Aikuinen lapseni ei voi puhua kanssani kumppaninsa kuullen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On myös niitä ihmisiä, jotka eivät halua puhua puheluitaan niin, että joku toinen ne kuulee. Ja sitten on niitä, jotka eivät siedä, että joku puhuu puhelua heidän läsnäollessaan. Ihan tavallisia ihmisiä, eivät mustasukkaisia, mutta jostain syystä toisen puhelun kuuleminen ei heistä ole mukavaa. 

Tämä meillä. Molemmin päin. En myöskään itse jaksa kuunnella toisten puheluita. 

Tämä. Yksi ystävä alkoi kerran puhua pitkää puhelua kesken kahvittelun. Ja ihan vain sellaista tyhjänpäiväistä jaarittelua, ei siis mikään tärkeä puhelu asioiden hoitamiseksi. Käsittämättömän moukkamaista. 

Onko rasittavampaa kuin kuunnella vieressä sitä ”jaa, jaa, aha, ai jaa, ihanko totta, jaa, jaa…” Hirveintä jos tämä tapahtuu autossa eikä pakoon pääse. 

Mies puhuu anopin kanssa tästä syystä just jossain muualla kun kotona. Anoppia ei kiinnosta miehen kuulumiset, haluaa vaan pitää viikottaisen monologinsa ja minun korviin se on just tuota ”jaa jaa… heh heh… no niinhä se on… ihan totta.. juu näinpä, näinpä”. Aivan saatanan rasittavaa,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On myös niitä ihmisiä, jotka eivät halua puhua puheluitaan niin, että joku toinen ne kuulee. Ja sitten on niitä, jotka eivät siedä, että joku puhuu puhelua heidän läsnäollessaan. Ihan tavallisia ihmisiä, eivät mustasukkaisia, mutta jostain syystä toisen puhelun kuuleminen ei heistä ole mukavaa. 

Tämä meillä. Molemmin päin. En myöskään itse jaksa kuunnella toisten puheluita. 

Tämä. Yksi ystävä alkoi kerran puhua pitkää puhelua kesken kahvittelun. Ja ihan vain sellaista tyhjänpäiväistä jaarittelua, ei siis mikään tärkeä puhelu asioiden hoitamiseksi. Käsittämättömän moukkamaista. 

Onko rasittavampaa kuin kuunnella vieressä sitä ”jaa, jaa, aha, ai jaa, ihanko totta, jaa, jaa…” Hirveintä jos tämä tapahtuu autossa eikä pakoon pääse. 

Mies puhuu anopin kanssa tästä syystä just jossain muualla kun kotona. Anoppia ei kiinnosta miehen kuulumiset, haluaa vaan pitää viikottaisen monologinsa ja minun korviin se on just tuota ”jaa jaa… heh heh… no niinhä se on… ihan totta.. juu näinpä, näinpä”. Aivan saatanan rasittavaa,

Joo niin jaa onhan se vähän rasittavaa kuunnella jotain monologia ja välillä pitää muka jotain äännähtää niin kuin olisi kuuntelemassa vaikka ei kiinnostaisi yhtään.

Joidenkin kanssa tuntuu että parempi oikein varoa sanomasta mitään muuta kuin tuota niinjoojaata, kun sitten se laukaisee vielä uuden arvostelu/neuvo/valitus/niinmutkunminä session.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni on mies, puoliso nainen. Nykyään lapseni ei itse edes soita, paitsi takaisin kun olen soittanut hänelle. Vaimo on siis melkei onnistunut katkaisemaan meidän välit.

Vaimo on susta mustasukkanen. Miehenä tästä on kokemusta. Jostain käsittämättömästä syystä parin naisen kanssa aikoinaan hirveetä riitaa, haukkumista ja vttuilua, ku oon läheinen molempien vanhempieni kanssa, mut riitaa tuli vain äidistä. Siis just soittamisista, tapaamisista yms. Pari kertaa viikossa semmonen 15min puhelu äidin kanssa merkkas sitä, et oon peräkamarin poika, joka ei kykene katkaisemaan napanuoraansa. 

Sori mutta aikuinen mies puhuu kaksi kertaa viikossa äidin kanssa pitkiä puheluita, niinku miksi? 😄 Ehkä jos olet 18v, mutta jos 30v jälkeen vielä soittelet äitis kanssa noin tiiviisti niin olis minustakin outoa. Olen itse ollut läheinen vanhempieni kanssa, mutta ei meidän tarvinnut joka viikko soitella!

Mä olisin varmaan soittelemisen vielä sietänyt mutta mun 30 v mies kävi saunomassa yhdessä äitinsä kanssa 🤢 

Eikä kyse ollut mistään mökkisaunasta uikkarit päällä vaan taloyhtiön saunasta. Eikä äiti ollut mikään iäkäs tai sairas jotta jollain avustamisella olisi kuvion voinut selittää. 

Vierailija kirjoitti:

On myös niitä ihmisiä, jotka eivät halua puhua puheluitaan niin, että joku toinen ne kuulee. Ja sitten on niitä, jotka eivät siedä, että joku puhuu puhelua heidän läsnäollessaan. Ihan tavallisia ihmisiä, eivät mustasukkaisia, mutta jostain syystä toisen puhelun kuuleminen ei heistä ole mukavaa. 

