Lue keskustelun säännöt.
Jatkuvat uupumuskierteet ja epäonnistumiset työelämässä ovat saaneet minut harkitsemaan itsem*rhaa.
08.11.2026 |
Olen tosi hyvä tyyppi töissä ja tahdon olla se, jonka kanssa on mukava työskennellä. Kuuntelen ohjeistukset, teen työt kuten pitää tai ainakin yritän parhaani, olen kuitenkin myös helposti lähestyttävä enkä nipota turhasta, joten sopeudun helposti osaksi tiimiä. Minuun luotetaan ja alan saamaan vastuuta yleensä melko nopeasti. Minusta se on hienoa, että pärjään työelämässä ja minuun luotetaan. Kunnes sitten minä uuvun ja pahasti. Aina sama kierre, alku menee erinomaisen hyvin ja annan kaikkeni pärjätäkseni - tunnen kuitenkin jatkuvaa riittämättömyyttä, yritän kompensoida riittämättömyyden tunteita tekemällä hieman paremmin mutta tajuan, että en kykene sille tasolle kun pitäisi. Minulla on vaikeuksia hidastaa tahtia ja se lopulta aina päätyy suoraan seinään.
Tämä on monta kertaa ollut, eri työpaikoissa. Sitten hävettää niin paljon ja tuntuu, että olen valtava pettymys. Nyt sentään menin adhd-tutkimuksiin mutta kyllä minulla on niin paljon hankaluuksia tässä elämässä oman pääni takia, että olen joutunut miettimään, etten kuulu tänne. Eniten vtuttaa, että kun lähennyn niiden työkavereiden kanssa ja petän heidän luottamuksen. Inhoan itseäni tämän takia.
Kommentit (26)
älä vaivu epätoivoon,musta tuntuu että yrität liikaa töissä. opettele rauhoittumaan ja tee työ rauhallisesti,älä haali ylimääräistä. tee vain oma työsi ei muiden töitä tai mitään taukohuoneen siivousta tms.ylimääräistä vaivaa.
itse tein töissä sen liian yrittämmisen virheen,se johtaa uupumiseen.
uutta yritystä vain ja nyt rauhallisemmin. yritä löytää tasapaino kodin ja työn välillä.tee kaikki asiat rauhallisesti ja ajatuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kesken päivää pidät ainakin tunnin rokulin
Ystävällisesti vastaan että, taidat tarvita ammatti-auttajan apua. Ilmeisesti olet niin kauan yrittänyt miellyttää muita, että olet unohtanut itsesi kokonaan.
Ja kun tämä ei tietenkään ulotu vain työelämään. Olen tosi intensiivisesti tunteva ja oikeudenmukainen, asioihin ryhtyvä ja tarmokas mutta samalla myös niin impulsiivinen ja herkkä, että on ollut tosi haastavaa tässä elämässä elää tai löytää suuntaansa, jotain pysyvää tai omaa juttua. Kaikki aina alkaa erinomaisesti ja sortuu yhtä nopeasti aivan palasiksi. Ei tuu mitään mistään, ei työelämästä, ei ihmissuhteista, ei talousasioista, asuinpaikasta, kodista, mikään ei ole pysyvää enkä kykene juurtumaan mihinkään koska niin tuhannet asiat vievät päätäni solmulle ja lamaannun lopulta. Tämä on ihan helvettiä vaikka siihen on jotenkin tottunutkin mutta paskaa on aina epäonnistua kaikessa mihin ryhtyy. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ystävällisesti vastaan että, taidat tarvita ammatti-auttajan apua. Ilmeisesti olet niin kauan yrittänyt miellyttää muita, että olet unohtanut itsesi kokonaan.
On joskus ollut niinkin mutta ei enää nykyään. Minä puutun epäkohtiin mutta olen myös aika tunneälykäs eli ymmärrän herkästi vastapuolia. Silti kyllä puutun asioihin ja jos ne eivät siitä puuttumalla muutu - niin minä muutun/muutan toimintaa eli saatan lähteä. Olen tosi huono pitämään itseäni nykyään missään mikä liikaa kuormittaa tai jossa on liikaa epäkohtia. Kuitenkin tämäkin piirre saa aikaan sen, että aika tyhjän päälle jää kun on niin intensiivinen ihminen vaikkakin tosi mukava ja ihana mutta liian.. oikeudenmukainen ja rohkeakin. Sitten väsyn kovasti ja elän taas kiertolaisena jokusen aikaa kunnes yritän taas sopeutua jonnekkin. Vika on päässäni, en kykene vain elämään normaalisti. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omat rajat on tärkeä asia,hoida vain oma koti,omat laskut,huolehdi oma terveys ja keskity rauhoittumiseen ja siihen ettei tarvitse yrittää liikaa ei tarvi tehdä vaikutusta kehenkään.
