Kuka puolustaisi äitiä?
Leena Sorvalin kirja. Lukekaahan te jotka käytte terapiassa puhumassa tiskivuoroista ja saamattomista farkuista.
Kommentit (2003)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurista ikäluokista suuri osa oon oppimattomia mutta myös osalla jo tutkintoja, vaikkapa Tarja Halonen yms julkisuuden henkilöitä.
Netissä muu numerologiaa ja astrologisia ennustuksia ainakin kaksi n. 50 v naista muun hömppänsä kanssa. Kivien myynti yms. Nämä nousseet facesivuilleni. Riittääkö n 80-vuotiaat naiset pitämään heidät leivän syrjässä?
Mikähän oli tämänkin viestin tarkoitus.
Totta kai suurten ikäluokkien ihmisissä on tutkintoja saaneitakin ja totta kai 50-vuotiaissakin on horoskooppeihin uskovia.
Tällaiset yksittäiset anekdootit vain eivät riitä kumoamaan valtavirran ominaisuuksista tehtyjä väitteitä.
Valtavirtaa oppimaton taikauskoinen suuriin ikäluokkiin kuuluva nainen, väkivaltainen, historian huonoin naissukupolvi.
Miten paljon tuosta valtavirta-käsityksestä johtuu valtavasta harppauksesta jos verrataan 60-lukua jolloin he olivat nuoria aikuisia 90-lukuun jolloin heidän lapsensa, ihan eri aikakauden, olivat nuoria aikuisia.
Kirjassa omat Tytöt on koulutettu pärjäämään minimillä ja äiti suhtautuu todella nuivasti muutaman kuukauden asuneeseen vaihto-oppilaaseen, joka kehtasi kysyä ruoka-aikoja, koska perheessä "syötiin kun kerettiin".
Äiti myös aiheuttaa rahahuolia lapsille mutta silti käyttää rahaa isoissakin mittakaavoissa, mutta esimerkiksi pianoa ei voi hankkia rahanpuutteen vuoksi ja siitä tehdään elämää suurempi tarina, kun mummu haluaa lainapianon takaisin. Äiti on kyllä juuri rakennuttanut huvimajaa ja ostanut miesystävän kanssa talon, mutta pianoa ei saa järjestettyä lapselle, vaikka se on tälle henkireikä äidinkin mielestä.
Lapsi on vaihto-oppilaana rahattomana ja joutuu anomaan rahaa psykopaattiselta isältä, joka ahdistaa häntä henkilönä suuresti. Ja saa rahaa jopa äitinsä uudelta miesystävältä. Mutta äitiä hän ei halua rasittaa rahahuolillaan vaan sen sijaan lohduttelee äitiä ja tukee häntä suusanallisesti kirjeissä.
Ajatellaan vaikka 82-vuotiasta henkilöä. Mitkä muutokset hänen elinaikanaan ovatkaan tapahtuneet yhteiskunnassa, naisten asemassa, kirjeenvaihtopalstoista tinderiin?
50-vuotias ei sitä edes tajua koska hänen aikanaan ei enää niin suuria muutoksia ole ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurista ikäluokista suuri osa oon oppimattomia mutta myös osalla jo tutkintoja, vaikkapa Tarja Halonen yms julkisuuden henkilöitä.
Netissä muu numerologiaa ja astrologisia ennustuksia ainakin kaksi n. 50 v naista muun hömppänsä kanssa. Kivien myynti yms. Nämä nousseet facesivuilleni. Riittääkö n 80-vuotiaat naiset pitämään heidät leivän syrjässä?
Mikähän oli tämänkin viestin tarkoitus.
Totta kai suurten ikäluokkien ihmisissä on tutkintoja saaneitakin ja totta kai 50-vuotiaissakin on horoskooppeihin uskovia.
Tällaiset yksittäiset anekdootit vain eivät riitä kumoamaan valtavirran ominaisuuksista tehtyjä väitteitä.
Valtavirtaa oppimaton taikauskoinen suuriin ikäluokkiin kuuluva nainen, väkivaltainen, historian huonoin naissukupolvi.
