Lue keskustelun säännöt.
Mikään ei tunnu miltään :(
05.06.2007 |
En jaksa enää. Luulin jo olevani parantumassa masennuksesta ja muutkin ongelmat pikkuhiljaa selviämässä, mutta ei niin ei. En vaan enää jaksa sinnitellä. En mä itsemurhaa tahdo tehdä - en tahdo kuolla, en tuottaa sitä järkytystä perheelle, kuolema pelottaakin. Mutta elämä vaan valuu käsistä minuutti kerrallaan, eikä mikään tunnu miltään. Lääkityksen kanssa ei paha olo ole niin intensiivinen, mutta ei ole mikään muukaan olo juuri mitään.
En innostu mistään, en jaksa ihastella kauneutta missään, en tunne rakkauden läikähdyksiä läheisiäni kohtaan, en edes nauti kirjoista ja musiikista yms. En välitä enää mistään. Mikään ei huolestuta, vaan ajattelen vaan tyyliin, että mitäpä nyt jollakin ilmastonmuutoksella on väliä, kun geologisella aikavälillä mietitään - sukupuuttoon kuolee lajimme ja maailma muuttuu ilman meitäkin ja ilman ylimääräisiä kasvihuonekaasuja.
Olo on tyhjä, vaan laimea ahdistus jäljellä. Voimat lopussa.
Kommentit (11)
Saa nähdä silloin, missä kunnossa olen. Terapiaa ei toistaiseksi ole...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perhe oli kyllä kovasti haaveissa, mutta jätettiin lapsenyritys, kun tää sairaus tuli kuvioihin. Ei olisi reilua hommata lasta tähän tilanteeseen, ja toisaalta jaksaisiko sitä ja pärjäisi? Ehkä sitten joskus, jos musta vielä ihminen tulee. Perhe ja lapset oli ennen rakkaita haaveita ja tulevaisuudenunelmia, mutta nyt sekään ei oikein tunnu miltään, suuntaan eikä toiseen.
ap
Tulipa sellainen tunne että et ole nähnyt maailmaa/elämää tarpeeksi.
Nälkää näkevä apaattinen sairas lapsi ja äiti ei tiedä edes odottavansa varmaa kuolemaa. Olethan nähnyt heitä ainakin lehdissä ja tv:ssä. He ovat kaukana lääketieteen helpotuksista.
Sinulla on lääkitys joka sammuttaa tunteet, kun tekee kipeää. Et enää reagoi maailman hätään.
Niin halusin vain sanoa että et ole ainoa joka kärsii tässä maailmassa ahdistuksesta. Kaikilla on omat syynsä.
En minä pumpulissa ole elänyt enkä kasvanut ja jo ihan aikuiseen ikään kuitenkin ehtinyt, ja kokenut niin hyviä kuin huonojakin asioita, niinkuin kaikki.
Eikä mulla ole mitään epäselvyyttä sen suhteen, että kaikilla on murheensa, toisilla suuret ja toisilla pienet. Se ei vaan mitenkään auta siinä, että itse ei enää jaksa.
ap
Olkaa onnellisia edes siitä, että teillä on mahdollisuus lääkitykseen.
Millainen ihminen on masentuvaisuuteen taipuva? Onko se esim. ihminen joka on rakentanut elämänsä " yhden kortin varaan" Tarvitaan vain yksi muutos ja elämä muuttuu helvetiksi. Hän ei osaa työstää tunteitaan koska muusta ei tiedä ja muutos on ylitsepääsemätön. Mikä laukaisi sinun masennuksen? Veikkaisin että muutos elämässä.
Saako masentunutta ihmistä arvostella? Miten kansantautia masennus voidaan ennaltaehkäistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hemmettiäkö se auttaa ajatella maailman muita ongelmia kun itsellä on huono olo? Vähän yhtä neuvo sanoa migreenipotilaalle, että mietipä miltä tuntuu kun on korvatulehdus. Auttaa tosi paljon!!
Sanoit käyväsi hoidossa. Mene ihmeessä terapiaan. Lääkkeet ei yksinään toimi kuin hyvin hyvin harvoin. Etsi hyvä terapeutti.
Tunnistin hyvin itseni kirjoituksestasi, tosin parannuin terapian ja lääkityksen avulla. Olen ollut terve jo yli 10 vuotta täysin.
numerot 1 ja 2-
kai teillä on terapia meneillään tai tiedätte mihin ottaa yhteyttä-
tarvitsette molemmat ammattiauttajan apua
soittakaa vaikka Kriisipuhelin Suomen mielenterveysseura
0203445566
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen ihminen on masentuvaisuuteen taipuva? Onko se esim. ihminen joka on rakentanut elämänsä " yhden kortin varaan" Tarvitaan vain yksi muutos ja elämä muuttuu helvetiksi. Hän ei osaa työstää tunteitaan koska muusta ei tiedä ja muutos on ylitsepääsemätön. Mikä laukaisi sinun masennuksen? Veikkaisin että muutos elämässä.
Jos nyt minulta kysyt, niin oma elämäni on varsin normaalisti " rakennettu" , ei tietääkseni yhden kortin varaan. Elämässäni on ollut monia tärkeitä asioita. Muutosta elämässä on aina ollut, aina kotipaikkakunnan ja -maan muuttumisesta ihmissuhdemuutoksiin, työpaikkamuutoksiin ja muutoksiin itsessäni ihmisenä. Ainahan muutos tietynlaisen stressin aiheuttaa, mutta ei se itsessään masennusta aiheuta.
Minun masennukseni ei ole yhden laukaisevan tekijän aiheuttama. Syitä voi toki veikkailla, menneisyyden traumoista (niitä on) biologisiin tekijöihin ja varmaan moneen muuhunkin asiaan. Jos nyt kiinnostaa, niin sairauden alkuun ei liittynyt suuria elämänmuutoksia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös yksi masennuksen kanssa kamppaileva. Aurinkoista kesää!
Tulin psykiatrilta muutama tunti sit ja sairaslomaa pisti koko kesän ja reseptin kouraan, nyt sit mietin et miten jaksaa taas eteenpäin, onneksi terapia aikoja on kaksi viikossa.