Lue keskustelun säännöt.
Olen introvertti. Onko lapsuuden syytä?
04.11.2026 |
Elin eristetyn lapsuuden maaseudulla, kauempana kyläkeskuksesta. Ei ollut muita kavereita kuin veli enkä koulussakaan oikein osannut kaveerata.
Viihdyn yksin hyvin, en seuraa kaipaakaan, en edes jaksaisi jotain "tätikävelyitä" tai vuoronperään kahvitteluja.
Mietin vain miten paljon lapsuus jolloin pitkälti sai itsekseen viihtyä vaikuttaa vielä näin ehtoopuolella.
Kommentit (3)
Ei ole lapsuutesi syytä vaan persoonallisuuttasi. Mitä pahaa muka on siinä että olet introvertti? Aika moni muukin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole asiantuntija, mutta uskon meidän jokaisen olevan erilainen jo syntyessään. Samassa perheessä toinen on reipas, haluaa tanssia ja laulaa ja toinen kavahtaa moisesta. Viisas se isä ja äiti joka antaa jokaisen lapsen olla oma itsensä, toki veljen ja sisaren esimerkki vaikuttaa jonkin verran.
Joku mieluummin syventyy kirjaan tai käsin tekemiseen ja se sallittakoon. Ei pitäisi alkaa lääkitsemään sitä tanssijaakaan liikaa, keksimään adh ja muista diaknooseja.
Omasta lapsuudestani muistan äidin motkotuksen, kuinka sisaresi on sitä ja tätä, sinä taas olet nyhväke, veljesi on hieno miehen alku :(
Samoin, mutta vastaavasti veljeni on extrovertti. Ollaan ihan erilaisia vaikka sama lapsuus.