Miten paljon tuosta valtavirta-käsityksestä johtuu valtavasta harppauksesta jos verrataan 60-lukua jolloin he olivat nuoria aikuisia 90-lukuun jolloin heidän lapsensa, ihan eri aikakauden, olivat nuoria aikuisia.
Tällaiset luulot "historian huonoin naissukupolvi" ovat ainoastaan sinun oman pääsi sisältä, vain mielikuvituksesi muodostamaa kärjistävää olkiukkoa summaten sitä, mitä vihasta ja katkeruudesta puhisten olet tulkinnut keski-ikäisten naisten lapsuudenmuistoista.
Kukaan ei tällaista väitettä ole sinulle takuulla esittänyt, eikä kukaan voisikaan: jokainen kun muistaa historiasta vain pari sukupolvea taaksepäin olevia naisia.
Vierailija kirjoitti:
Ajatellaan vaikka 82-vuotiasta henkilöä. Mitkä muutokset hänen elinaikanaan ovatkaan tapahtuneet yhteiskunnassa, naisten asemassa, kirjeenvaihtopalstoista tinderiin?
50-vuotias ei sitä edes tajua koska hänen aikanaan ei enää niin suuria muutoksia ole ollut.
Ja mihinpä liittyy tämä? Ja kuten huomaat maailma on kyllä muuttunut myös nuorempien polvien aikana ja muuttuu jatkossakin ja suurin muutos on tapahtunut vuodesta 1980 eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatellaan vaikka 82-vuotiasta henkilöä. Mitkä muutokset hänen elinaikanaan ovatkaan tapahtuneet yhteiskunnassa, naisten asemassa, kirjeenvaihtopalstoista tinderiin?
50-vuotias ei sitä edes tajua koska hänen aikanaan ei enää niin suuria muutoksia ole ollut.
Ja mihinpä liittyy tämä? Ja kuten huomaat maailma on kyllä muuttunut myös nuorempien polvien aikana ja muuttuu jatkossakin ja suurin muutos on tapahtunut vuodesta 1980 eteenpäin.
Mitä -80 tapahtui? 50-vuotiaat olivat silloin lapsia, he ovat senkin asian kanssa, mikä se olikin, eläneet ikänsä.
Vierailija kirjoitti:
Ajatellaan vaikka 82-vuotiasta henkilöä. Mitkä muutokset hänen elinaikanaan ovatkaan tapahtuneet yhteiskunnassa, naisten asemassa, kirjeenvaihtopalstoista tinderiin?
50-vuotias ei sitä edes tajua koska hänen aikanaan ei enää niin suuria muutoksia ole ollut.
50-vuotiaat tajuavat yllättävän paljon asioita. Kouluttautuneisuuden, lukeneisuuden, median, sukulaisten kertoman perinnetiedon perusteella.
Jälleen kerranko aloittaja vierittää omasta toiminnastaan syytä yhteiskunnalle ja sen muutokselle? "No ne ajat olivat silloin sellaiset, pitäisi ilkeän tyttäreni se ymmärtää ja hyväksyä, eikä vaivata vanhaa äitiään enää vanhoilla asioilla".
"Suurten ikäluokkien lapset ampuilevat perheitään" XD
Kiitos paljon kirjan lukijalle mainiosta sisällön selvittämisestä tänne. Odotan jo jatkoa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurista ikäluokista suuri osa oon oppimattomia mutta myös osalla jo tutkintoja, vaikkapa Tarja Halonen yms julkisuuden henkilöitä.
Netissä muu numerologiaa ja astrologisia ennustuksia ainakin kaksi n. 50 v naista muun hömppänsä kanssa. Kivien myynti yms. Nämä nousseet facesivuilleni. Riittääkö n 80-vuotiaat naiset pitämään heidät leivän syrjässä?
Mikähän oli tämänkin viestin tarkoitus.
Totta kai suurten ikäluokkien ihmisissä on tutkintoja saaneitakin ja totta kai 50-vuotiaissakin on horoskooppeihin uskovia.