Mä sairastuin työkyvyttömäksi ja nyt olis edessä seitsemäs kuntoutus kymmenen vuoden sisällä. Enää en osallistu. Elän perinnöllä kunnes rahat loppuu ja sitten listin itseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
älä vaivu epätoivoon,musta tuntuu että yrität liikaa töissä. opettele rauhoittumaan ja tee työ rauhallisesti,älä haali ylimääräistä. tee vain oma työsi ei muiden töitä tai mitään taukohuoneen siivousta tms.ylimääräistä vaivaa.
itse tein töissä sen liian yrittämmisen virheen,se johtaa uupumiseen.
uutta yritystä vain ja nyt rauhallisemmin. yritä löytää tasapaino kodin ja työn välillä.tee kaikki asiat rauhallisesti ja ajatuksella.
Kyllä, vähempi riittää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
omat rajat on tärkeä asia,hoida vain oma koti,omat laskut,huolehdi oma terveys ja keskity rauhoittumiseen ja siihen ettei tarvitse yrittää liikaa ei tarvi tehdä vaikutusta kehenkään.
Niin minä tavallaan teenkin. Huolehdin vain itsestäni kun mihinkään muuhunkaan en kykene. Laskut maksan nykyään ajallaan mutta on ollut ruimasti vaikeuksia talouden kanssa elämäni aikana. Yritän rauhoittua ja pitää vain huolta omista asioistani ja keskittyä itseeni ja elänkin vain itsekseni sen takia koska saat*na ihan sama mihin ryhdyn niin tuntuu menevän päreiksi. Aika yksinäinen sitä on kun on tällainen. Tosi harmi koska olen tosi ihana ja empaattinen ihminen, olisi helppoa rakastaa ja tulla rakastetuksi jos päässäni ei olisi tällaista outoa myllerrystä ja yli- ja alivireystiloja ja sen sellaista. On tosi kuormittavaa olla näin herkkä mutta myös omalaatuinen rohkea ihminen. Minua usein katsotaan ylöspäin kunnioituksella koska pystyn puuttumaan ja vaikuttamaan asioihin mutta samaan aikaan minuun ollaan pettyneitä koska en kykene myöskään pitämään kiinni esimerkisi ihmissuhteista, työstä jne. Kuormitun pahasti ja jäljelle on jäänyt se, että jotenkin pärjään itsekseni mutta mitä vtun elämää tämä oikein on? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävällisesti vastaan että, taidat tarvita ammatti-auttajan apua. Ilmeisesti olet niin kauan yrittänyt miellyttää muita, että olet unohtanut itsesi kokonaan.
On joskus ollut niinkin mutta ei enää nykyään. Minä puutun epäkohtiin mutta olen myös aika tunneälykäs eli ymmärrän herkästi vastapuolia. Silti kyllä puutun asioihin ja jos ne eivät siitä puuttumalla muutu - niin minä muutun/muutan toimintaa eli saatan lähteä. Olen tosi huono pitämään itseäni nykyään missään mikä liikaa kuormittaa tai jossa on liikaa epäkohtia. Kuitenkin tämäkin piirre saa aikaan sen, että aika tyhjän päälle jää kun on niin intensiivinen ihminen vaikkakin tosi mukava ja ihana mutta liian.. oikeudenmukainen ja rohkeakin. Sitten väsyn kovasti ja elän taas kiertolaisena jokusen aikaa kunnes yritän taas sopeutua jonnekkin. Vika on päässäni, en kykene vain elämään normaalisti. Ap
Vttu että vtuttaa ihmiset jotka käyttää itsestään sanoja kuten "vaikkakin tosi mukava ja ihana" mutta sitten jatkoin lukemista ja tajusin, että lankesin trollin baittiin. Bravo. 3/5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko perfektionisti-Adhd?
