Olinpa mä avuton äiti
Kyllä täytyy ihmetellä kuinka avuton äiti mä olin esikoisen synnyttyä. En saanut, mitään kotitöitä tehtyä, kun vauva huusi. Noudatin pilkuntarkasti sitä sääntöä, että vauvan ei saa antaa itkeä. Joskus kun vieraita tuli kylään, mulla ei ollut edes ruokaa tarjota, kun en ollut voinut laskea vauvaa sylistäni hetkeksikään. Noloa näin jälkikäteen ajateltuna. Kestovaippailunkin koin liian raskaaksi. Nyt kolmen äitinä saan paljon enemmän kotitöitä tehtyä lasten kanssa. Ehkä korvat ovat tottuneet sen verran lasten huutoon, että en hyppää vauvan perään joka pikku kitinästä ja niin vauvasta ei ole tullut liian vaativaa. Lisäksi vauvalle on seuraa sisaruksista ja olen oppinut pitämään vauvaa kantoliinassa.
Kommentit (6)
Vauva ei huvikseen huuda. Jo sillä on hyvä olo, niin ei todellakaan itke. Saatanan lasten rääkkääjät.
Mä olin samanlainen kuin ap. Ekan kanssa tuli tehtyä kaikenlaista hassua. Vauvathan ynisee unissaankin, monesti tempaisin nukkuvan, mutta inisevän vauvan sängystään ja siitähän se poru sitten alkoi. Toka lapsi paljon helpompi, vaiko vaan äiti rentoutuneempi?
kaksin kotiin kun mies lähti töihin isyysloman jälkeen ja pariin ensimmäiseen päivään en muka ehtinyt syömään ollenkaan, muuta
kuin jotain leipää vähän haukkaamaan. Minulla oli keittoa valmiina
mitä piti vain lämmittää, no kolme kertaa lämmitin mutta en ehtinyt syömään, voi apua! Toisen kanssa oli jo sata kertaa helpompaa kaikki,
ja tiedän että nyt kolmannen kanssa vasta nauttisinkin kaikesta
Ensimmäinen on aina harjoituskappale ja sen kanssa on epävarmempi. Seuraavat menevät jo rutiinilla.