Kuinka moni sijoittaa

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella palstalaisella on miljoonien arvoinen osakesalkku mikäli kommentteja on uskominen. Yksikään palstalainen ei ole tehnyt tappiota, vaan pelkkää voittoa.

Tuskinpa tähän aiheeseen vastaajat ovat niitä jotka elelevät kelatuilla tai laittavat palkkansa lottoon ja keskiolueeseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa, että keskustelussa puhutaan nyt hieman eri mittakaavan asioista. Meillä sijoittaminen ei ole koskaan tarkoittanut sitä, että palkkapäivänä siirretään 50 euroa pankin indeksirahastoon ja jäädään odottelemaan korkoa korolle -ilmiön ihmettä. Kyse on kokonaisvaltaisesta varallisuuden hallinnasta, jossa salkunhoito, kiinteistöomistukset, kansainväliset osakesijoitukset, listaamattomat yhtiöt ja private equity -sijoitukset muodostavat oman kokonaisuutensa. Yksittäiset allokaatiot liikkuvat helposti 6-7 numeroisissa summissa, eikä likviditeettiä tarvitse yleensä miettiä aivan samalla tavalla kuin tavallisessa kuukausisäästämisessä.

Meillä on sijoituksia useammassa maassa, useissa omaisuusluokissa ja sen verran kiinteistövarallisuutta, että kaikkien kohteiden vuokratuottojen seuraaminen vaatii jo oman taulukointinsa. Osa varallisuudesta on luonnollisesti myös sellaisissa instrumenteissa, joiden nimiä ei välttämättä löydy tavallisen pankin sijoitusvalikoimasta.

Lasten salkut avattiin heti syntymän jälkeen. Lapsilisät menevät automaattisesti sijoituksiin, vaikka niiden vaikutus on kokonaisuudessa lähinnä pyöristysvirhe. Olemme myös keskustelleet siitä, että täysi-ikäistyessään lapset saavat hieman perusteellisemman perehdytyksen varallisuuden hallintaan kuin perinteisen ohjeen aloittaa säästäminen kahvikupin hinnasta.

En oikeastaan enää ajattele sijoittamista säästämisenä, vaan pääoman hallinnointina. Siinä vaiheessa, kun salkun päivittäinen arvonvaihtelu vastaa monen ihmisen vuosiansioita, alkaa suhtautuminen muutaman kymppitonnin rahastopääomaan väistämättä hieman perspektiivistä käsin. Mutta hienoa, että ihmiset ovat innostuneet sijoittamisesta. Jostainhan se ensimmäinen sijoitusasunto Monacoonkin lähtee.

Sun kaltaisten takia mni ei halua puhua sijoituksistaan, Oot oksettava.

Mun neuvo on että raha tekee lisää rahaa. Pienikin salkku on parempi kuin ei mitään.

Miten liikuttavaa, että yrität pukea kateutesi moraaliseksi ylemmyydeksi. ”Pienikin salkku on parempi kuin ei mitään” on toki ihan kelpo lohdutuslause silloin, kun oma sijoitusvarallisuus on vielä siinä vaiheessa, että kuukausittaisen säästösumman optimointi on elämän suurimpia taloudellisia kysymyksiä.

Ja kyllä, raha tekee rahaa. Omalla kohdallani olen saanut nauttia tästä mekanismista jo hyvän aikaa. Salkkuni tuottoina liikkuu vuodessa sellaisia summia, joiden eteen toisen pitää tehdä melko monta työvuotta. Hajautettu osakesalkku, kiinteistösijoitukset ja muu varallisuus tuottavat varsin mukavasti ilman, että minun tarvitsee vaihtaa vapaa-aikaani euroiksi.

En myöskään erityisemmin kaipaa sijoitusneuvoja ihmisiltä, joiden suurin oivallus on se, että pienikin salkku on parempi kuin ei mitään. Kiitos kuitenkin tästä kansantaloustieteen alkeiskurssista.