Tällaiset yksittäiset anekdootit vain eivät riitä kumoamaan valtavirran ominaisuuksista tehtyjä väitteitä.
Valtavirtaa oppimaton taikauskoinen suuriin ikäluokkiin kuuluva nainen, väkivaltainen, historian huonoin naissukupolvi.
Miten paljon tuosta valtavirta-käsityksestä johtuu valtavasta harppauksesta jos verrataan 60-lukua jolloin he olivat nuoria aikuisia 90-lukuun jolloin heidän lapsensa, ihan eri aikakauden, olivat nuoria aikuisia.
Tällaiset luulot "historian huonoin naissukupolvi" ovat ainoastaan sinun oman pääsi sisältä, vain mielikuvituksesi muodostamaa kärjistävää olkiukkoa summaten sitä, mitä vihasta ja katkeruudesta puhisten olet tulkinnut keski-ikäisten naisten lapsuudenmuistoista.
Kukaan ei tällaista väitettä ole sinulle takuulla esittänyt, eikä kukaan voisikaan: jokainen kun muistaa historiasta vain pari sukupolvea taaksepäin olevia naisia.
Monesti tuo on vauvalla esitetty, huonoimmat kasvattajat ikinä. Ihan varmasti olet huomannut kun täällä keskusteluja seuraat.
Tässäkin mainittu "tyypilliset suurten ikäluokkien naiset."
Millainen mielestäsi on tyypillinen vaikka 70-luvun nainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatellaan vaikka 82-vuotiasta henkilöä. Mitkä muutokset hänen elinaikanaan ovatkaan tapahtuneet yhteiskunnassa, naisten asemassa, kirjeenvaihtopalstoista tinderiin?
50-vuotias ei sitä edes tajua koska hänen aikanaan ei enää niin suuria muutoksia ole ollut.
50-vuotiaat tajuavat yllättävän paljon asioita. Kouluttautuneisuuden, lukeneisuuden, median, sukulaisten kertoman perinnetiedon perusteella.
Jälleen kerranko aloittaja vierittää omasta toiminnastaan syytä yhteiskunnalle ja sen muutokselle? "No ne ajat olivat silloin sellaiset, pitäisi ilkeän tyttäreni se ymmärtää ja hyväksyä, eikä vaivata vanhaa äitiään enää vanhoilla asioilla".
Miksi taas tuo aloittaja jos vastaat minulle? Tiedätkö muka kuka olen, ikäni, lapseni? Entäpä jos vaan tajuan asioita ja olen sukuhistoriaani tutustunut.
Joku kirjoittaa yleistämisestä. Vastakommentoija vastaa vahvalla yleistämisellä + henkilökohtaisella lisällä. Se on nettikeskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Olen se, joka lukee tuota kirjaa. Ja täytyy sanoa, että oma kompassi on täysin sekaisin. Ilman tuota takakannen tekstiä kuvittelisin ilman muuta lukevani samanlaista tosi tarinakirjaa kuin niin moni muukin esimerkiksi lapsuuden perhetraumoista kertova kirja on.
Siis on todella paljonkin kommentoitavaa kirjasta mutta juuri nyt en ehdi kaikkea kertoa. Kirjailija kuitenkin on juuri se sellainen ikäluokkansa narsistinen omakeskeinen tyyppi mitä arvata saattoi.
Ja on totta tai ei niin ainakin hän on osannut kirjoittaa tajuamattaan tekstiä, missä on toksista vanhemmuutta toki kirjailijan itse sitä tajuamatta.
Toinen lapsi on täysin näkymätön haamu taustalla ja toinen on vahvasti tunteva vääryyksiä korjaava äidin terapeutti. Hän on tukija, joka ei halua kuormittaa äitiä ja on parentifikoitunut ja kietoutunut äitiin me-yksiköksi, joka sitten pitää tätä näkymätöntä siskoa siinä hangaroundina. Heillä ei ole mitään pahaa tätä siskoa kohtaan, mutta selkeästi sisko on ihan omalla yksinäisellä planeetallaan. Mikä saakin minut toivomaan, että hänkin löytäisi vihansa äitiä kohtaan, koska muuten se voi kääntyä itseä kohtaan.
