttia, 70-luvun naisten tyypillisyyden. Vanhempiaan koulutetumpia vaativissa asiantuntijatöissä tai hoitotöissä. Kaikessa?parempia kuin vanhempansa. Vanhat äidit hiljaa.
Onhan tästä tehty tutkimuksia vaikka kuinka paljon. 70-luvun murroksessa vanhemmuus ja äitiys erityisesti muuttui niin, että lapsille jäi aiempaa (ja nykyistä) enemmän hylkäämiskokemuksia ja kasvatustyyli oli omiaan luomaan turvattomuutta.
Miksi tämä pitäisi kieltää? Miksi siitä ei saisi puhua? Ei se ole yksilön syyllistämistä ellei sitä niin ota.Linkkaahan yksi tällainen tutkimus.
Ai niin, et tiedä yhtään
Tiedän aika montakin, mutta tuntuu olevan aika helmiä sioille tilanne.
Jos oikeasti kiinnostaa, aloita Katvala:Missä äiti on?Taitaa olla vähän laajempi väitöskirja kuin vain 40-luvulla syntyneiden äitiydestä.
Ihan taviksena, 40-luvulla syntyneet olivat sukupolvi joka siirtyi laajemmin ansiotyöhön kodin ulkopuolella kun maaseudulta väki lähti.
Yhteiskunnallinen ongelma oli tuolloin päivähoidon laatu. Nyt sitä valvotaan.
Se oli yksi ongelma niin. Miksi asia pitäisi piilottaa?
Niin. Tarkoitatko olevasi kotiäitiyden kannattaja ja syyllistät naisia työssäkäymisestä tyyliin missä äiti, hyljännyt lapset ja on 8 tuntia töissä.
Mitä? Mutta nyt kun kysyit, olen sitä mieltä, että yhteiskunnan pitäisi tukea enemmän sitä, että lapset hoidetaan kotona. En syyllistä, en sano että töissä ei saisi käydä, hyvä että käy, jos se esim. taloudellisesti on välttämätöntä tai jos haluaa.
Sanon, että turvallisemman, läheisemmän ja paremman vuorovaikutuksen kautta lapsi kasvaa myös tunne-elämältään vakaammaksi. Ja 70-luvun murros yhdistettynä huonoon päiväkotisysteemiin nyt vain laittoi tuon koetukselle ja useampi lapsi sai lähtökohtaisesti heikommat eväät.
Ja tämä on ihan tutkimuksissa vahvistettua. Minä en ole yhtäkään tutkimusta asiasta kirjoittanut, joten aika turha on hyppiä silmille.Mutta eikö 70-luvulla syntyneet ole kuitenkin pärjänneet hyvin, (työväenluokkaistenkin lapset), kuten täällä kuvailtiin, hyvin koulutettuina vaativissa asiantuntijatehtävissä, lasten ja puolison kanssa menee hyvin ja mitään mummoja ei haluta nähdä.
Onko sinulle jäänyt jotain hampaankoloon jos olet syntynyt 70-luvulla?
Onko sulla jokin pakkomielle hakea väkisin vastakkainasettelua ja hampaankoloja omaa mielikuvitustasi ja tahallista provosointia (sekä jostain muualta napsittuja viestejä) käyttäen?
-eri
Ihan tästä keskustelusta. Kai tämä kokonaisuus vielä kaikilla hallussa?
Mitäs jos vastaisit mieluummiin siihen viestiin ja siinä esitettyyn asiaan, johon olet kulloinkin nimenomaan vastaamassa.
Erikoista hakea jotain kaikista kärjistetyimpiä kenen tahansa toisen kommentointeja muualta ketjusta ja vääristää niitäkin entisestään, kun vastaa johonkin toiseen, toisenlaiseen asiaan ja viestiin.
Realistisen kokonaiskuvan rakentaminen keskustelussa ei ole kyllä sitä, että niputtaa kaikki erilaiset ja eri näkökulmaiset viestit samasta aiheesta yhdeksi ja samaksi.
Mitä enemmän keskustelua seuraa niin sitä enemmän tulee tunne että aidosti hyvän vanhemmuuden mitta ei ehkä ole se etteikö koskaan tekisi virheitä, isojakin, vaan se miten vanhempi kykenee kasvamaan ja korjaamaan toimintaansa. Lapsi on yllättävän lojaali ja antaa anteeksi jos anteeksi pyynnössä on aitoa katumusta ja ymmärrystä että on loukannut ja satuttanut lastaan ja aidosti pyrkii toimimaan toisin jatkossa. Toki varmasti on asioita/tilanteita joita ei voi antaa anteeksi eikä kaikkea korjata, kun riittävästi rikotaan.