Ja mitä tulee siihen, että olen mielestäsi oksettava, niin lupaan yrittää selvitä ja toipua tästä murskaavasta arviosta. Todennäköisesti onnistun siinä varsin mukavasti myös sijoitustuottojeni turvin.

Mutta nyt täytyy valitettavasti jättää tämä keskustelu hetkeksi. Henkilökohtainen kokkimme on juuri kattanut lounaan lämmitetylle 90 neliön lasiterassillemme, josta avautuu esteetön merinäköala. Tänään tarjolla on käsin sukeltajien nostamia kampasimpukoita, belugakaviaaria, hummeria sahramivoikastikkeessa ja tryffelillä viimeisteltyä risottoa, jonka raaka-aineet lennätettiin aamulla Italiasta. Jälkiruoaksi  avaamme vielä kellarista Château d’Yquemin vuosikertaa 1811. Sitä ei tietenkään tarjoilla aivan jokaiselle lounaalle, mutta ajattelin, että tänään on sopiva tilaisuus. Henkilökohtainen sommelierimme suositteli sitä piemontelaisen hasselpähkinäsuklaan kanssa. Onhan se mukava välillä nauttia myös hieman vanhemmista vuosikerroista. Ei tässä nyt oikein ehdi murehtia tuntemattomien ihmisten pahaa mieltä. Hyvää päivänjatkoa sinnekin, ja muistathan laittaa sen satasen indeksirahastoon.

Ihan hyviä iltasatuja kerrot, kiitos niistä. Sivusta

Meillä on sijoitettu aina ja molemmat ovat oppineet sen omilta vanhemmiltaan. Salkut eivät ole massiivisia, toisin sanoen niiden tuotoilla ei voisi elää. Ne ovat kuitenkin sen suuruisia, että vaikka perheen molemmilta aikuisilta loppuisivat työt, niin pärjäisimme useamman vuoden pääomia syöden. Se poistaa kummasti stressaamista työpaikan pysyvyydestä. Kahdelle lapselle on myös säästetty pesämunaa opiskelemaan lähtöä varten n. 20 000 € per lapsi. Olemme 45-50 v pariskunta asiantuntija/keskijohto -tulotasolla.

Vierailija kirjoitti:

"Aina" on puolison kanssa harrastettu sijoittamista ja nyt myös tytär on sijoittanut jonkin verran. Emme kylläkään asu Suomessa.

Mekin sijoitettiin tytär.

Vierailija kirjoitti:

Aika on se jolla on suurin vaikutus.

Siksi kannattaa aloittaa sijoittaminen mahdollisimman nuorena.

Vaikka nuorella on miljoona muuta kiinnostavampaa kohdetta rahalle, niin silti pitäisi edes vähän yrittää laittaa myös sivuun kulutuksesta.

Mielellään johonkin indeksi kasvurahastoon jonka kulut ovat alle 0,5% ja joka tapauksessa alle prosentin.

Kun raha kasvaa rahastossa niin siitä ei tarvitse maksaa vuosittain veroja vaan maksun aika tulee vasta sitten

kun osuuksia on joskus myymässä.

 

Tärkein ohje: Aloita Nuorena, Sijoita pienillä kuluilla, Älä hötkyile.

Nuo ohjeet pätevät aina, riippumatta sijoitettavan summan suuruudesta.

 

Kylmiö

Eri mieltä. Nuorena kannattaa elää nuoruutta ja käyttää rahaa. Sijoittamisen voi hyvin aloittaa 30v jälkeen, kun kaverit ovat feidanneet ja rahaa jää sijoituksiin ihan automaattisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa, että keskustelussa puhutaan nyt hieman eri mittakaavan asioista. Meillä sijoittaminen ei ole koskaan tarkoittanut sitä, että palkkapäivänä siirretään 50 euroa pankin indeksirahastoon ja jäädään odottelemaan korkoa korolle -ilmiön ihmettä. Kyse on kokonaisvaltaisesta varallisuuden hallinnasta, jossa salkunhoito, kiinteistöomistukset, kansainväliset osakesijoitukset, listaamattomat yhtiöt ja private equity -sijoitukset muodostavat oman kokonaisuutensa. Yksittäiset allokaatiot liikkuvat helposti 6-7 numeroisissa summissa, eikä likviditeettiä tarvitse yleensä miettiä aivan samalla tavalla kuin tavallisessa kuukausisäästämisessä.