Kerro myöhemmin tarkemmin, mutta lyhyesti eräs täysin pöyristyttävä viimeinen käänne. Tämä välien katkeamisjuttu esitetään aika lyhyesti ja puskista, ja kuten moni tuntee YouTubesta Dianen, myös tämä äiti häivyttää täysin sen mitä tytär oikeasti on sanonut ja voin puhuu hyökkäyksestä kohtaansa. On kaivettu selitystä jopa siitä että leijona horoskooppi altistaisi tällaiselle käytökselle. Peilin tietenkään ei voi katsoa.
Mutta se mikä tästä seuraa on kirjassa jakso, jonka nimi on Yksin. Siinä on lyhyitä lukuja täynnä " talitintti" - tarinoita. Siis hyvin yksityiskohta kuvausta hänen arjestaan. On sisarusten kuolemia omaa sairastamista harrastuksia tekemistä eikä missään mainita sanallakaan tätä puuttuvaa lasta eli tämä ei ole mitenkään peilausta siihen Miltä vanhemmasta tuntuu jäädä ilman lasta eikä siellä kyllä taideta mainita sitä toistakaan lasta kuin muutaman kerran jossain ohimennen jos sitäkään.
Mitä muuta nuo tarinat voivat olla kuin hänen tosi elämänsä tarinoita. Muutenkin kirjassa esimerkiksi tuo Joe on tullut elämään täysin samalla tavalla kuin lehtihaastattelussa ja täysin samalla nimellä.
Mutta meillä on mielenkiintoista odotettavaa. Seuraava osio kirjassa onkin sitten ihan toisen tyyppinen. Siinä ilmeisesti paneudutaan tähän teoriapuoleen ja yhden luvun nimi on "Suurten ikäluokkien lapset ampuilevat perheitään".
Minua kiusaa eniten yhteys Hesarin esseeseen ilman asiallista viittausta. https://www.hs.fi/perhe/art-2000009990694.html
Plagiointia tai vielä ikävämpää? Esseeseen -ei siis kirjaan- on haastateltu psykologi psykoterapeutti Nina Pyykköstä sekä psykologian ylilääkäri Sanni Saarnia. Esseen kirjoittaja kertoo viettäneensä nuoruutta 80-luvulla (eli on syntynyt 60-luvulla) ja kertoo tyttärensä olevan kolmekymppinen.
Yleinen tapa kyllä on laittaa linkki lähteeseen ja tuoda selvästi esiin, että kyseessä on lainaus. Tai sitten nämä asiantuntijat ovat olleet mukana kirjoittamassa kirjaa?
Tuo linkki Hesariin sanoi että sisältöä ei löydy.
Kirjassa on muutamia lukuja, mihin on kaivettu jonkinlaisia tutkimuksia tai artikkeleja tai yleisesti faktana pidettyjä asioita, mutta ne on suunnattu lähinnä selittämään ikävää aviomiestä ja anoppia eli heistä kyllä osataan löytää viat terapeutti kielellä, kun taas vastaavaa omaa toimintaa ei kyetä hahmottamaan lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuo linkki Hesariin sanoi että sisältöä ei löydy.
Kirjassa on muutamia lukuja, mihin on kaivettu jonkinlaisia tutkimuksia tai artikkeleja tai yleisesti faktana pidettyjä asioita, mutta ne on suunnattu lähinnä selittämään ikävää aviomiestä ja anoppia eli heistä kyllä osataan löytää viat terapeutti kielellä, kun taas vastaavaa omaa toimintaa ei kyetä hahmottamaan lainkaan.
Juttua on päivitetty 2025 ja ainakin minulla se linkki toimii: https://www.hs.fi/perhe/art-2000009990694.html
Tai laita googleen se on sinun syytäsi
Tosi harmi, että artikkeli on maksumuurin takana, mutta kommentoijathan käyvät samanlaista keskustelua kuin täälläkin.
