Lue keskustelun säännöt.
Mulle on sanottu koko ikäni, että olen liian hiljainen ja yrittänyt muuttaa itseäni mutta nyt
14.01.2026 |
Nyt vasta tajunnut, että se on oikea minä ihmisten seurassa. En mä tykkään puhua kun tuttujem ihmisten seurassa, joihin luotan. Tykkään mieluummin kuunnella ja katsella ihmisiä, ikäänkuin seurata mistä ne keskustelee. Musta tuntuu tosi epäluonnolliselta itselle koko ajan keksiä mitä pitäisi sanoa että vaikuttaa "normaalilta". Harmi kun muut ihmiset sitten kuvittelee, että olen jotenkin viallinen tai outo, mutta en voi muuttaa itseäni enkä enää halua!
Kommentit (7)
Tottakai saat olla juuri sellainen kuin viihdyt itsenäsi, noilla sanojilla se ongelma on ja koittavat laittaa sinua ruotuun jos et pidä puoliasi niin olet liian hyvä kohde tällaiseen päsmäröintiin sellaisen sijaan joka enemmän sanoisi vastaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kans luulin olevani sellainen, mutta traumat saivat vetäytymään. Viime aikoina olen huomannut, että jopa nautin huomiosta ja etenkin siitä, jos saan ihmiset nauramaan.
Olin ennen nuori ja ujo. Nyt olen vanha enkä vain välitä vittujakaan. Ulkoisesti käytös vaikuttaa samalta.
Minunkin hiljaisuuttani ihmetelty. Sitten joskus myöhemmin valitettiin, miksi puhun niin paljon. Nyt olen jälleen oma itseni =tuppisuu. Tietysti töissä ja muissa sosiaalisissa tilanteissa juttelen normaalisti, mutta olen huono keskustelemaan. Ajattelen paljon, puhun vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ollut hiljainen ja jossain vaiheessa pakotin itseni väkisin puhumaan. Nyt sitten puhun lämpimikseni ihan mitä sattuu ja päästelen suustani kaikenlaisia sammakoita :D Varmaan ne samat ihmiset, jotka muinoin toivoivat "sanoisit sinäkin nyt välillä jotain", toivoisivat mun nykyään olevan vaan hiljaa.
Sama.