Meillä on sijoituksia useammassa maassa, useissa omaisuusluokissa ja sen verran kiinteistövarallisuutta, että kaikkien kohteiden vuokratuottojen seuraaminen vaatii jo oman taulukointinsa. Osa varallisuudesta on luonnollisesti myös sellaisissa instrumenteissa, joiden nimiä ei välttämättä löydy tavallisen pankin sijoitusvalikoimasta.

Lasten salkut avattiin heti syntymän jälkeen. Lapsilisät menevät automaattisesti sijoituksiin, vaikka niiden vaikutus on kokonaisuudessa lähinnä pyöristysvirhe. Olemme myös keskustelleet siitä, että täysi-ikäistyessään lapset saavat hieman perusteellisemman perehdytyksen varallisuuden hallintaan kuin perinteisen ohjeen aloittaa säästäminen kahvikupin hinnasta.

En oikeastaan enää ajattele sijoittamista säästämisenä, vaan pääoman hallinnointina. Siinä vaiheessa, kun salkun päivittäinen arvonvaihtelu vastaa monen ihmisen vuosiansioita, alkaa suhtautuminen muutaman kymppitonnin rahastopääomaan väistämättä hieman perspektiivistä käsin. Mutta hienoa, että ihmiset ovat innostuneet sijoittamisesta. Jostainhan se ensimmäinen sijoitusasunto Monacoonkin lähtee.

Sun kaltaisten takia mni ei halua puhua sijoituksistaan, Oot oksettava.

Mun neuvo on että raha tekee lisää rahaa. Pienikin salkku on parempi kuin ei mitään.

Tekoälyllä tuherrettu trollaus. Kokeiin ChatGPT:ssä kysyä kehuvaa kommenttia suursijoittajalta vauva-palstalle, samanlaista tuubaa alkoikin heti tulemaan hätäistä tahtia :)

----->

Olen itse ollut sijoitusmarkkinoilla mukana jo pitkään, ja täytyy sanoa, että välillä vähän ihmetyttää ihmisten suhtautuminen rahaan. Itse olen jo vuosia sitten siirtynyt siihen vaiheeseen, ettei tarvitse varsinaisesti miettiä, mitä jokin maksaa. Sijoitussalkku tekee töitä puolestani, ja palkkatulo on lähinnä mukava lisä, jos nyt sellaiseksi haluaa laskea.

Tällä hetkellä sijoitukset ovat noin 1,5 miljoonan euron luokkaa, pääosin hajautetuissa ETF-rahastoissa. En ole koskaan oikein ymmärtänyt osakepoiminnan tai kryptojen kaltaista uhkapelaamista. Pitkäjänteisyys ja korkoa korolle -ilmiö ovat aika tehokas yhdistelmä, kunhan lähtöpääomaa on riittävästi.

Meillä ei oikeastaan enää tehdä ostopäätöksiä hinnan perusteella. Toki en minäkään halua maksaa turhasta, mutta esimerkiksi muutaman tuhannen euron yllättävä meno ei juuri heilauta taloutta. Ehkä tässä on se ero, että toisille raha on jatkuva huolenaihe, kun taas itselle se on enemmänkin yksi työkalu muiden joukossa.

En tarkoita tällä mitenkään kehua omaa tilannettani, mutta joskus tuntuu, että ihmiset käyttävät enemmän energiaa sijoittamisen riskien pelkäämiseen kuin siihen, että oikeasti rakentaisivat itselleen taloudellista riippumattomuutta. Jokainen tietysti tyylillään.