Olen ehkä johonkin vastaavaan ketjuun joskus kirjoittanut miten lastenpsykiatri Jari Sinkkonen kertoi eräässä haastattelussa lapsuudestaan ja miten hänet jätettiin alle kouluikäisenä kuukausiksi sairaalaan eikä vanhemmat käyneet häntä lääkäreiden sen ajan suosituksen mukaan katsomassa - me ymmärrämme ja Sinkkonen itsekin ymmärtää aikuisena että kyllhän siihen aikaan ison kylän lääkärin sana, jos ylipäänsäkin lääkärin, oli laki ja toimittiin sen mukaan mikä silloin ymmärrettiin parhaaksi. Sinkkonen on asiaa käsitellyt ja hänen äitinsä on siitä myös puhunut ja sanonut että hän teki kuten lääkäri kehotti koska uskoi sen olevan parhaaksi, mutta nyt tällä tietämyksellä hän tekisi toisin. Mielestäni tässä on olennaista se, että vaikka äidillä lienee itsellään vaikeita tunteita asiaa kohtaan niin hän ei pakene niitä, hän ymmärtää että sillä oli vaikutukset hänen lapseensa. Rikkinäisillä vanhemmilla tämä jälkimmäinen osuus jää uupumaan, he jumiutuvat menneisyyteen ja hokemaan sitä että silloin tehtiin mitä piti. Ei kehitystä, uuden tiedon omaksumista, uutta perspektiiviä, ei empatiaa ja ymmärrystä lapselle. Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta nykyhetkessä voi rakentaa empaattisempaa ja välittävämpää suhdetta lapseensa kuuntelemalla tämän kokemusta.
Jotenkin tästäkin keskustelusta jää sellainen jälkimaku ettei lapsella, olipa vaikka jo 50 -60, ole mitään vastuuta omasta elämästään tai että häneltä edes saisi odottaa mitään ymmärrystä vanhempiaan ja heidän silloisia mahdollisuuksiaan kohtaan.
Äiti on synnyttänyt, äiti on vanhempi, hänen tehtävänsä on huomioida lasta ja lapsen tarpeet itsensä unohtaen äiti-myytin tapaan. Vaikka olusi ikää 97.
Tässä keskustelussa on niin monesri korostettu tuo vaativa asiantuntijuus nuijien sillä vähänkin äitejä ymmörtävät kommentit.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tästäkin keskustelusta jää sellainen jälkimaku ettei lapsella, olipa vaikka jo 50 -60, ole mitään vastuuta omasta elämästään tai että häneltä edes saisi odottaa mitään ymmärrystä vanhempiaan ja heidän silloisia mahdollisuuksiaan kohtaan.
Äiti on synnyttänyt, äiti on vanhempi, hänen tehtävänsä on huomioida lasta ja lapsen tarpeet itsensä unohtaen äiti-myytin tapaan. Vaikka olusi ikää 97.
Kiinnostaisi kuulla miten perustelet sen että lapsen kuuluisi ennemmin ymmärtää vanhempaa, jos vanhempikaan ei osoita ymmärrystä ja empatiaa sille lapselleen? Katsotko vaikka tuossa vähän aiempia kirjoituksia aiheesta? Vaadit sitä mitä et anna itsekään? Sinulle pitäisi tulla ymmärrystä mutta ei mitään mainintaa että haluaisit itsekin ymmärtää lasta.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tästäkin keskustelusta jää sellainen jälkimaku ettei lapsella, olipa vaikka jo 50 -60, ole mitään vastuuta omasta elämästään tai että häneltä edes saisi odottaa mitään ymmärrystä vanhempiaan ja heidän silloisia mahdollisuuksiaan kohtaan.
Äiti on synnyttänyt, äiti on vanhempi, hänen tehtävänsä on huomioida lasta ja lapsen tarpeet itsensä unohtaen äiti-myytin tapaan. Vaikka olusi ikää 97.
Eriskummallinen makuaisti sulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tästäkin keskustelusta jää sellainen jälkimaku ettei lapsella, olipa vaikka jo 50 -60, ole mitään vastuuta omasta elämästään tai että häneltä edes saisi odottaa mitään ymmärrystä vanhempiaan ja heidän silloisia mahdollisuuksiaan kohtaan.
Äiti on synnyttänyt, äiti on vanhempi, hänen tehtävänsä on huomioida lasta ja lapsen tarpeet itsensä unohtaen äiti-myytin tapaan. Vaikka olusi ikää 97.
