Työttömyyden ja yksinäisyyden kierre:

esimerkiksi radiossa puhuttiin tänä aamuna sosiaalisten taitojen tärkeydestä, jotta olisi hyvä ja haluttava ihminen työelämään. Toisaalta itse kukin tietää, että jatkuva yksinäisyys heikentää uusien asioiden omaksumista ja ylipäänsä ajatuksen juoksua (ei välttämättä masenna tai ahdista, koska moni meistä viihtyy parhaiten yksin). Jos vuosia pätkätöitä tehnyt työtön (jolla on kolme tutkintoa, ja työkokemustakin) yrittää löytää ihmisiä, joiden kanssa olla sosiaalinen, niin eipä vaan onnistu, vaikka tämä työtön olisi valmis tarjoamaan vaikkapa kahvin ja matkusmaaan toiselle paikkakunnalle tapaamaan tätä henkilöä (kun omalta paikkakunnalta ei tunnu löytyvän ketään). Tästä seuraa kierre, että länkytetään, että pitää olla ulospäinsuuntautunut ja sosiaalinen, että kelpaa työelämään, mutta kun työttömänä tai osa-aikatyöttömänä ei pääse sosiaalisia taitojaan kehittämään, niin voi voi. Lisäksi ongelmana on työkkärin byrokratia, kun vapaaehtoistyöt yms. on kielletty, tai lupa osallistua niihin on tehty niin monimutkaiseksi plus ylipäänsä sosiaalisista harrastuksista, niin tässä ollaan tilanteessa, jossa järjestelmä tekee työttömistä entistä yksinäisempiä ja epäsosiaalisempia.