Lue keskustelun säännöt.
Mies tunnusti, että on katkera koska ainoa lapsemme on kehitysvammainen
08.11.2026 |
Illalla 15- vuotias poikamme hössöttää isänpäivälahjansa kanssa, jonka oli koulussa tehnyt. Ei millään olisi malttanut odottaa sunnuntaiaamuun asti että saisi antaa sen isälleen. Siitä sitten seurasi kiukuttelua ja jumittamista koko illaksi, poika on henkisesti n 5- vuotiaan tasolla.
Sain pojan rauhoittumaan huoneeseensa ja kun palasin olohuoneeseen, mies puuskahti, että miksi piti ainoasta lapsesta tulla tuollainen.
Jotenkin luulin, että hän olisi hyväksynyt tilanteen, mutta ei sitten olekaan. Olen kyllä huomannut, että hän ei ole enää vuosiin halunnut viettää aikaa pojan kanssa kahdestaan. Ennen kävivät uimahallissa ja futista pelaamassa. Hän näyttää myös häpeävän poikaa, erot ns normaalilapsiin ovat tietysti kasvaneet vuosi vuodelta.
Minulle lapsen kehitysvammaisuus on suuri suru, mutta en sitä hänelle näytä. Katkeruutta en tunne, tiedostan, että elämä on nyt vain mennyt näin.
Kommentit (95)
Kyllähän tuollaisia heikkoja hetkiä tulee kaikille vanhemmille välillä. Myös tavallisten lasten vanhemmille, kun pettyvät jostain, mitä lapsi on/ei ole. Ei se sitä tarkoita, etteikö rakastaisi. Usein tuo ärtymyksen tunne kumpuaa enemmänkin tulevaisuuden huolesta/pelosta. Kehitysvammaisuus on iso asia hyväksyä ja siinä voi olla aaltoliikettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat julmia ja kovasydämisiä, jos kehitysvammaisia kohtelee noin. Kehitysvammainen tai muuten sairas lapsi voi osua kenen tahansa kohdalle tai sukuun.
Onneksi ei ainakaan 6 sukupolveen ole meillä äidinpuoleisessa suvussa ollut. Isääni en tiedä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Misogyyni tuttu pilkkasi meidän tyttövauvaa, heillä oli samanikäinen poikavauva. "Miksi pidät varpajaiset? Ei tytöt jatka edes sukua"
2 v myöhemmin selvisi että poikansa on kehitysvammainen eikä todellakaan koskaan jatka sukua.
Muita lapsia he eivät saaneet. Minun tyttärelläni on jo kaksi lasta.
Ylpeä isä ja isoisä
Miksi kerroit tämän? Kumpikaan meistä ei koskaan ole pilkannut ketään, joten lapselliset kuvitelmat jostain karmapaskasta voi unohtaa Ap.
Ootpa raskas ihminen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä vammaisesta lapsesta riemuita voi. Surullista kaikille.
Mä olen aina riemuinnut ihan täysillä: kun oppi kävelemään 2.5 vuotiaana, kun oppi kirjaimia ja rakensi niistä sanoja 5- vuotiaana, kun nauroi retkotti tilannekomiikalle, kun oli iloinen saamastaan lahjasta jne. Mun ihana ja rakas kehitysvammainen tyttöni.
Mä kanssa riemuitsin ihan täysillä kun oppi kävelemään 10-kuisena ja kun puhui täysiä lauseita vuoden vanhana. Vammaisia ei tarvita mihinkään vaikka olisivat kuinka söpöjä
Onneksi maailma ei menekään ehdoillasi 😄
Miksi lapsi syntyi kehitysvammaisena? Se on sitä kohtaloa. Se on vaan niin että elämässä kaikki ei mene niin kuin pitäisi, silleen kun itse oli alkuun ajatellut. Kaikkeen et voi itse vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyl ihan ok olla pettynyt jos haaveet lapsesta ei ole ihan sitä mitä olisi halunnut. Myös isän.
Se, että elämässä kaikki ei mene niin kuin toivoisi, on kipeä asia joka ottaa aikansa sulattaa. Vertaistuki on arvokasta. Säälittelijöitä ja kuittailijoita tulee takuulla riittämään, mutta käänteisesti lapsen haastava tilanne erottaa kirjaimellisesti ihmistyypit toisistaan - jyvät akanoista.
Sairas tai kehitysvammainen lapsi tuo yleensä mukanaan perheen elämään aidosti fiksuja ihmisiä , heitä joita vaille moni vaikkapa "10-Apgar-pisteen" lapsen vanhempi jää, saati edes kykenee omassa "normaaliuden" kuplassaan heidänlaisiaan tapaamaan tai tunnistamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä että hän tunnusti. Ihmisillä, olisi he lapsia tai aikuisia erilaiset tunteet vaihtelevat. Voimia teidän perheelle. Lapsi ei kasva koskaan aikuiseksi. Toivottavasti saatte apuja tarvittaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä vammaisesta lapsesta riemuita voi. Surullista kaikille.
