En lainkaan pidä treenatuista miehistä, muita?

En minäkään kiinnostu yhtään hyvin lihaksikkaista miehistä. Oon aina ollut liikunnallinen, nykyään käyn salilla, juoksen ym., mutta himoliikunnallisuus ja salilla jatkuva pumppaaminen eivät kiinnosta. Superlihaksikkaat varmaan asuvat siellä salilla.

Mökin tykkään enemmän rotevista miehistä, joilla on rasvaakin lihasten päällä. Sellainen rasvaton lihaskimpou, missä suonet pullottaa, on vastenmielinen. En myöskään pidä laihoista miehistä, kyllä miehellä pitää olla pituutta ja leveyttä, sopivassa määrin.

Sama. Ihan kaikki kropan pullistelu on itselle vastenmielistä. Mulle käy iskävartalo kun kemiat on kohdallaan. Ja nehän on nyt.

En minä ainakaan valinnut miestäni mistään tarjoustalon hyllystä, että minä otan nyt tuon. Kun tavattiin ekaa kertaa juteltiin tunteja, enkä missään vaiheessa edes kiinnittänyt asiaan huomiota. 

Vierailija kirjoitti:

En minä ainakaan valinnut miestäni mistään tarjoustalon hyllystä, että minä otan nyt tuon. Kun tavattiin ekaa kertaa juteltiin tunteja, enkä missään vaiheessa edes kiinnittänyt asiaan huomiota. 

Niillä kenellä ei sitä kumppania ei ole on myös pitkä lista erilaisista ominaisuuksia mitä miehen tulee olla ja mitä tämän ei tule olla. 

Vierailija kirjoitti:

Voi harmi. Olin juuri tulossa kosimaan. Nyt menee kalliit kukatkin biojätteeseen. 

Älä nyt biojätteisiin laita hienoja kukkiasi. Anna vaikka naapurin tädille, jos et itse halua pitää. 

Mutta noinhan se usein menee, että eivät kiinnostukset kohtaisi muutenkaan. Tuskinpa minusta enää kiinnostuisivat lihaksiksikkaat urheilijat, vaikka nuorena kyllä kiinnostuivat. Yhden ainoan kerran hellyin lähtemään leffaan, kun se kundi näytti suloiselta koiranpennulta ruskeine nappisilmineen ja US army hiuksineen, mutta ne olivat katastrofaaliset treffit, koska se kundi oli valinnut jonkun toimintaleffan ja nauroi koko ajan tosi huonoille vitseille. Leffamakuni oli siihen aikaan todella indie. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi harmi. Olin juuri tulossa kosimaan. Nyt menee kalliit kukatkin biojätteeseen. 

Älä nyt biojätteisiin laita hienoja kukkiasi. Anna vaikka naapurin tädille, jos et itse halua pitää. 

 

Mutta noinhan se usein menee, että eivät kiinnostukset kohtaisi muutenkaan. Tuskinpa minusta enää kiinnostuisivat lihaksiksikkaat urheilijat, vaikka nuorena kyllä kiinnostuivat. Yhden ainoan kerran hellyin lähtemään leffaan, kun se kundi näytti suloiselta koiranpennulta ruskeine nappisilmineen ja US army hiuksineen, mutta ne olivat katastrofaaliset treffit, koska se kundi oli valinnut jonkun toimintaleffan ja nauroi koko ajan tosi huonoille vitseille. Leffamakuni oli siihen aikaan todella indie. Ap