On todella oudoksi mennyt nykyelämä. Tästä on lyhyt askel siihen, ettei jaksa kuunnella toisen puhetta ilman kännykkää. Kummaa touhua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On myös niitä ihmisiä, jotka eivät halua puhua puheluitaan niin, että joku toinen ne kuulee. Ja sitten on niitä, jotka eivät siedä, että joku puhuu puhelua heidän läsnäollessaan. Ihan tavallisia ihmisiä, eivät mustasukkaisia, mutta jostain syystä toisen puhelun kuuleminen ei heistä ole mukavaa. 

On todella oudoksi mennyt nykyelämä. Tästä on lyhyt askel siihen, ettei jaksa kuunnella toisen puhetta ilman kännykkää. Kummaa touhua. 

Kyse oli toisten puheluiden kuuntelemisesta, ei keskusteluun osallistumisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On myös niitä ihmisiä, jotka eivät halua puhua puheluitaan niin, että joku toinen ne kuulee. Ja sitten on niitä, jotka eivät siedä, että joku puhuu puhelua heidän läsnäollessaan. Ihan tavallisia ihmisiä, eivät mustasukkaisia, mutta jostain syystä toisen puhelun kuuleminen ei heistä ole mukavaa. 

On todella oudoksi mennyt nykyelämä. Tästä on lyhyt askel siihen, ettei jaksa kuunnella toisen puhetta ilman kännykkää. Kummaa touhua. 

Et ole ilmeisesti saanut yli tunnin kestäviä yksinpuheluita. Kännykän voi lopulta jättää toiseen huoneeseen kaiutin päälle.

Vierailija kirjoitti:

Meillä miehellä on välillä yliampuvakin tarve yksityisyyteen. Pesee hampaatkin vessassa lukon takana ja puheluita varten lähtee aina ulos kävelemään. Ei ole pettämistä tms. on vaan aina ollut tuollainen.

Jos hampaat joutuu pesemään lukon takana, niin joku on jatkuvasti änkeytynyt samaan tilaan vessa-asioilleen, kun eihän se hei haittaa... useimpia haittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On myös niitä ihmisiä, jotka eivät halua puhua puheluitaan niin, että joku toinen ne kuulee. Ja sitten on niitä, jotka eivät siedä, että joku puhuu puhelua heidän läsnäollessaan. Ihan tavallisia ihmisiä, eivät mustasukkaisia, mutta jostain syystä toisen puhelun kuuleminen ei heistä ole mukavaa. 

On todella oudoksi mennyt nykyelämä. Tästä on lyhyt askel siihen, ettei jaksa kuunnella toisen puhetta ilman kännykkää. Kummaa touhua. 

Mä en voi sietää puhelimessa roikkumista. Ainoa kenen kanssa puhun pitkään on kaukana asuva veljenpoika. Vaikka oltaisi eri reissussa puolison kanssa lähinnä vaan viestitellään.

Aika harvat nykyään edes haluaa puhua puhelimessa. Viestittelevät mielummin.

Puolisolla on kotona se toinen puoliso jolle kertoa asiansa. Sillä anopilla ehkä ei ja siksi juttelu enemmän anopin kuuntelua?

Mun pojat ihan samanlaisia, kumpikin soittaa ulkona tai työmatkallaan. Enkä edes ole itsestäni puhuja. Oon ajatellut että äidin kanssa kuitenkin pitkä historia, puhellaan asioista joita toisten ei tarvitse kuullakaan, tyyliin muistatko kun pimahdin kun teit..unohdit..

Vierailija kirjoitti:

Me ei edes yritetä soitella. Keskustelut käydään viesteillä, joita kyllä vaihdellaan paljon. Jos on jotain todella tärkeää, niin soitellaan.

Tajusin vuosia sitten, että en kertoile omia huoliani ja murheitani lapsilleni. Ja eipä minulla oikein muuta kerrottavaa olisikaan 😄. Lasten asioita en utele, kertovat itse silloin kun haluavat kertoa.

Puhelut ovat vähän rasittavia noin yleensäkin, jollei todella ole asiaa. Aina niillä keskeyttää jotain mitä toinen on tekemässä.

Jep, vähän sama täällä. En ylipäänsä tykkää puhua kenenkään puhelimessa, jos ei ole jotakin asiaa hoidettavana, vaikka olenkin boomeri enkä Z-sukupolven edustaja. ;) Viestittely on paljon miellyttävämpää: vähemmän meteliä ja voi itse päättää, milloin vastauksensa väsää. Yksi lapsistani asuu pysyvästi ulkomailla. Hänenkin kanssaan etupäässä käytetään WhatsAppia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko puoliso muslimi? Minun siskolla on. Ja turha alkaa lässyttää mistään rasismista tässä. Kyseisen miehen mukaan perinteisiin tapoihin kuuluu, että hänen vaimonsa ei ole enää entisen perheensä jäsen, eikä tarvitse olla heidän kanssa missään tekemisissä.