Mä olen aina riemuinnut ihan täysillä: kun oppi kävelemään 2.5 vuotiaana, kun oppi kirjaimia ja rakensi niistä sanoja 5- vuotiaana, kun nauroi retkotti tilannekomiikalle, kun oli iloinen saamastaan lahjasta jne. Mun ihana ja rakas kehitysvammainen tyttöni.
Mä kanssa riemuitsin ihan täysillä kun oppi kävelemään 10-kuisena ja kun puhui täysiä lauseita vuoden vanhana. Vammaisia ei tarvita mihinkään vaikka olisivat kuinka söpöjä
No nyt sait sitä huomiota joten voit häpipyä pilaamasta aikuisten ihmisten ketjuja.
Mene vaikka kysymään äidiltä missä ja kuka sinun isäsi on? Voit sitten värkätä hänelle korttia. Sillä sehän sinua pistelee, kun jollain fyysisesti sinua vammaisemmalla on perhe ja isäkin eikä sinulla ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin se vain on, mutta kyllä saa sanoa ääneen, että se on rankkaa.
Vierailija kirjoitti:
Joku on sanonut, että vammaiset lapset ovat äitien lapsia.
Höpö höpö. Ihan hyvin voi olla enemmän isän lapsi. Osmo ja peltsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tulevilla vanhemmilla on odotuksia lastensa suhteen. Ajatellaan, että sitten tulevaisuudessa mökkeillään, kalastetaan, pyöräillään, käydään kesälomilla... Ja mitähän heistä tulee aikuisena jne.
Sitten kun syntyy kehitysvammainen lapsi, niin haaveet eivät toteudu!
Mikään maintsemasi asia ei mene pilalle kehitysvammaisuuden takia.
Vierailija kirjoitti:
Kehitysvammainen on kallis meille veronmaksajille. Maksaa miljoona euroa helposti elinaikanaan. Pelkkiä kuluja.
Tämän ketjun pilaavalle hirviölle totean, että sinä itse voit muuttua huomenna vammaiseksi monistä syistä. Tunnevammainen olet jo, mutta fyysinen aivovaurio tai muu vamma voi tavoittaa sinut ihan minkä vaan taudinaiheuttajan, bakteerin tai kolarin vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Misogyyni tuttu pilkkasi meidän tyttövauvaa, heillä oli samanikäinen poikavauva. "Miksi pidät varpajaiset? Ei tytöt jatka edes sukua"
2 v myöhemmin selvisi että poikansa on kehitysvammainen eikä todellakaan koskaan jatka sukua.
Muita lapsia he eivät saaneet. Minun tyttärelläni on jo kaksi lasta.
Ylpeä isä ja isoisä
Oletpa terve yksilö - not.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku on sanonut, että vammaiset lapset ovat äitien lapsia.
Höpö höpö. Ihan hyvin voi olla enemmän isän lapsi. Osmo ja peltsi?
Varmaan oli Osmo aika paljon äidin vastuulla ensimmäiset 10 vuotta kun Peltsi huiteli ympäri metsiä kuvaamassa ohjelmiaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun exä ei tehnyt vastaavanlaisen poikansa kanssa ikinä mitään. Ei suostunut jäämään kahden tämän kanssa, koska koki ettei pärjää. Eikä kyllä pärjännytkään, kun ei edes yrittänyt tai halunnut. Meillä on kyllä toinenkin lapsi, mutta tuntui että löi hanskat tiskiin lasten suhteen ja pakeni omiin harrastuksiinsa.
Lapset on jo aikuisia ja olen onnellinen kummastakin
Eli olet ns. vähäonnellinen. Niinhän sitä sanotaan että lapsi perii älykkyyden äidiltään.
Pakkohan se on kun toisella ei ole mitä periä.
Vierailija kirjoitti:
Olisin minäkin katkera jos ainoa lapsi olisi retardi. Onneksi ei ole.
Niin, et olisi selvinnyt siitä ja hän olisi kärsinyt.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat julmia ja kovasydämisiä, jos kehitysvammaisia kohtelee noin. Kehitysvammainen tai muuten sairas lapsi voi osua kenen tahansa kohdalle tai sukuun.
Kohtelee miten ? Lapsi oli huoneessaan kun isä väsyneen noin sanoi. Eli mikä on ongelma ? Ja mikä on äidin ongelma kun ei voinut heti antaa sitä isänpäivä korttia ja lahjaa isälleen ? Meillä on terveet lapset jotka eivät ole malttaneet odottaa isänpäivään eikä äitienpäivään. Ei haitannut, mitäpä noita lapsia kiusaamaan enempää, sama mikä päivä ne kortit antaa.
Vierailija kirjoitti:
No jos hoivavastuu on äidillä, niin eihän sillä isällä mitään sidettä ole muodostunut. Keharin vauva-aika varmasti menee melko helposti vielä, mutta sitten kun ikää tulee niin helposti kaivataan sitä millainen 15-vuotias normaalilta kehitykseltä olisi.
Ai miten niin?
Kenes hän kuvitteli suvun lapset synnyttävän? Mitokondriaalinen dnakin tulee vain äidiltä. :D