Yksi keskeisimmistä haasteista parisuhteen on se ettemme ole haluttavia muiden silmissä. Usein tästä syyllistetään ensisijaisesti muita. Ihmiset ovat pinnallisia, tyhmiä, eivät arvosta oikeita asioita ja niin edelleen. En osaa, enkä edes halua ottaa tähän kantaan. Ihmiset ovat sellaisia kuin ovat ja sen asian kanssa on vain tultava toimeen. Haluttavuudesta ja viehättävyydestä puhuminen on aihe, joka menee monilla tunteisiin. Ehkä tämä johtuu siitä, että tässä aiheessa nallekarkit eivät mene tasan. Osa ihmisistä on luonnostaan viehättävämpiä kuin toiset. Osaltaan tämä aihe taas heijastelee arvojamme ja arvokeskustelut tuntuvat menevän tunteisiin aiheesta riippumatta. Arvostamme erilaisia asioita ja loukkaannumme, kun joku muu ei arvostakaan sitä, mitä me itse pidämme hyvänä ja tärkeänä. Moni kokee suurena vääryytenä sen, että meidän itsemme pitäisi muuttaa jotakin itsessämme siksi, että muut ihmiset ovat niin ahdasmielisiä, etteivät osaa hyväksyä meitä sellaisinaan, kuin olemme.

Ja ikäväähän tämä on, enkä puolustele asiaa mitenkään. Kuitenkin asiat ovat kuten ne ovat. Joitain ominaisuuksia pidetään viehättävämpinä kuin joitain toisia, riippumatta siitä, onko tämä jotenkin ”oikein” tai ”väärin”. It is what it is.

Vierailija kirjoitti:

Mökin tykkään enemmän rotevista miehistä, joilla on rasvaakin lihasten päällä. Sellainen rasvaton lihaskimpou, missä suonet pullottaa, on vastenmielinen. En myöskään pidä laihoista miehistä, kyllä miehellä pitää olla pituutta ja leveyttä, sopivassa määrin.

Jos jälkikäteen asiaa mietin, niin minun mieheni ovat olleet hyvin hoikkia, ellei suorastaan laihoja, kun tapasimme. Mutte siihen liittyviä toiveita ei kyllä tietoisesti ollut. He ovat kaikki olleet kuin samasta puusta tehtyjä ulkoisesti. Pitkät raajat, leveät hartiat, pituutta reilusti. Eikä miesmakuni ole muuttunut yhtään koko elämän aikana. 

Minä pidän kyllä myös rumista miehistä, jos he ovat viehättäviä persoonia. Esim. pidän kovasti eräästä puolitutusta miehestä, jonka olen tuntenut tosi kauan. Hän on lyhyt ja hintelä, nykyään myös vähän pyöreä, mutta hän on kertakaikkiaan niin mahtava tyyppi, että jos olisin sinkku, voisin kerrankin testata voisinko ihastua toisennäköiseen mieheen. Tämä siis aivan kuvitteellista fiktiota, hänkin siis on naimisissa. Mutta epäilen, ettei se toimisi, koska hänellä on varmaan ruman miehen identiteetti, kun taas minulla on kauniin ja suositun naisen identiteetti, vaikka olen jo vanhempi. Ne ovat hyvin erilaisia ajatusmaailmoja ja voinevat aiheuttaa ongelmia suhteessa. Niin epäilen. Esim. se, että joku on niin riemuissaan "kauneudesta" että menee sekaisin on koko jutun täydellinen lässähdys. Tuollaista on pari kertaa käynyt suhteen alussa. Jokainen kun tahtoo tulla kohdelluksi omana itsenään eikä minään kauniin stereotypiana. Toki älykäs mies tuon tajuaakin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän yhden miehen, sillä on loistava kroppa ja kyllä kun vähän puristaa kättä nyrkkiin tulee haba näkyviin. Musta se on kertakaikkiaan upea mies! Joitakin siunataan geenilotossa.

Minun silmääni tuo näyttää hassulta. Tulee mieleen jokin sarjakuvahahmo. Mutta en anna stereotypioiden vaikuttaa siihen miten ihmistä kohtelen. Ap

Paitsi ihonvärin?

Vierailija kirjoitti:

Sama. Ihan kaikki kropan pullistelu on itselle vastenmielistä. Mulle käy iskävartalo kun kemiat on kohdallaan. Ja nehän on nyt.