Itselläni alkoi sijoittaminen v. 1994 Kansallis-Osake-Pankin annin myötä. Sen jälkeen on tullut sijoiteltua välillä aktiivisemmin, välillä pitänyt pitkiäkin taukoja (jos ei lasketa mukaan rahastosäästösopimuksia, joissa menee rahastoon kuukausittain pieni sijoitus). Välillä oli arvopapereiden lisäksi sijoitusasuntoja ja metsää, nyt pelkästään osakkeita ja rahastoja. Niitäkään ei ole tosin kuin 200 k€. Tilillä on paljon enemmän käteisenä, joka pitäisi sijoittaa. En viitsi kaikkea rytkäyttää kerralla vaan toteutan ajallista hajauttamista. Viimeksi tänään ostin lisää osakkeita. 

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella palstalaisella on miljoonien arvoinen osakesalkku mikäli kommentteja on uskominen. Yksikään palstalainen ei ole tehnyt tappiota, vaan pelkkää voittoa.

Jos pitää rahansa indeksirahastoissa koko maailmanlaajuisesti hajautettuna vuosien ajan, tappion tekeminen edellyttäisi maailmansotaa tai globaalia systeemikriisiä. Todennäköisesti edes ne eivät riittäisi jos sijoitushorisontti on yli 30 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on oman asunnon lisäksi noin seitisemisen sataa tuhatta sijoituksissa. Mutta enhän mä niitä nyt mihinkään rahastoihin ole laittanut.

Ja ap on mielestäni silleen oikeassa, että ei kukaan jaksa tutustua ja pysyä selvillä kaikesta sijoitusmaailmassa. Siksi minäkin olen valinnut pari osa-aluetta, joita ymmärrän, ja sijoittanut niihin. Nyt joku sanoo, että pitäisi hajauttaa useille eri talouden aloille, mutta ei ole mitään järkeä alkaa sijoittaa johonkin, mitä ei lainkaan tajua. Sen sijaan olen laskenut, että kestän ihan hyvin väliaikaiset tappiot, kun tiedän, että tämä on ala, joka ennen pitkää nousee aina takaisin.

No sitä varten siellä Nordnetissä on ammattilaiset jotka tajuaa :D Ei niistä tarvitse itse tajuta muuta kuin sen että hajauttaa eri rahastoihin.

Suomessa vain 10 000 ihmisellä on yli miljoonan sijotussalkku eli alle 0,25% ja ne kaikki kirjoittelevat vauvapalstalle :D:D

Vierailija kirjoitti:

Suomessa vain 10 000 ihmisellä on yli miljoonan sijotussalkku eli alle 0,25% ja ne kaikki kirjoittelevat vauvapalstalle :D:D

Virtuaalisalkkuun on lupa lisätä aina yksi nolla perään.

Aloitin sijoittamaan 32-vuotiaana vuonna 2021. Alkuun sijoitin tulotasooni nähden melko maltillisella summalla 400€/kk. Vuosien mittaan kiinnostukseni sijoittamiseen on kasvanut ja tulotaso noussut, minkä myötä myös kuukausittain sijoitettava summa on kasvanut vähitellen. Tällä hetkellä sijoituksiin menee kuukaudessa jo 1800€. Vajaassa kuudessa vuodessa sijoituksiin on kertynyt yli 100'000€. Alun "tässä vähän laitan sivuun pahan päivän varalle" mentaliteetti on vaihtunut taloudellisen riippumattomuuden tavoitteluun. 

Tässä hetkessä tuo turvaa ja lohtua ajatus siitä, että voisin tulevaisuudessa mahdollisesti itse päättää, haluanko tehdä töitä vai en. Jos päättäisin työskennellä, voisin hakeutua juuri sellaisiin hommiin kuin haluan, ilman että minun tarvitsisi miettiä palkkaa tai urakehitystä.