Siellä oli yksi mielenkiintoinen kommentti vähän omanlaisestaan tulokulmasta, missä todetaan, että jos vanhempi-lapsisuhde halutaan pitää enemmän ystäväsuhteena niin vanhemman täytyy hyväksyä ystävänä se, että lapsi ei välttämättä halua juuri vanhempansa ystäväkseen vaan hänellä voi olla paljon parempia ystäviä muualla. Kun vanhempi tulee käsitellyksi kuin ystävänä niitä suhteita tulee ja menee, eikä niissä siedetä mitä tahansa.
Jos taas vanhempi on vanhempi, hän kykenee ottamaan vastaan asioita eikä mene tolaltaan tai ota niitä itseensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Asiallista poistaa kirjoittajien nimittely" Ymmärsinkö niin, että tämän kirjailijan nimittely on ok. Sitä ei kukaan paheksu. Ihminen hänkin on.
Ajoittain keskustelu mennyt jonkun kommentoijan persoonaan. Yhtä lailla kirjoittajan persoonan karkea käsittely lienee turhaakin. Joku saa mielihyvää mainitessaan hänen ikäluokkansa tyypillisyyden vähemmän asiallisesti. En tiedä hänen koulutustaan, oletan olevan enemmän kuin tuo kansalaiskoulu jota joku esittää sen olevan.
Niin, ainakaan vurallista rutkintoa hänellä ei ole, se kun löytyisi ihan googlaamalla. Toki sillä ole mitään väliäkään, mutta jos joku ajattelee sen jotakin ihmisestä kertovan, saahan hän niin ajatella.
Kenellä ei ole virallista tutkintoa? Kommentoijista? Nyt menee jo hämäräksi.
Tossahan puhutaan kirjailijasta. Yhtä lailla kirjoittajan persoonan karkea käsittely lienee turhaakin. Joku saa mielihyvää mainitessaan hänen ikäluokkansa tyypillisyyden vähemmän asiallisesti. En tiedä hänen koulutustaan, oletan olevan enemmän kuin tuo kansalaiskoulu
Vai mistä muusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kestääkö hermostoni ja verenpaineeni tuon kirjan lukemisen, mutta ehkä yritän kuitenkin. Jo niin sanottu takakansiteksti saa ärsytyskäyrän pystysuoraksi.
"Äiti jätetään yksin, kun tytär irtautuu." Voi että. Eiköhän se ole ihan äidin oma tehtävä etsiä omat tukipilarinsa ja niitähän tuntuu riittäneen, ainakin miehiä. Eikä tarvitse olla Einstein hoksatakseen, että terapiasta niitä lohtuja ja tukia saa, kuten on tytärkin saanut. Ei mistään sellaisesta terapiasta, että mennään kontrolloimaan tyttären terapiaa vaan ihan omasta.
Mikä irtautuminen se on, jos lapsi edelleen parentifikoidusti joutuu tarjoamaan tai etsimään äidilleen lohdutusta ja tukea, kun lapsen pitää saada vapaasti irtaantua äidistä?? ( jotta voisi jatkossa jäädä tämän lähelle)
Ja jos lapselta kysyttäisiin, uskonpa olevan aika monta kertaa, kun hänet on jätetty yksin ilman lohtua ja tukea tilanteissa, joissa sitä olisi tarvittu.
Jos tuo äiti ei kestä aikuisen lapsensa vaikeita tunteita, jäljet johtavat sylttytehtaalle. On mitä todennäköisintä, että lapsen vaikeita tunteita ei ole kestetty edes silloin, kun lapsi oli vielä lapsi. Äidille on tullut hankala olo, joten lapsi on jätetty yksin vaikeiden tunteidensa kanssa, ettei äiti nyt vaan vahingossa kuormitu ja tule samalla hoitaneeksi äidin tehtäväänsä.
Olipa hyvä kirjoitus, tunnistin tästä oman äitinikin.
Meillä oli juuri tuota mun lapsuudessa, että äidin tunteita piti varjella kuin kukkaa kämmenellä, ettei äidille nyt tule paha mieli, ettei huolestu, ettei väsy ja mitä milloinkin.