Minustakin iskävartalo on symppis. Luulen, etten ole suurikaan harvinaisuus naisten joukossa siinä, etten pidä lihaksista. Lihasten kehittämisen sijasta moni mies joka kaipaa naisten seuraa hyötyisi ehkä enemmän kirjojen lukemisesta ja muista älyllisemmistä touhuista lihasten rakentelutn sijasta, ellei se lihasten rakententelu sitten ole keskeinen osa omaa identiteettiä. Silloinhan pari varmaan löytyy samantyyppisestä naisesta. Tosin oman kokemuksen perusteella moni urheilijanainenkaan ei valitse urheilullista miestä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän yhden miehen, sillä on loistava kroppa ja kyllä kun vähän puristaa kättä nyrkkiin tulee haba näkyviin. Musta se on kertakaikkiaan upea mies! Joitakin siunataan geenilotossa.

Minun silmääni tuo näyttää hassulta. Tulee mieleen jokin sarjakuvahahmo. Mutta en anna stereotypioiden vaikuttaa siihen miten ihmistä kohtelen. Ap

Paitsi ihonvärin?

Mitä tarkoitat? Kirjoitin aiemmin, että tummempi ihonväri ei kiinnosta minua romanttisessa mielessä, vaikka tummemmassa ihonvärissä lihas ei näytä niin pahalta (koska se ei näytä raa'alta lihalta). Se ei ole stereotypia. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi harmi. Olin juuri tulossa kosimaan. Nyt menee kalliit kukatkin biojätteeseen. 

Älä nyt biojätteisiin laita hienoja kukkiasi. Anna vaikka naapurin tädille, jos et itse halua pitää. 

 

Mutta noinhan se usein menee, että eivät kiinnostukset kohtaisi muutenkaan. Tuskinpa minusta enää kiinnostuisivat lihaksiksikkaat urheilijat, vaikka nuorena kyllä kiinnostuivat. Yhden ainoan kerran hellyin lähtemään leffaan, kun se kundi näytti suloiselta koiranpennulta ruskeine nappisilmineen ja US army hiuksineen, mutta ne olivat katastrofaaliset treffit, koska se kundi oli valinnut jonkun toimintaleffan ja nauroi koko ajan tosi huonoille vitseille. Leffamakuni oli siihen aikaan todella indie. Ap

Yksi keskeisimmistä haasteista parisuhteen on se ettemme ole haluttavia muiden silmissä. Usein tästä syyllistetään ensisijaisesti muita. Ihmiset ovat pinnallisia, tyhmiä, eivät arvosta oikeita asioita ja niin edelleen. En osaa, enkä edes halua ottaa tähän kantaan. Ihmiset ovat sellaisia kuin ovat ja sen asian kanssa on vain tultava toimeen. Haluttavuudesta ja viehättävyydestä puhuminen on aihe, joka menee monilla tunteisiin. Ehkä tämä johtuu siitä, että tässä aiheessa nallekarkit eivät mene tasan. Osa ihmisistä on luonnostaan viehättävämpiä kuin toiset. Osaltaan tämä aihe taas heijastelee arvojamme ja arvokeskustelut tuntuvat menevän tunteisiin aiheesta riippumatta. Arvostamme erilaisia asioita ja loukkaannumme, kun joku muu ei arvostakaan sitä, mitä me itse pidämme hyvänä ja tärkeänä. Moni kokee suurena vääryytenä sen, että meidän itsemme pitäisi muuttaa jotakin itsessämme siksi, että muut ihmiset ovat niin ahdasmielisiä, etteivät osaa hyväksyä meitä sellaisinaan, kuin olemme.

Ja ikäväähän tämä on, enkä puolustele asiaa mitenkään. Kuitenkin asiat ovat kuten ne ovat. Joitain ominaisuuksia pidetään viehättävämpinä kuin joitain toisia, riippumatta siitä, onko tämä jotenkin ”oikein” tai ”väärin”. It is what it is.