No ei tuo mikään muslimien perinne ole, päinvastoin, hehän ovat yleensä hyvinkin sukurakkaita. 

Kyllä, mitä serkumpi, sitä herkumpi

Vierailija kirjoitti:

Onko puoliso muslimi? Minun siskolla on. Ja turha alkaa lässyttää mistään rasismista tässä. Kyseisen miehen mukaan perinteisiin tapoihin kuuluu, että hänen vaimonsa ei ole enää entisen perheensä jäsen, eikä tarvitse olla heidän kanssa missään tekemisissä.

Ja mitä hevlettiä pitää tänne raahata jotain fak kivikautista perinnettä?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko puoliso muslimi? Minun siskolla on. Ja turha alkaa lässyttää mistään rasismista tässä. Kyseisen miehen mukaan perinteisiin tapoihin kuuluu, että hänen vaimonsa ei ole enää entisen perheensä jäsen, eikä tarvitse olla heidän kanssa missään tekemisissä.

No ei tuo mikään muslimien perinne ole, päinvastoin, hehän ovat yleensä hyvinkin sukurakkaita. 

Näin. Etenki äitejä pidetään usein "pyhinä".

Kyllä kai äidit on "pyhiä" kun sallivat ylläpitää miesten oikeuksia alistaa naisia. 

Miksi muuten näistä tulee taksiruiskareita ym puskassa vaanijoita?

Aina ei jaksa

Kuinka monta kertaa päivässä, viikossa, kuukaudessa on tarpeeksi puheluita? Miehen äiti soittaa pari kolme kertaa päivässä, eli viikossa tulee jo 14-21 puhelua. 10 minuuttia kerta niin se on jo 210 minsaa viikossa, melkein neljä tuntia. Onko kohtuullista? Tämä aika on pois lapsilta, perhe-elämästä jne. kun on illat muutenkin lyhyitä ja lapset menossa. Mutta onhan se nyt niin että äiti on se kaikista tärkein aina miehille, kumppaninsa viis.

Oletko ehkä minun vanhempani? 

Itse soittelen ihmisille kun olen kävelyllä, koska en pidä kävelystä, mutta lääkäri käski kävellä. Puolisolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että soittelen kävelyiden aikana, yritän vain tehdä niistä hiton lenkeistä vähän mukavampia. 

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta kertaa päivässä, viikossa, kuukaudessa on tarpeeksi puheluita? Miehen äiti soittaa pari kolme kertaa päivässä, eli viikossa tulee jo 14-21 puhelua. 10 minuuttia kerta niin se on jo 210 minsaa viikossa, melkein neljä tuntia. Onko kohtuullista? Tämä aika on pois lapsilta, perhe-elämästä jne. kun on illat muutenkin lyhyitä ja lapset menossa. Mutta onhan se nyt niin että äiti on se kaikista tärkein aina miehille, kumppaninsa viis.

Joo sama. Ja jos äiti ei soita, mies soittaa. Ja sen lisäksi pari kertaa viikossa yökyläilyt. 
Näihin tuskastuneena olen täällä palstallakin kritisoinut miehen ja äitinsä keskinäistä riippuvuutta. Palaute on ollut osin aika tyrmäävää (ihanaa kun on vielä äiti, kaipaan omaani niiiiin/mene ja t*p* itsesi, ei sulla mitään miestä ole femcel) 

Soittaa mullakin mies äidilleen aina lenkiltä tai ajaessaan autolla jonnekin. Samoin itse puhun ystävieni kanssa kävellessäni jonnekin tai lenkillä, ettei muu perhe ole paikalla. Toki mummot soittavat välillä lapsillekin, mutta jos ei ole niistä puheluista kyse, niin on paljon mukavampaa hoitaa nämä puhelut jotenkin muuten kuin perhearjen keskellä tai että muut joutuvat kuuntelemaan, kun yksi hölisee puhelimeen.

Mielestäni täysin normaalia käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta kertaa päivässä, viikossa, kuukaudessa on tarpeeksi puheluita? Miehen äiti soittaa pari kolme kertaa päivässä, eli viikossa tulee jo 14-21 puhelua. 10 minuuttia kerta niin se on jo 210 minsaa viikossa, melkein neljä tuntia. Onko kohtuullista? Tämä aika on pois lapsilta, perhe-elämästä jne. kun on illat muutenkin lyhyitä ja lapset menossa. Mutta onhan se nyt niin että äiti on se kaikista tärkein aina miehille, kumppaninsa viis.

Ehkäpä miehesi äiti on vanha ja muistisairaus pukkaa päälle? Ja jos lapset on menoissaan eihän se lapsia häiritse?

En osaa sanoa mikä on ratkaisu. Tutun lapset teki niin kun äidillään oli puhelimen ykkösen alla suoravalintana vaihtoivat numeron viikottain tai tarpeen mukaan kummalle puhelu meni.  Toinen lapsi huilasi muistisairaan puheluista sillä aikaa. Sittenhän tietysti kyky soitella ykköselläkään hävisi.