Kiinnostaisi kuulla miten perustelet sen että lapsen kuuluisi ennemmin ymmärtää vanhempaa, jos vanhempikaan ei osoita ymmärrystä ja empatiaa sille lapselleen? Katsotko vaikka tuossa vähän aiempia kirjoituksia aiheesta? Vaadit sitä mitä et anna itsekään? Sinulle pitäisi tulla ymmärrystä mutta ei mitään mainintaa että haluaisit itsekin ymmärtää lasta.
Mistä tiedät onko minulla ainutta lasta?
Pidän itseäni aikuisena, en odota äitini kohtelevan minua lapsena. En syyllistä äitiäni jos joku asia elämässäni ei ole kohdallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tästäkin keskustelusta jää sellainen jälkimaku ettei lapsella, olipa vaikka jo 50 -60, ole mitään vastuuta omasta elämästään tai että häneltä edes saisi odottaa mitään ymmärrystä vanhempiaan ja heidän silloisia mahdollisuuksiaan kohtaan.
Äiti on synnyttänyt, äiti on vanhempi, hänen tehtävänsä on huomioida lasta ja lapsen tarpeet itsensä unohtaen äiti-myytin tapaan. Vaikka olusi ikää 97.
Kiinnostaisi kuulla miten perustelet sen että lapsen kuuluisi ennemmin ymmärtää vanhempaa, jos vanhempikaan ei osoita ymmärrystä ja empatiaa sille lapselleen? Katsotko vaikka tuossa vähän aiempia kirjoituksia aiheesta? Vaadit sitä mitä et anna itsekään? Sinulle pitäisi tulla ymmärrystä mutta ei mitään mainintaa että haluaisit itsekin ymmärtää lasta.
Mistä tiedät onko minulla ainutta lasta?
Pidän itseäni aikuisena, en odota äitini kohtelevan minua lapsena. En syyllistä äitiäni jos joku asia elämässäni ei ole kohdallaan.
Taas tuo syyllistäminen 🤦
Täällä aikuiset pitävät itseään lapsina.
Toivovatko he omien lapsiensa vielä keski-iässä äidin ottavan vastuun heidän mielentiloistaan ja elämästään.
Vierailija kirjoitti:
Täällä aikuiset pitävät itseään lapsina.
Toivovatko he omien lapsiensa vielä keski-iässä äidin ottavan vastuun heidän mielentiloistaan ja elämästään.
No ei mutta ei jaksaisi enää niitä lukuisia henkisen väkivallan muotoja, joilla äiti kasvatti ja joita hän yrittää edelleen soveltaa kirjaimellisesti lähes jokaiseen tilanteeseen. Luen näitä ketjuja lähinnä kateudesta niitä ihmisiä kohtaan jotka on kyenneet sanomaan ei ja jopa pistämään välit poikki. Jos sen tekisin niin äitini olisi omasta mielestään luultavasti maailman suurin uhri, vaikka minä olen se joka saa ahdistusta ja masennusta ja refluksia siitä että äidin kanssa on käytännössä pakko olla säännöllisesti tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä aikuiset pitävät itseään lapsina.
Toivovatko he omien lapsiensa vielä keski-iässä äidin ottavan vastuun heidän mielentiloistaan ja elämästään.
Eiköhän kyse ole siitä heidän keskinäisestä suhteestaan ja siitä mitä vanhempi teki. Ikävä kyllä, joillain voi olla niin vaikeita psyykkisiä ongelmia vanhempiensa vuoksi että ne vaikuttavat monella eri osa-alueella elämässä edelleen aikuisenakin. Minulla oli näennäisen pinnallisesti ok lapsuus mutta kodin seinien sisällä minua pahoinpideltiin, mitätöitiin, ei osoitettu mitään hellyyttä ja tukea, vaadittiin asioita mihin ei kyennyt vielä. Olen ollut 35 vuotiaaksi asti traumaoireillut ja vaikeasti masentunut ja kyllä, se on vamhempieni, erityisesti äidin vika, hän käytti runsaasti väkivaltaa kun olin taapero ja leikki-ikäinen. Tästä on maininta neuvolan papereissa mutta lastensuojeluilmoitusta ei tehty.
Mitä mielipiteitä? 70-luvulla kasvaneiden kokemukset jakautuvat aika pitkälti kahteen leiriin, turvattomuutta ja pelkoa kokeneisiin ja niihin, jotka kokivat yksinolon yms. vapautens. Ja nämä on ihan tutkimuksissa vahvistettuja asioita, ei mielipiteitä.
-eri