Näinhän se on. Olen joskus seurannut erään ihmisen pohdintoja siitä pitäisikö hänen muuttaa itseään ollakseen suositumpi. Hän päätyi siihen tulokseen, että oikea rakkaus ei katso ulkomuotoa. En siihen ottanut mitään kantaa, vaikka olen täysin eri mieltä. Ulkonäkö tärkeimpiä asioita suhteessa, koska siihen vetovoima pääasiassa perustuu. mikä ei tarkoita, että pitäisi olla täydellinen, vaan omaan makuun ihana. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi harmi. Olin juuri tulossa kosimaan. Nyt menee kalliit kukatkin biojätteeseen. 

Älä nyt biojätteisiin laita hienoja kukkiasi. Anna vaikka naapurin tädille, jos et itse halua pitää. 

 

Mutta noinhan se usein menee, että eivät kiinnostukset kohtaisi muutenkaan. Tuskinpa minusta enää kiinnostuisivat lihaksiksikkaat urheilijat, vaikka nuorena kyllä kiinnostuivat. Yhden ainoan kerran hellyin lähtemään leffaan, kun se kundi näytti suloiselta koiranpennulta ruskeine nappisilmineen ja US army hiuksineen, mutta ne olivat katastrofaaliset treffit, koska se kundi oli valinnut jonkun toimintaleffan ja nauroi koko ajan tosi huonoille vitseille. Leffamakuni oli siihen aikaan todella indie. Ap

Yksi keskeisimmistä haasteista parisuhteen on se ettemme ole haluttavia muiden silmissä. Usein tästä syyllistetään ensisijaisesti muita. Ihmiset ovat pinnallisia, tyhmiä, eivät arvosta oikeita asioita ja niin edelleen. En osaa, enkä edes halua ottaa tähän kantaan. Ihmiset ovat sellaisia kuin ovat ja sen asian kanssa on vain tultava toimeen. Haluttavuudesta ja viehättävyydestä puhuminen on aihe, joka menee monilla tunteisiin. Ehkä tämä johtuu siitä, että tässä aiheessa nallekarkit eivät mene tasan. Osa ihmisistä on luonnostaan viehättävämpiä kuin toiset. Osaltaan tämä aihe taas heijastelee arvojamme ja arvokeskustelut tuntuvat menevän tunteisiin aiheesta riippumatta. Arvostamme erilaisia asioita ja loukkaannumme, kun joku muu ei arvostakaan sitä, mitä me itse pidämme hyvänä ja tärkeänä. Moni kokee suurena vääryytenä sen, että meidän itsemme pitäisi muuttaa jotakin itsessämme siksi, että muut ihmiset ovat niin ahdasmielisiä, etteivät osaa hyväksyä meitä sellaisinaan, kuin olemme.

Ja ikäväähän tämä on, enkä puolustele asiaa mitenkään. Kuitenkin asiat ovat kuten ne ovat. Joitain ominaisuuksia pidetään viehättävämpinä kuin joitain toisia, riippumatta siitä, onko tämä jotenkin ”oikein” tai ”väärin”. It is what it is.

Näinhän se on. Olen joskus seurannut erään ihmisen pohdintoja siitä pitäisikö hänen muuttaa itseään ollakseen suositumpi. Hän päätyi siihen tulokseen, että oikea rakkaus ei katso ulkomuotoa. En siihen ottanut mitään kantaa, vaikka olen täysin eri mieltä. Ulkonäkö tärkeimpiä asioita suhteessa, koska siihen vetovoima pääasiassa perustuu. mikä ei tarkoita, että pitäisi olla täydellinen, vaan omaan makuun ihana. Ap

Fyysinen vetovoima toimii alkukipinänä, mutta pitkän aikavälin onnistumiseen tarvitaan yleensä muitakin palikoita. Jokaisella on oma painotuksensa sille, kuinka tärkeänä ulkonäköä pitää. Joillekin se on ehdoton kriteeri, kun taas toisille vetovoima syntyy vasta syvemmän tutustumisen myötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi harmi. Olin juuri tulossa kosimaan. Nyt menee kalliit kukatkin biojätteeseen. 