Monesti tässä kohtaa kuulee vasta-argumentin, että mitä jos kuoleekin ennen kuin ehtii nauttia kerryttämästään varallisuudesta. Minä näen tämän kuitenkin päinvastoin. Jos aikani täällä jäisi odotettua lyhyemmäksi, minua lohduttaisi se, että voisin jättää lapsilleni perinnöksi mukavan pesämunan ja sitä kautta turvata ja tukea heidän tulevaisuuttaan. 

Aloitin sijoittamisen -24, niihin aikoihin kun Trump valittiin. Oli kertynyt säästöjä n. 70 tonnia ja tajusin, että inflaatio nakertaa ne. Pistin  koko 70t markkinoille n. 8kk aikana. Aloittelijana olen tykännyt vähän liikaa osakepoiminnasta. Niistä on tullut turhan monta tonnia takkiin. Osa tappioista oli huonoja valintoja kuten Tokmanni ja Terveystalo, osa tappioista kertyi Trump-paniikkien aikana.

Nyt mulla on n. 35% matalakuluisissa indeksirahastoissa. Lisäilen näihin yhteensä 500e/kk. Lähiaikoina aion myydä joitain suoria osakkeita ja pistää vapautuneet rahat usa- ja maailmaindekseihin.

Arvelisin, että parissa vuodessa plussaa on kertynyt 30 tonnia. Paljon paremmin olisi mennyt jos olisin omistanut vain indeksejä. Kaikkinensa kuitenkin ok olo, sillä bruttopalkkani on 3 tonnia.

Mulla on pelkästään USA osakkeita ja indeksirahastoja. En enää säästä kuukausittain vaan kulutan mahdollisimman paljon palkastani(4500€/kk - verot). Osinkoja tulee 300-500€/kk.

Aloitin 40 vuotiaana rahastoilla ja myöhemmin opettelin osakesäästämisen salat. Olen 70 vuotias yrittäjä ja työelämässä edelleen

 En omista asuntoa jossa asun, enkä autoa. Helsingissä hyvä julkinen liikenne ja ulkomailla vuokraan auton tarvittaessa. 

Sijoittakaa=säästäkää nuoret! Vaikka ihan pieni summa per kk. Se kannattaa.

Olen sioittanut rahastoihin ja vähän osakkeisiin. Sioittaminen ei ole aina sujunut. Yksi rahasto on miinuksella.

Säästöjä syön tällä hetkellä. Satanen menee kuussa indeksiin, mutta silti vaan hupenee ja joku pari tonnia vain jäljellä.. Olen 40. En tiedä kellä niitä ylimääräisiä rahoja on, mutta ei ainakaan mulla. Tene ihan hyvää työtäkin, en matkustele mutta rahaa ja omaisuutta ei vain kerry kuten muilla tuntuu tekevän. Toki olen kahdesti eronnut. Onnellisuus tarkoittaa Suomessa usein rahan menetystä. 

Luulin ettei osakesijoittaminen ole minua varten, kiinnostuksen kohteet yleensä enemmän taiteen puolella. Mutta mieheni painostuksesta tulin aloittaneeksi ja osakepoiminta veikin mennessään. Huomasin että pärjään siinä paremmin kuin mieheni. 

Minulla on useita indeksirahastoja, ETF-rahastoja, ja pääosin amerikkalaisia osakkeita; tekno-ja tekoälyosakkeita, lääkefirmoja, energiaa. Ajattelen että amerikkalaisissa jättifirmoissa on jo maantieteellistä hajautusta itsessään joten kesityn enemmän ajalliseen hajauttamiseen.

Innostuin osakepoiminnasta ja koronan jälkeen se on tuottanutkin hyvin. 4:ssä vuodessa säästöni ovat kaksinkertaistuneet. Toki ymmärrän ettei tuollainen mahdoton tuotto ole jatkuvaa.

Elämässä on nyt jännitystä.Tulee seurattua maailman menoa ja opiskeltua jatkuvasti jotain uutta.

Viisaampaa olisi varmaankin painottaa indeksi rahastoja, mutta osakkeet ovat ravihevosiani., harrastukseni