Lapsen tarpeita tai tunteita ei saanut olla, ja jos niistä näkyi ihan pienikin viittaus, äiti meni ihan suunniltaan. Voivotteli suureen ääneen tai sulkeutui kuoreensa mököttämään kunhan ensin oli heittänyt kommentin märsäämisestä, temppuilusta tai siitä ettei nyt tavalliset ihmiset itke/puhu tuolla tavalla/käyttäydy noin. Toisinaan itkevä lapsi työnnettiin vessaan itkemään.
Opittiin sisarusten kanssa huolehtimaan omat asiamme pienestä pitäen. Raskas rasti lapselle ja nuorelle hoitaa kaikki itse ja jäädä täysin vaille vanhemman turvaa ja tukea. Isä oli raivopäinen mieslapsi, joka kesti lapsia vielä huonommin kuin äiti. Äitiä ei näyttänyt isän väkivaltaisetkaan purkaukset mitenkään häiritsevän. Mutta lapsena oli vaan kestettävä.
Muutama vuosi taaksepäin yritin jutella lapsuudessani tapahtuneista asioista äitini kanssa. Ei siitä keskustelusta tullut mitään. Sama voivottelu alkoi kuin lapsuudessani, äiti ei kestänyt lainkaan kuulla mitä olisin halunnut sanoa. Ei vaikka yritin puhua rakentavasti ja sovittelevaankin sävyyn. Tajusin, että mitään rakentavia ja molempien ymmärrystä lisääviä keskusteluja ei käydä ei nyt eikä koskaan. Välit olivat poikki parisen vuotta, mutta jokin oma syyllisyys ajoi jatkamaan hedelmätöntä suhdetta. Tosin nykyisin pidän välimatkaa ja puheenaiheeksi riittäköön telkkarin tarjonta, marjastus ja kauppojen hintavertailut.Omasta puolestani tiedän, että hermot ja verenpaineet eivät kestä tuon kirjan lukemista.
Kirjoitit hyvin. Ja tuttuja asioita.
Ihan mielenkiinnosta olen nyt lukenut tuota kirjaa ja nopeana lukijana neljäsosa on jo takana.
Eivät ne lapset saa kirjassakaan mitään huomiota, siinä mielessä että äiti ihan oikeasti miettisi sitä, mitä lapsille kuuluu. Ja olipa kohta missä äiti oli yrittänyt semipsykopaattinarsistialkoholisti isää saada keskustelemaan asiat kuntoon yhdessä perheenä ruokapöydän ääressä.
Äiti taas vaikuttaa tyypilliseltä suurten ikäluokkien ihmiseltä, joka on todella itsekeskeinen. Ja vähän hämäräksi, kuinka paljon enemmän koirat kiinnostavat kuin tyttäret vai ovatko samalla viivalla.
Jos nyt olen ymmärtänyt oikein tämän välit poikki laittaneen lapsen niin hän on 14-vuotiaana ollut yksin keski-euroopassa ja äiti on järjestänyt isän noutamaan hänet autolla kotiin, jotta he voisivat siellä puhua asiansa halki. Jos nyt käyttäisi edes kyökkipsykologiaa korkeammasta puhumattakaan, näkisi Miten kuolleena syntynyt tuollainen Ajatus on ja tytär onkin kirjoittanut kirjeessään suoraan että häntä ahdistaa ajatus isän kanssa matkustamisesta. Isän, jota hän nimittää vain äijäksi.
Ja 15-vuotiaana tämä tyttö on yrittänyt laittaa perheen asiat kuntoon siinä mielessä, että hän on kirjoittanut isälleen pitkän kirjeen, jolla hän yrittää saada tämän tajuamaan muuttaa pois ja puolustaa äitiään sekä myös siskoan. Äiti ei ole osannut tätä miestä potkia pihalle. Lapsi on tajunnut koko ikänsä, että isä pyörittää muita naisia ja isä on ollut kaiket illat poissa perheen luota ja palannut sinne vain hetkittäin pilaamaan ilmapiiriä. Vuodesta toiseen.
Kiitos tästä. Referoi loputkin kirjasta, kun lukeminen etenee.