Älä nyt biojätteisiin laita hienoja kukkiasi. Anna vaikka naapurin tädille, jos et itse halua pitää. 

 

Mutta noinhan se usein menee, että eivät kiinnostukset kohtaisi muutenkaan. Tuskinpa minusta enää kiinnostuisivat lihaksiksikkaat urheilijat, vaikka nuorena kyllä kiinnostuivat. Yhden ainoan kerran hellyin lähtemään leffaan, kun se kundi näytti suloiselta koiranpennulta ruskeine nappisilmineen ja US army hiuksineen, mutta ne olivat katastrofaaliset treffit, koska se kundi oli valinnut jonkun toimintaleffan ja nauroi koko ajan tosi huonoille vitseille. Leffamakuni oli siihen aikaan todella indie. Ap

Yksi keskeisimmistä haasteista parisuhteen on se ettemme ole haluttavia muiden silmissä. Usein tästä syyllistetään ensisijaisesti muita. Ihmiset ovat pinnallisia, tyhmiä, eivät arvosta oikeita asioita ja niin edelleen. En osaa, enkä edes halua ottaa tähän kantaan. Ihmiset ovat sellaisia kuin ovat ja sen asian kanssa on vain tultava toimeen. Haluttavuudesta ja viehättävyydestä puhuminen on aihe, joka menee monilla tunteisiin. Ehkä tämä johtuu siitä, että tässä aiheessa nallekarkit eivät mene tasan. Osa ihmisistä on luonnostaan viehättävämpiä kuin toiset. Osaltaan tämä aihe taas heijastelee arvojamme ja arvokeskustelut tuntuvat menevän tunteisiin aiheesta riippumatta. Arvostamme erilaisia asioita ja loukkaannumme, kun joku muu ei arvostakaan sitä, mitä me itse pidämme hyvänä ja tärkeänä. Moni kokee suurena vääryytenä sen, että meidän itsemme pitäisi muuttaa jotakin itsessämme siksi, että muut ihmiset ovat niin ahdasmielisiä, etteivät osaa hyväksyä meitä sellaisinaan, kuin olemme.

Ja ikäväähän tämä on, enkä puolustele asiaa mitenkään. Kuitenkin asiat ovat kuten ne ovat. Joitain ominaisuuksia pidetään viehättävämpinä kuin joitain toisia, riippumatta siitä, onko tämä jotenkin ”oikein” tai ”väärin”. It is what it is.

Näinhän se on. Olen joskus seurannut erään ihmisen pohdintoja siitä pitäisikö hänen muuttaa itseään ollakseen suositumpi. Hän päätyi siihen tulokseen, että oikea rakkaus ei katso ulkomuotoa. En siihen ottanut mitään kantaa, vaikka olen täysin eri mieltä. Ulkonäkö tärkeimpiä asioita suhteessa, koska siihen vetovoima pääasiassa perustuu. mikä ei tarkoita, että pitäisi olla täydellinen, vaan omaan makuun ihana. Ap

Fyysinen vetovoima toimii alkukipinänä, mutta pitkän aikavälin onnistumiseen tarvitaan yleensä muitakin palikoita. Jokaisella on oma painotuksensa sille, kuinka tärkeänä ulkonäköä pitää. Joillekin se on ehdoton kriteeri, kun taas toisille vetovoima syntyy vasta syvemmän tutustumisen myötä.