Tutkimuksissa olen. Olen aina luonnehtinut itseäni perfektioniksi mutta huonoksi sellaiseksi koska vaikka kuinka yritän niin en todellakaan pääse lähellekkään sille tasoa mitä yritän vaan olen suorastaan surkea siihen nähden miten paljon yritän. Joo, pärjään kyllä siis jos miettii työelämää ja suorituksia, niin olen ihan perus hyvä mutta vaatii paljon töitä, että saavutan sen tason, että olen ihan perus hyvä. Tai siltä minusta tuntuu. On niin paljon hajamielisyyttä ja sellaista vaikeutta keskittyä tai pitää tarkkaavaisuutta yllä, niin vaatii siis töitä paljon, että saan pidettyä sellaisen suoritustason, jota työelämässä odotetaan. Toisaalta minulla on myös potentiaalia vaikuttaa asioihin ja otan herkästi vähän vahigossakin vastuuta, joten sekin uuvuttaa ja sitten vtuttaa kun tajuan, että olen ottanut liikaa harteilleni sellaista mitä en kykene edes kantamaan. Huomaan, että olen ihan hiton pahassa kierteessä aina työelämässä, vaikka yritän olla varovainen ja tehdä vähemmän töitä niin jossain vaiheessa tajuan, että olen taas aikamoisessa tilassa pääni kanssa. Eli sulake posahtaa ja olen aivan uupunut. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on epävakaa persoonallisuus. Kas noin, sait sen tiedon tässä ihan ilmaiseksi. Terveisin samanlainen joka ei tajunnut asiaa pitkään aikaan.
Älä koko ajan vatkaa tunteita. Teet työsi ja se riittää. Kukaan ei jaksa tuollaista tunnevellomista. Et sinä eikä kukaan muukaan.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on epävakaa persoonallisuus. Kas noin, sait sen tiedon tässä ihan ilmaiseksi. Terveisin samanlainen joka ei tajunnut asiaa pitkään aikaan.
Äläkä ota tätä loukkauksena, sanon vain niin kuin asia on. Kaikki epävakaat ei ole kilahtelevia hulluja ja draamailijoita, vaan monet kärsii kuten sinä sisäänpäin.
tärkein on saada varmaan oma mieli rauhoittumaan. siihen on vaikea antaa ohjeita. jos on liikaa ideoita voi olla vaikea keskittyä.
pidä ideavihkoa ja tee vain yksi projekti kerrallaan. saat vähän organioitua pään ajatuksia.
Uuvut vai menetät mielenkiinnon ja sitä kautta motivaation? Mulle käy usein niin että alkuun jännä uusi työ muuttuu omassa mielessäni melko nopeasti sellaseks "hommaksi" jolla ei ole mitään merkitystä kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on epävakaa persoonallisuus. Kas noin, sait sen tiedon tässä ihan ilmaiseksi. Terveisin samanlainen joka ei tajunnut asiaa pitkään aikaan.
Äläkä ota tätä loukkauksena, sanon vain niin kuin asia on. Kaikki epävakaat ei ole kilahtelevia hulluja ja draamailijoita, vaan monet kärsii kuten sinä sisäänpäin.
Niin jotain sellaistahan tässä on, ihan selväähän se on. En kuitenkaan toisaalta tee mitään pelkästään lokeroivalla diagnoosilla vaan tärkeämpää on se, että miten nämä asiat vaikuttavat elämääni ja voin sanoa, että vaikuttaa sillä tavalla, että ei tässä oikeasti ole mitään järkeä elää tällaisen pään kanssa. Tämä on ihan valtavaa itsesabotaasion kierrettä ja pettymyksiä nimenomaan itseensä ja omaan toimintaansa. Eikä tämä ole tällain vielä kolmekymppisenäkään juuri lainkaan muuttunut muuten paitsi olen kyllä päihteet toki jättänyt pois ja sen sellaiset. Ei sekään mikään ratkaisu tähän ydinongelmaan kuitenkaan ollut. Tuntuu vähän kuin olisi jokin kulkukoira/kulkukissa, joka on oppinut selviytymään itsekseen. Kaikki jotka näkevät ja ovat kanssani, niin näkevät potentiaalin mutta myös ymmärtävät, ettei minuun voi luottaa, olen jotenkin kasvanut niin kieroon. Ikävä fakta tosiaan. Ap
Ehkä jos tekisit niinkun muutkin, eli lähdet aikaisin, saikutat ainakin kerran kuussa, hymyilet ja puhut paljon paskaa että kylläkyllä tämä on tehty vaikkei ole edes aloitettu, ja syyttelet kaikkia muita ettei ne osaa mitään, vika on siellä.