Tekstin saaminen tänne kommentoitavaksi pudottaa suomut silmiltä, paljastuu milainen narsisti tämä Leena-mummo onkaan. Aloittajallakin on paatoksellinen hurmos laantunut tämän kirjailijan puolusteluun. Ei mennyt läpi tarina tiskeistä ja farkuista.
Oletteko muuten huomanneet, miten "joku" poistattaa kirjaa ja kirjailijaa kritisoivia viestejä, samoin niitä, jossa viitataan aloittajan tunnistettavaan käsialaan.
Aika heikko markkinointikampanja kirjalle.
Asiallista poistaa kirjoittajien nimittely. Aina keskusteluissa on heitä jotka kirjoittavat kommentoijista, ei asiasta. Oletukset myös jonkun olevan kirjailija asiattomia.
Mä olen pikkasen erimieltä. Jos kirjailija markkinoi teostaan jossakin ja jollakin tulokulmalla, se että sanoo jonkun kommentin olevan kuin kirjailijan suusta, ei varsinaisesti ole asiatonta. Jos taas puhut kommentin muotoseikasta, joka ohjaa ajattelemaan, että avn ananyymiä kommentoijaa pilkataan, mikä se loukkaus tai asiattomuud konkreettisesti on? Kirjailijaksi luuleminen kun itsessään ei sitä ole.
Jos kommentoija kiistää olevansa kirjailija eikö se pitäisi uskoa? Jokuhan voi kirjoittaa vaikka miten outoja ja se jää sitten elämään kirjailijan puheena, niin hän kirjoitti nettikeskustelussa anonyyminä.
Mikä tällainen asia voisi olla siis? Se että sanoo jonlun kuulostavan joltakin, ei ehkä kenenkään mieleen jää ja jos jää, missä yhteydessä tämä tulisi esiin? Kahvipöytäkeskustelussa? Vai joku kirjoittaa kirjan asiasta lauseella Tämä kirjailija on sanonut näin? Tuskinpa.
Siitä olen samaa mieltä, että asiallinen pitää olla, mutta kunnianloukkauksen kriteerit ei sillä täyty, että jotakuta luulee joksin toiseksi.Se on lähinnä typerää toistuvasti esittää tietävänsä, kuka kommentoi, kun olemme anonyymien palstalla. Yrittääkö tää joku jotenkin mitätöidä sillä kommentin, kun jankuttaa sen olevan kirjailijan tai "vanhan äidin" kommentti?
Typerää ja turhaa joo. Mitä sitten? Kannattaako siitä myt itselleen ongelma tehdä.
Jotain tuon ajan lapsivihamielisyydestä kertoo myös 70-luvun syntymätilastot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen se, joka lukee tuota kirjaa. Ja täytyy sanoa, että oma kompassi on täysin sekaisin. Ilman tuota takakannen tekstiä kuvittelisin ilman muuta lukevani samanlaista tosi tarinakirjaa kuin niin moni muukin esimerkiksi lapsuuden perhetraumoista kertova kirja on.
Siis on todella paljonkin kommentoitavaa kirjasta mutta juuri nyt en ehdi kaikkea kertoa. Kirjailija kuitenkin on juuri se sellainen ikäluokkansa narsistinen omakeskeinen tyyppi mitä arvata saattoi.
Ja on totta tai ei niin ainakin hän on osannut kirjoittaa tajuamattaan tekstiä, missä on toksista vanhemmuutta toki kirjailijan itse sitä tajuamatta.
Toinen lapsi on täysin näkymätön haamu taustalla ja toinen on vahvasti tunteva vääryyksiä korjaava äidin terapeutti. Hän on tukija, joka ei halua kuormittaa äitiä ja on parentifikoitunut ja kietoutunut äitiin me-yksiköksi, joka sitten pitää tätä näkymätöntä siskoa siinä hangaroundina. Heillä ei ole mitään pahaa tätä siskoa kohtaan, mutta selkeästi sisko on ihan omalla yksinäisellä planeetallaan. Mikä saakin minut toivomaan, että hänkin löytäisi vihansa äitiä kohtaan, koska muuten se voi kääntyä itseä kohtaan.