Samaa mieltä, tuossa on yksilöllistä eroa. Toiset ovat visuaalisia, toiset kinesteettisiä eli heille vetovoima ei synny niinkään ulkonäöstä, vaan muista asioista. Tosin on käynyt niinkin, että ihminen, jonka olen hänen vaimonsa ja hänen itsensä perusteella luokittanut ei-visuaalisiksi, onkin kehittänyt sekopäisen ihastumisen, vaikka olen tosi perinteisellä tavalla hyvännäköinen ja nätti. Silloin teoriani meni vähän murskaksi ainakin miesten kohdalla, vaikka toki tuo on yksittäistapaus. Ap

Ei tarvitse olla näkyviä lihaksia, mutta lihaksettomista miehistä en tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mökin tykkään enemmän rotevista miehistä, joilla on rasvaakin lihasten päällä. Sellainen rasvaton lihaskimpou, missä suonet pullottaa, on vastenmielinen. En myöskään pidä laihoista miehistä, kyllä miehellä pitää olla pituutta ja leveyttä, sopivassa määrin.

Jos jälkikäteen asiaa mietin, niin minun mieheni ovat olleet hyvin hoikkia, ellei suorastaan laihoja, kun tapasimme. Mutte siihen liittyviä toiveita ei kyllä tietoisesti ollut. He ovat kaikki olleet kuin samasta puusta tehtyjä ulkoisesti. Pitkät raajat, leveät hartiat, pituutta reilusti. Eikä miesmakuni ole muuttunut yhtään koko elämän aikana. 

 

Minä pidän kyllä myös rumista miehistä, jos he ovat viehättäviä persoonia. Esim. pidän kovasti eräästä puolitutusta miehestä, jonka olen tuntenut tosi kauan. Hän on lyhyt ja hintelä, nykyään myös vähän pyöreä, mutta hän on kertakaikkiaan niin mahtava tyyppi, että jos olisin sinkku, voisin kerrankin testata voisinko ihastua toisennäköiseen mieheen. Tämä siis aivan kuvitteellista fiktiota, hänkin siis on naimisissa. Mutta epäilen, ettei se toimisi, koska hänellä on varmaan ruman miehen identiteetti, kun taas minulla on kauniin ja suositun naisen identiteetti, vaikka olen jo vanhempi. Ne ovat hyvin erilaisia ajatusmaailmoja ja voinevat aiheuttaa ongelmia suhteessa. Niin epäilen. Esim. se, että joku on niin riemuissaan "kauneudesta" että menee sekaisin on koko jutun täydellinen lässähdys. Tuollaista on pari kertaa käynyt suhteen alussa. Jokainen kun tahtoo tulla kohdelluksi omana itsenään eikä minään kauniin stereotypiana. Toki älykäs mies tuon tajuaakin. Ap

Tästä jäi sanomatta se tärkein pointti eli se, että hänessä ulkoisesti kiinnostaa se rumuus nimenomaan. Se on symppistä, erityistä, hän ei olisi niin kiinnostava, jos olisi tavallisemman näköinen. Tällaisen piirteen olen itsessäni huomannut ja luulen, että voisin ihastua nimenomaan rumaan mieheen, jos poikkeaisin luontaisesta miesihanteestani. Edellyttäen siis, että olisi muuten sopiva. (Nämä ovat täysin älyttömiä pohdintoja, sopivia älyttömyyksiä viljelevällä palstalla, kun täällä voi rauhassa pohtia mitä tahansa älyttömyyksiä anonyymina.). Ap

Tämä keskustelu on täynnä stereotypioita.

Liian lihaksikas mies ei ole nätti: ehkä niin mutta kun Bull Mentuloita on ehkä 5 tai 10 Suomessa. Salilla käy 100 000 miestä, nyt heistä 99 990 leimataan liian lihaksikkaaksi ja inhottavan näköiseksi.

Salilla käyvät miehet asuvat salilla, se on pois muusta elämästä: minä käyn salilla noin 8 tuntia viikossa. Se on pois vapaa-ajasta, mutta en käy koskaan ravintolassa, en kavereiden kanssa kaljalla enkä pode krapulapäiviä. Minulla on viikossa paljon enemmän tunteja vaimolleni kuin ”normaalilla” miehellä. Vaikka ”asunkin” salilla.