Kerro myöhemmin tarkemmin, mutta lyhyesti eräs täysin pöyristyttävä viimeinen käänne. Tämä välien katkeamisjuttu esitetään aika lyhyesti ja puskista, ja kuten moni tuntee YouTubesta Dianen, myös tämä äiti häivyttää täysin sen mitä tytär oikeasti on sanonut ja voin puhuu hyökkäyksestä kohtaansa. On kaivettu selitystä jopa siitä että leijona horoskooppi altistaisi tällaiselle käytökselle. Peilin tietenkään ei voi katsoa.
Mutta se mikä tästä seuraa on kirjassa jakso, jonka nimi on Yksin. Siinä on lyhyitä lukuja täynnä " talitintti" - tarinoita. Siis hyvin yksityiskohta kuvausta hänen arjestaan. On sisarusten kuolemia omaa sairastamista harrastuksia tekemistä eikä missään mainita sanallakaan tätä puuttuvaa lasta eli tämä ei ole mitenkään peilausta siihen Miltä vanhemmasta tuntuu jäädä ilman lasta eikä siellä kyllä taideta mainita sitä toistakaan lasta kuin muutaman kerran jossain ohimennen jos sitäkään.
Mitä muuta nuo tarinat voivat olla kuin hänen tosi elämänsä tarinoita. Muutenkin kirjassa esimerkiksi tuo Joe on tullut elämään täysin samalla tavalla kuin lehtihaastattelussa ja täysin samalla nimellä.
Mutta meillä on mielenkiintoista odotettavaa. Seuraava osio kirjassa onkin sitten ihan toisen tyyppinen. Siinä ilmeisesti paneudutaan tähän teoriapuoleen ja yhden luvun nimi on "Suurten ikäluokkien lapset ampuilevat perheitään".
Minua kiusaa eniten yhteys Hesarin esseeseen ilman asiallista viittausta. https://www.hs.fi/perhe/art-2000009990694.html
Plagiointia tai vielä ikävämpää? Esseeseen -ei siis kirjaan- on haastateltu psykologi psykoterapeutti Nina Pyykköstä sekä psykologian ylilääkäri Sanni Saarnia. Esseen kirjoittaja kertoo viettäneensä nuoruutta 80-luvulla (eli on syntynyt 60-luvulla) ja kertoo tyttärensä olevan kolmekymppinen.
Yleinen tapa kyllä on laittaa linkki lähteeseen ja tuoda selvästi esiin, että kyseessä on lainaus. Tai sitten nämä asiantuntijat ovat olleet mukana kirjoittamassa kirjaa?
En ole HS tilaaja, niin en pääse lukemaan kun pienen pätkän alusta, mutta tuossahan on melkein samat lauseetkin alussa pääkohdista, kuin kirjan alustuksessakin. Luulisin heti, että on kyse samasta kirjoittajasta ja kertomuksesta.
"Se on sinun syytäsi
Minulla oli hyvät välit lapsiini, mutta yksi heistä lähti psykoterapiaan ja alkoi syyllistää minua. Kuinka paljon vanhemman pitää sietää aikuiselta lapseltaan? Ei kai kaikkea syyllistämistä tarvitse ottaa nöyränä vastaan? Essee julkaistaan poikkeuksellisesti nimettömänä.
Lapseni tuli kyläilemään. Näin heti, että jokin oli muuttunut. Hänen katseensa harhaili minut nähtyään, eikä halauskaan tuntunut yhtä lämpimältä ja vilpittömältä kuin aiemmin.
Aikuinen lapseni oli aloittanut psykoterapian. Olin ollut hänen kanssaan ehdottomasti samaa mieltä, että se kannattaisi..."
Mikähän oli tämänkin viestin tarkoitus.
Totta kai suurten ikäluokkien ihmisissä on tutkintoja saaneitakin ja totta kai 50-vuotiaissakin on horoskooppeihin uskovia.
Tällaiset yksittäiset anekdootit vain eivät riitä kumoamaan valtavirran ominaisuuksista tehtyjä väitteitä.