Salilla käyvät miehet ovat tyhmiä, eivät lue kirjallisuutta: miksi salilla käynti tekee ihmisestä tyhmän? Olin tutkijan töissä ja kun aloin treenaamaan salilla lähes joka päivä viikossa, älykkyyteni katosi? Miten se katosi? Yli 100 tieteellistä julkaisua, nekin katosivat? Kaikki kirjat, jotka olin lukenut ja sen jonka kirjoittanut – nekin katosivat? Salille taitaa kadota vaikka mitä. Itsetunto on poikkeus - sitä tarvitaan jotta  kykenee tasapuoliseen suhteeseen.

Oikea rakkaus ei katso ulkomuotoa: Eikö katso, mutta samalla todetaan, että tietystä ulkomuodosta sama keskustelija ei tykkää. Ristiriita on melkoinen. Joskus minun hauis oli reilu 30 cm ja rintakehä alle 90 cm. Myöhemmin 45 cm ja yli 125 cm. Voin kertoa, että ensimmäisessä vaiheessa oli turha mennä diskoon, koska naisia ei kiinnostanut. Toisessa vaiheessa riitti seisoa tanssilattian vieressä, joku nainen tuli hakemaan. Oikeasta rakkaudesta tuo ei kerro, mutta jos ensimmäisessä vaiheessa ei ole oikeaa eikä väärää, jälkimmäisessä on sekä oikeaa ja väärää, niin ulkomuodolla on aivan liikaakin vaikutusta. Tosin Suomi on yksiavioinen maa, en voi mennä tuhannen naisen kanssa naimisiin, vaikka olisi paljon kysyntää. Yhden voin valita ja yhden valitsin. Ja vain niiden joukosta voin valita, joihin vetosin. Tyhjästä joukosta ei voi valita ketään.

Voisihan olla, että tuo po. ruma mies (en siis itse näe häntä rumana, vaan viehättävänä, symppiksenä) ei itse pidä itseään rumana, vaan hän on pystynyt kääntämään ulkonäkönsä naisten suhteen eduksi kuten on käynyt minunkin kohdallani. Hän on varmasti naisten suosikki, vaikka on kaikkea muuta kuin hyvännäköinen perinteisillä standardeilla. 

Tällaisista jutuista ei ikinä pääsisi keskustelemaan edes hyvän ystävän kanssa saati puolitutun. Vain palstalla se onnistuisi, jos tähän tulisi jokin ruma mies, joka on tehnyt noin kertomaan näkemyksensä. Aivan taatusti sellaisia miehiä on. Ap

Jos on hyvä kroppa ja haluaa esitellä sitä, siinä ei ole mitään väärää ainakaan omasta mielestä. Päinvastoin siitä pitääkin olla ylpeä ja sen työmäärän mitä sen eteen on laittanu kuuluukin näkyä. Se että menee uimaan ja esittelee omia lihaksiaan on aina parempi kuin se että ei mene ollenkaan sinne uimaan sen takia että häpeää itseään. Muistan joskus nuorempana kun tuli käytyä paljon jätkien kanssa saunomassa kun dokailtiin ja juhlittiin niin porukassa oli ihan oikeasti miehiä ketkä eivät kehdanneet tulla edes saunaan syystä tai toisesta juuri näihin asioihin liittyen. Sellasen näkeminen on oikeasti surullista.

Rasvattomat lihaskimput ei kiinnosta, mut ei kyllä mitkään laiheliinit tai maratoonari-twinkitkään. Tykkään itsekin pitää lihaskunnosta huolta koska se on kivaa, ja mulle on tärkeetä että miehelläkin on terveet elämäntavat ja pitää hyvinvoinnistaan huolta millä tavalla nyt sitten tykkääkin. Eniten oon viehättynyt pitkistä ja raamikkaista miehistä jotka on siellä salillakin selvästi käynyt, mutta semmonen yltiöpumpattu ei kyllä kiinnosta vaan on aika luotaantyötävän näköistä.